Rollen, Nemin ja Moonan blogi

Moonalle TK1:nen!!!

2012-02-05T07:48:00.000-08:00

Yksi välitavoite on nyt sitten saavutettu. Moona sai tänään TK1:sen! Eilen tuli Janakkalan kokeesta ALO1:nen ja tänään toinen Hyvinkään kokeesta. Aikaa tähän koulariin meni tasan kolme viikkoa. :D Tosin treeniviikkoja on kyllä paljon paljon enemmän takana. Niin iloinen kuin tästä koularista olenkin, niin tämä on kuitenkin vasta alkua. Nyt ruvetaan tekemään hartiavoimin töitä, jotta saadaan loput AVO:n liikkeet kasaan. Aivan uusia liikkeitä meille ovat luoksetulon pysäytys ja kaukot. Muut liikkeet ovat jotenkuten hanskassa, mutta niitäkin täytyy parantaa. Esim. seuraamiseen tarvitaan tehdä vielä paljon töitä jotta se olisi sellainen kuin siitä haluaisin.

Tässä kummastakin kokeesta selostukset pisteineen:

4.2. Janakkala

Janakkalan koirakerhon järjestämä koe pidettiin heidän omassa lämpimässä keinonurmipohjaisessa hallissa. Koirakot oli jaettu aina tunnin ryhmiin ja me olimme viimeisessä. Tällä tavalla koirakoiden saapuminen hallille porrastettiin. Kun saavuin paikalle oli ensimmäinen ALO-ryhmä juuri aloittanut. AVO-ryhmät olivat olleet jo aamulla. Me saimme kunnian olla koko kokeen viimeinen koirakko. Tuomari Ossi Harjula vitsailikin kun tulimme omaan vuoroomme, että aina näitä viimeisiä saa odottaa - koko päivän. :D

Tällä kertaa paikallamakuu meni todella hyvin. Moona tippui alas ensimmäisellä käskyllä ja tuli samalla tavalla ylös. Pientä haistelua oli, mutta tuomari ei siitä rokottanut. En tiedä, mistä se nyt on tuon haistelun keksinyt. Tälle tarvitsee varmasti tehdä jotain... Yksittäissuorituksessa seuraaminen oli huomattavasti parempaa kuin Porvoon kokeessa, mutta jonkun verran sitä piti katsella ympärilleen. Nyt se ei kuitenkaan enää ota liikkurista ja tuomarista häiriötä samalla tavalla kuin ekassa kokeessa.

Loput liikkeistä meni hyvin. Liikkeestä seisomisessa katsoin silmänurkastani, että nyt se meni maahan. Suuri oli yllätys kun käännyin ja Moona kuitenkin seisoi. Tuomari ja muut katsojat kommentoivat, että se oli tehnyt pienen nykäyksen alas, mutta korjannut sitten itsensä seisomaan. Viimeisen liikkeen koitettua Moona päätti vähän oikaista ja lähti hyppyyn jo liikkurin käskystä. Taisi olla niin kiire palkalle, että vähän unohtui kuunnella ohjaajaa. :D :D

Tässä yksittäispisteet:

Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 10
Seuraaminen kytkettynä: 9
Seuraaminen vapaana: 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5
Luoksetulo: 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus: 9

Pisteet ylsivät tällä kertaa kuitenkin koko luokan voittoon. Saimme siis ALO1 KP 188 pistettä ja sija 1. Palkintona saimme kolme ruusuketta, säkin ruokaa, vetolelun (josta tuli heti Moonan suosikki) ja lahjakortin Janakkalan koirakerhon järjestämiin kokeisiin. Vasemmalla kuva Moonasta palkintojen kera kotona. Koepaikalla eräs henkilö otti kuvia palkintopallilta ja pyysin häntä lähettämään kuvia sähköpostilla. Laitan niitä sitten tänne nähtävälle kunhan niitä saan.

5.2. Hyvinkää

Hyvinkään koe olikin sitten meidän kotihallissa. Tuomarina oli Harri Laisi. Koepaikalla oli samaan aikaan EVL:n maajoukkueen karsintakoe. Kehiä oli halliin tehty kolme. Myös tänään paikallamakuu meni hyvin. Taas oli nähtävissä pientä maan haistelua. Seuraaminen oli OK, mutta ei todellakaan sellaista mitä sen haluaisin olevan. Liikaa katselua edelleen ja varsinkin juoksussa asento aukeaa. Liikkeestä maahanmenossa Moona ennakoi todella pahasti. Se oli maassa jo ennen kuin ehdin inahtaakaan. Eilinen ennakointi jatkui siis tänään. Se kun jo tietää liikkeiden järjestyksen ja arvaa käskyistä mikä seuraavaksi tulee (näinhän se pitäisikin olla, mutta se ei saisi aiheuttaa näin pahaa ennakointia). Lopputulos oli tänään ALO1 ja 184 pistettä - > TK1. Olimme luokkamme neljänsiä. :)

Tässä vielä yksittäispisteet:

Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 10
Seuraaminen kytkettynä: 9
Seuraaminen vapaana: 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7
Luoksetulo: 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 9

Nyt sitten eikun uusia tuulia päin. ;)

Moonan toinen tokokoe takana

2012-01-30T03:56:00.000-08:00

Sunnuntaina oli Moonan toinen tokokoe. Luokkana ALO ja tuomarina meillä oli Hannele Pörsti. Koe pidettiin ratsastusmaneesissa Porvoossa. Kokeen aamuna oli pakkasta ihan kiitettävästi ja koepaikkakin oli "mukavan" vilpoisa. Olin pukenut päälleni extrapaljon vaatteita ja mikään niistä ei kyllä ollut ylimääräinen vaate. Olin alunperin ajatellut, että otan päällystakin pois kokeeseen, mutta eihän siitä tullut mitään. Moonallakin oli lämmittävä fleecetakki päällä ja silti se paleli.

Kokeessa oli mukana kaikki luokat ja EVL:n koe pidettiin samaan aikaan ALO:n kanssa (VOI ja AVO olivat olleet aamuisella). Maneesi oli jaettu kahtia. Tilaa koiran virittelylle ennen kehään menoa ei yksinkertaisesti koepaikalla ollut. ALO:n kehään piti mennä maneesin kapean katsomon kautta ja suoraan ovesta sisään kehään. En siis päässyt totuttamaan Moonaa mitenkään kehään ennen sinne menoa. Myöskään varsinaisia häkkipaikkoja ei paikalla ollut. Itse tungin oman häkkini katsomoon (olin matkassa Juhan kyydillä, joten en voinut jättää koiraa autoonkaan) ja yritin väistellä muita ohitsekulkevia koirakoita parhanaani mukaan.

Koe alkoi ajallaan ja paikallamakuuryhmiä tuli kolme kuuden ryhmää. Olimme Moonan kanssa toisessa mukana. Paikallamakuu meni muuten hyvin, mutta sain käskyttää Moonaa maahan useamman käskyn verran. En sitten tiedä kummeksuko se alustaa vai oliko se jotenkin se vielä muissa maailmoissa. Tämän takia liikkeen pisteet tippuivat 7:mään. Seuraaminen meni sitten hiukan haahuiluksi. Moona katseli paljon ympärilleen ja selvästi yritti totutella outoon paikkaan. Jäävät menivät hyvin. Niissä ei ollut sekoiluja keskenään. Luoksetulo oli hieno ja todella vauhdikas, mutta jostain syystä siitä jäi loppuasento kokonaan. Tässä vaiheessa olimme vielä ykköstuloksen kannassa kiinni. MUTTA viimeinen estehyppy menikin sitten nollille. Kun tulimme hypylle Moona katsoi viereistä EVL:n kehää. Se tuli kuitenkin vierelle ihan normaalisti ja keskittyi hyppyyn. Jotenkin se kuitenkin ennakoi hypyn etäisyyden väärin ja tippui hypyn päälle vatsalleen. Se kuitenkin jatkoi liikkeen aivan oikein loppuun asti. En sillä hetkellä nähnyt mitä tuomari hypystä antoi. Menin antamaan Moonalle sen ruokapalkan häkille ja sen jälkeen lähdin käyttämään sen ulos. Saatuani arvostelulipukkeen huomasin, että tuomari oli nollannut liikkeen. Tätä kummastelin jo koepaikalla, ja vielä lisää kotona kun katsoin koesääntöjä. Moona kuitenkin suoritti liikkeen käskytyksellisesti aivan oikein ja säännöissä lukee, että esteen koskeminen tiputtaa arvosanaa 2-4 pistettä.

Ajattelin jo etukäteen, että tästä kokeesta taitaa tulla meille ihan harjoituskoe kun minulle selvisi, että koe on ratsastusmaneesissa (ei olla tuollaista ympäristöä harjoiteltu) ja siinä se toimikin todella hyvin. Seuraavat kokeet ovat sitten jo tämän viikon viikonloppuna. Lauantaina 4.2. on edessä Janakkalan koe ja 5.2. Hyvinkään koe. Kumpikin on onneksi lämpimissä halleissa ja toinen on meidän kotihalli. Ja minulla sattuu olemaan talvilomaviikko tämä viikko, joten saan treenattua paljon.

Jos nyt jostain syystä sattuisi käymään niin, ettei noista kokeista niitä ykkösiä tule (mihin en kyllä usko, mutta mistäs sitä koskaan tietää), niin sitten saa kyllä ALO-luokka meidän osalta jäädä. Meille sopivia kokeita ei nyt lähiaikoina ole (seuraava olisi vasta 3.3. ja sitä seuraava 17.4. olettaen, että edes noihin saisi paikat ja ellei ota huomioon tuota Porvoon yhtä maneesikoetta) ja en halua jäädä koko kevääksi odottamaan sitä TK1:stä. Sitten siirrytään tavoitteissa eteenpäin ja panostetaan täysillä AVO:n liikkeisiin.

Tässä vielä kokeen yksittäispisteet:

Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 7
Seuraaminen kytkettynä: 7
Seuraaminen vapaana: 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9
Luoksetulo: 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9
Estehyppy: 0
Kokonaisvaikutus: 8
Yhteensä: ALO2 ja 145 pistettä

Moonalle ykköstulos!

2012-01-16T11:29:00.000-08:00

Noni, nyt on sitten se eka ykkönen takataskussa. :D Ja kyllä mä olen niin tyytyväinen tuohon upeaan tyttöön. Takana siis Moonan tokodebyytti Kirkkonummella ja se päättyi niinkin kivaan tulokseen kuin ALO1 KP 181 pistettä. Moona se vaan jaksaa aina yllättää. :D

Koe pidettiin lämpimässä hallissa Veikkolassa Kirkkonummella (onneksi lämpimässä koska ulkona oli tolkuttoman kylmä). Kokeen tuomarina oli Harri Laisi ja osallistujia ALOssa oli 14 kpl. Tykkäsin hirveästi tuosta hallista. Halli oli keinonurmipohjainen, siellä oli kanttiinitila, erillinen huone esim. häkkejä varten ja kunnon WC, jossa tuli lämmintä vettä hanasta. ;D Halli ei ollut mikään järjettömän suuri, mutta silti siellä oli aivan riittävästi tilaa tehdä esim. EVL-liikkeet.

Moona oli jo hallille päästessään aivan täpinöissään. Eräs osallistuja kommentoikin sen menoa, että onpas se innoissaan. :D Kävin pari kertaa totuttamassa sitä nurmimattoon ennen kokeen alkua. Samalla se sai kunnolla nähdä koepaikan. Paikallamakuu otettiin kolmessa ryhmässä ja me olimme ensimmäisessä ja myös oma yksittäissuoritus oli porukan alkupäässä. Tästä tykkään, koska mielelläni otan oman suorituksen heti pois alta. Sitten saa vaan katsella muita rauhassa ja odottaa tuloksia. Moona otti jonkun verran häiriötä yleisöstä ja sen takia muutamassa liikkeessä pisteet tippuivat. Se myös haisteli maalarinteippejä (liikkeiden aloitus- ja lopetuskohdat) nurmimatolla. Tällaisia häriöitä meidän on vielä treenattava. Mutta kokeen lopussa tuomari kommentoi, että oikein mainion näköistä menoa. Ja vaikka Moona häiriötä vähän ottaakin se selvästi osaa liikkeet ja tietää missä sen pitäisi mennä. Erityisen tyytyväinen olen noihin jääviin (ne eivät menneet sekaisin), seuraamisen kulmiin ja hyppyyn. Ja oli kyllä kiva saada kokonaisvaikutukseksi 9. :)

Tässä kokeen yksittäispisteet:

Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 9
Seuraaminen kytkettynä: 9,5
Seuraaminen vapaana: 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Luoksetulo: 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus: 9

Seuraavat kokeet ovatkin jo tiedossa ja ne ovat siis 29.1. Porvoossa ja 5.2. Hyvinkäällä omassa kotihallissa. Pidetään nyt peukut pystyssä, että se TK1:nen sieltä kolahtaa. Mutta AVO:n liikkeet otetaan nyt yhä enemmän tapetille ja pyritään pääsemään kisaamaan AVOssa heti keväällä.

Vuoden viimeinen tokokoe ja tavoitteet vuodelle 2012

2012-01-10T15:07:00.000-08:00

Minulla taitaa olla päivittämättä tänne Rollen vuoden viimeinen tokokoe. Eli olimme 27.11. Tuuloksen parkkihallissa tokokokeessa. Koe meni minusta todella kivasti. Emme olleet treenanneet parkkihallissa eikä se onneksi aiheuttanut muutamia haisteluita lukuunottamatta suurempia ongelmia. Paikallamakussa Rolle haisteli ilmasta jotain hajua joka tuli jostain kattoputkesta (ei kuitenkaan liikkunut) ja seurussa se jäi viemärin kohdalle haistelemaan (se liike menikin sitten aivan pipariksi).

Tässä kokeen yksittäispisteet:

luoksepäästävyys 8
paikallamakuu 9 1/2
seuraaminen kytkettynä 8 1/2
seuraaminen taluttimetta 0
maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
luoksetulo 9
seisominen seuraamisen yhteydessä 7
estehyppy 9 1/2
kokovaikutus 7

Lopputulos ALO3 pisteitä 136,5. Laskiskelin, että jos olisimme tuosta seuraamisesta saaneet edes sen 6 pistettä, niin ykkönen olisi tullut. Mutta seuraavan ykkösen metsästys jatkuu vuonna 2012. :) Kokeen tuomarina oli Ossi Harjula.

Nyt vihdoinkin alan löytämään sen kisarutiinin mikä minulla on ollut kadoksissa. Tiedän mitä teen ennen kehään menoa, mitä kehässä, mitä paikallamakuun ja itse yksittäissuorituksen välillä ja mitä kokeen jälkeen. Miten palkkaan ja missä. Miten hoidan virittelyt ennen kehään menoa. Näistä kaikista on ollut todella hyötyä ja itselle on ollut varmempi olo kokeissa. Tämän kaiken tietäminen auttaa myös kokeisiin valmisteluissa, joihin olen yhä enemmän alkanut kiinnittämään huomiota. Palkaamattamuustreenejä ollaan tehty kummankin koiran kanssa ja olen ottanut treeneihin mukaan kokeissa esiintyvän loppupalkan ja se on tuonut todella ison eron esim. Moonan treeneihin. Sillä nousee selvästikin vire kun se rupeaa odottamaan palkkaa kehän ulkopuolelta. Häiriötreenejä pitäisi vielä tehdä paljon paljon enemmän. Pakko ruveta keksimään enemmän erilaisia häiriötreenipaikkoja. Ja kummallekin liikkurointitreeniä paljon lisää.

Vuosi 2012 onkin sitten startattu hyvin aktiivisesti liikkeelle. Useampaan koulutukseen ja tokokokeeseen on ilmoittauduttu ja ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että keväästä tulee todella harrastustäytteinen. Ja se sopii minulle sekä varmasti myös koirille. :) Tässä meidän tavoitteet vuodelle 2012:

En pidä mitenkään mahdottomana tavoitteena saada Moonalle jopa TK2:nen kasaan. En ensin ajatellut kisaavani Moonan kanssa tuota TK1:stä kasaan, mutta tulin siihen tulokseen, että se on meille vain hyvää koekokemusta. Taippareissa pyritään käymään jo heti keväällä ja tällä kertaa se ei saa jäädä varapaikasta kiinni. Rollelle koetetaan hakea ne loput TK1:seen vaadittavat ykköset ja haluan kokeilla sen kanssa jotain aivan muuta lajia ja mejä voisi olla sellainen.

Tässä vielä listattuna muutamia treenejä, koulutuksia ja kokeita kummallekin:

MOONA:

Treenit ja koulutukset

- 4.1.2012 alkaen HSKK AVO-luokan tokotreenit Hausjärvi
- 6.1.2012 alkaen KHN:n kouluttajien hallitreenit (joka toinen viikko) Hausjärvi
- 20.1.2012 alkaen KHN:n kisaavien ryhmä (joka toinen viikko) Hausjärvi
- 5.2.2012 alkaen Heiluhäntien kisaavien ryhmä (joka toinen viikko) Tuusula
- 15.4.2012 GR tokotiimin koulutus Tampere
- 1.5.2012 alkaen kennel Tendingin nuorten koirien tokokurssi Järvenpää
- 26.-27.5.2012 GR:n superviikonloppu Hartola

Tokokokeet

- 15.1.2012 Kirkkonummi
- 29.1.2012 Porvoo

Olikohan tuossa kaikki... Näihin siis ilmoittauduttu, mutta muutakin on vielä mielessä. :P :P

ROLLE

Treenit ja koulutukset

- 6.1.2012 alkaen KHN:n kouluttajien hallitreenit (joka toinen viikko) Hausjärvi
- 5.2.2012 alkaen Heiluhäntien kisaavien ryhmä (joka toinen viikko) Tuusula

Rollen kohdalla ovat vielä koesuunnitelmat aivan auki, mutta paikkoja on kyllä jo katsottu valmiiksi. Sitten vaan toivotaan, että paikkoja saadaan. Se kun ei todellakaan täällä pääkaupunkiseudulla ole tällä hetkellä itsestään selvyys. Koulutuksiakin varmasti tulee kevään mittaan lisää, mutta nämä nyt ovat varmasti tiedossa.

Mutta siis näillä nyt eteenpäin. :D Jossain vaiheessa odottelen Moonalle juoksuja, joten se varmasti taas sotkee, mutta sitten voin onneksi ottaa Rollen tilalle. Oikein hyvää uutta vuotta vielä kaikille ja treeneissä nähdään!

Syksyn kuulumisia

2011-11-06T05:31:00.000-08:00

Syksy on jo pitkällä ja nyt vasta ehdin blogia päivittelemään. Kaikenlaista on syksyn aikana tapahtunut, mutta tässä pähkinänkuoressa kuulumisia.

TOKO: Niin Rollen kuin Moonankin kanssa on koko syksy hyvin aktiivisesti tokoiltu. Rollen kanssa on haettu kisarutiineja, mietitty liikkeiden valmisteluja ja eri häiriötilanteita. Täytyy sanoa, että olen nyt vasta havahtunut huomaamaan kuinka tärkeitä nuo kisarutiinit ovat. On mietittävä etukäteen mitä teen ennen kokeen alkamista koepaikalla, mitä juuri ennen kehään menoa, mitä kehässä liikkeiden välissä, miten palkkaan koiran kehässä ja miten kokeen jälkeen jne.. Onhan nästä ollut puhetta eri koulutuksissa, mutta jotenkin vasta seurattuani muiden tekemisiä koetilanteessa tämä asia aukeni minullekin. Samoin erilaisten häiriöiden harjoittelu. Eri alustat, eri äänet, erilaisia esteitä päin seuruuttaminen mm. puu, puska, seinä, vieras ihminen (kontakti ei saa herpaantua tästä), vesisade jne. Rollen kanssa niin kisarutiinit kuin eri häiriöiden harjoittelu ovat huipputärkeitä. Olen nyt mielessäni rakentanut koetilanteen useaan kertaan läpi ja olen pyrkinyt toteuttamaan sitä samaa kaavaa.

Kokeissa olen Rollen kanssa nyt syksyn aikana käynyt kahdessa ja parissa möllikokeessa. Ensin osallistuimme Keravan Koiraharrastajien möllikokeeseen, jossa oikeastaan muutama palanen loksahti kohdalleen. Mm. se pelätty paikallamakuu, jonka kanssa meillä on ollut suuriakin ongelmia, onnistui siellä aivan täydellisesti. Ongelmia sen sijaan aiheuttivat outo hyppyeste. Rolle hankasti tarjosi siihen takapäätään (agilityn kontaktia) kun ei muutakaan keksinyt mitä sille olisi pitänyt tehdä. Sillä on jonkun verran ollut ennakointia hypyn kanssa ja olen sitä kieltänyt siitä. Tämä taas aiheutti sellaisen ongelman, ettei Rolle enää hypännyt. Ja tämä ongelma oli aivan täysin minun itseni aiheuttama. Taas sai miettiä syntyjä syviä... Juha onneksi rakensi minulle kevyen kasattavan hyppyesteen, jolla pystyn treenaamaan kotonakin hyppyä. Meillähän on hyppy Koskelassa, mutta kotoa on sellainen puuttunut.

Rollen syksyn ensimmäinen koe (ja toinen kokonaisuudessaan) oli Hyvinkäällä ja tuomarina oli Hannele Pörsti. Tässä pisteet sieltä (suluissa kommentit):

Luoksepäästävyys 7 (Tuppaa menemään tuomarin syliin)
Paikalla makaaminen 9 (Nousi liian aikaisin ylös)
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen vapaana 7,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Estehyppy 0 (Hypyn edessä oli kokonainen lihapulla, joka huomattiin vasta liikkeen jälkeen. Saimme uusia, mutta liike oli jo pilalla.)
Kokonaisvaikutus 7

Yhteensä 149 pistettä ja II-tulos

Syksyn toinen koe olikin sitten Hollolassa ja tuomarin oli Harri Laisi. Sieltä irtosikin sitten Rollen ensimmäinen ykkönen kera KP:n ja sijoitus oli 2. Alla pisteet sieltä:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen vapaana 8 1/2
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 1/2 (vino asento)
Luoksetulo 9 (kiersi liian kaukaa takaa sivulle)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (hiipiminen)
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 182 pistettä, I-tulos ja sijoitus 2. :D

Tuon kokeen jälkeen aloin miettimään josko sitä sittenkin sinne AVOon uskaltaisi. En oikeastaan ole koskaan miettinyt tokossa kisaamista Rollen kanssa pidemmälle kuin se TK1:sen verran. Mutta mietitään sitä AVOa sitten kun se TK1:n on takataskussa. Sen olen tavoitteeksi sille vuosia sitten asettanut ja siitä en luovu. Loppuvuodella kokeisiin pääseminen onkin sitten ollut aikasta hankalaa. Jos et ole sadan yhdistyksen jäsen ja soitamassa paikkaa heti kun ilmoittautuminen aukeaa, niin varasijalle saatat ehkä päästä. Jos sinnekään. Ellet sitten halua lähteä ajamaan täältä pääkaupunkiseudulta kauemmaksi. Mutta yksi varma koe meillä nyt on ja se on 27.11. Hämeenlinnassa. Varasijalla olemme tällä hetkellä yhteen kokeeseen ja pariin yritän vielä tällä vuodelle saada paikat.

Moonan kanssa taas ollaan tosiaan keskitytty ALO-liikkeiden kokoamiseen. Kävimme yhdessä möllikokeessa katsomassa missä mennään ja hyvin Moona liikkeitä suoritti oman osaamisensa ylärajalla, mutta itse haluan että ne ovat valmiimmat kuin mitä nyt. Mielellään niin, että osa AVOn liikkeistä olisi jo jotenkin hanskassa. ALO-luokkaan en sen kanssa jää nyhjäämään. Joten koska Rollen liikkeet ovat valmiimmat, niin sille tavoitellaan nyt koepaikat loppuvuodelle ja Moonan eka koe saa odottaa ensi vuodelle.

NÄYTTELYT: Moonan kanssa on syksyn aikana käyty muutamassa näyttelyssä. Vesilahdella yhdessä ryhmänäyttelyssä, jossa oli tuomarina Pia Itkonen. Sieltä tuli EH. Sen jälkeen Moona matkusti Adan kyydissä Valkeakoskelle kaikkien rotujen näyttelyyn ja sieltä tuli ERI2:n. Tuomarina oli Mihaela Frangopol Romaniasta. SA:ta hän ei jakanut kuin luokkien ensimmäisille. Kiitokset Adalle Moonan kyyditsemisestä ja Riikalle esittämisestä!

Seinäjoen KV:hen matkustimme siskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa kera Moonan ja valkkari Jaden. Olin pyytänyt Moonan kasvattajaa Vickiä esittämään Moonan kun näytti taas sen verran pahalle nuo Jaden ja Moonan kehien päällekkäisyydet. Ja niinhän siinä kävikin, että kehät pyörivät yhtä aikaa ja sain juosta kahden kehän väliä. Kaikki ostoksetkin mitä tuossa reissussa piti tehdä jäi tekemättä. Sen verran kiirettä sitä taas piti. Mutta Moona se päätti sitten yllättää kaikki ja oli hienolla esiintymisellä päivän päätteksi VSP ja sai ensimmäisen SERT:nsä. :D Enzo eno (JV-08 Joystep's Unique Minstrel) oli ROP ja tuomarina oli ruotsalainen Sjoerd Jobse. Lisää kuvia näyttelystä löytyy kennel Joystep'sin nettisivuilta. Samoin sivuilta löytyy myös Moonan arvostelu. Vickille kiitokset Moonan taidokkasta esittämisestä tätäkin kautta! Olipahan päivä!

NOME: Taippareita varten olen Moonan kanssa tehnyt treeniä aina silloin tällöin ja yhteistreeneissä olemme käyneet parissa. Olimme Hattulan taippareihin varasijalla, mutta emme sisään päässeet. Jälkeenpäin mietittynä niin hyvä näin. Kuulin, että kokeessa oli ollut todella huonot olosuhteet. Aallokko oli ollut kova ja koepaikkaa oli jouduttu siirtämään. Yksi soutuvene oli myös mennyt rikki. Kunnon syysilma siis. Moonan kanssa on myös tehtävä treeniä vielä jäljen kanssa, jotta kokeeseen kannattaisi mennä. Tälle vuodelle ei taippareita enää järjestetä, mutta etsitään keväälle uusi koe. Ja toivotaan, ettei talvestä tule aivan tolkuttoman luminen, jotta päästään edes jotain tekemään.

Ilmoitin Moonan myös WT-kokeeseen nuorten luokkaan (joka on tarkoitettu nuorille koirille epäviralliseksi luokaksi), mutta edellisenä iltana minulla nousi kuume ja koe oli pakko jättää väliin. :( WT-kokeen luonteeseen kuuluu, että koe alkaa aikaisin aamulla, rasteja kierretään porukalla ja aikaa kokeeseen kuluu koko päivä. Kokeeseen oli ilmoittautunut jotain 60 koirakkoa. WT-kokeessa myös jos yksi rasti menee nollille menee koko koe nollille. Joten siinäkään mielessä en odottanut tulosta, mutta ajattelin, että nuorten luokka olisi ollut kiva tutustumispaikka WT:n maailmaan. Jos vielä mielimme WT-kokeeseen niin taipparit täytyy olla läpäistyny, pysäytys pillillä varma ja samoin suunnat oikea/vasen kunnolla harjoiteltuna. Myös erilaiset maastot olla tutummat. Ikänsä puolestahan Moona ei nuorten luokkaan enää pääse vaan se on sitten alokasluokan vuoro suoraan.

Mutta tällaista tänne meille. :D Katsotaan myös mitä alkutalvi tuo tullessaan ja koetan nyt kirjoitella tänne hiukan useammin kuin kerran muutamassa kuudessa. ;)

8.10.2011 GR:n tokotiimin koulutus Orimattila

2011-10-08T15:26:00.000-07:00

Olimme ensimmäistä kertaa mukana GR:n tokotiimin koulutuksessa Orimattilassa Moonan kanssa. Kouluttajana meillä oli tällä kertaa ulkopuolinen kouluttaja Satu Taskinen. Teemana oli seuraaminen & vauhti, leikkiminen ja palkkaus. Päivä piti sisällään jokaisen vuorotellen yksityiskoulutusta ja luentoa. Tässä omia muistiinpanojani sekä minun ja Moonan treeneistä että luento-osuudesta.

Luento - seuraaminen:

- Vaatelias liike, jonka opettaminen vie aikaa.

- Opetettavia asioita:

paikka
kontakti
kestävyys (tähän olennaisena asiana liittyy motivaatio)

Satu korosti sitä, että nuoren koiran kanssa ei seuraamista hinkata. Liikkeestä täytyy tehdä koiralle ensin hauska. Vasta sen jälkeen voidaan puuttua pikku virheisiin. Ensin on opetettava asenne (motivaatio) seuraamiseen. Esimerkkinä hän otti EVL:n seuraamisen joka saattaa kestää sen 5 minuuttiakin. Se vaatii koiralta korkeata motivaatiota, jotta se jaksaa noin pitkän aikaa seurata hyvällä temmolla, kontaktilla koko aika yrittäen parastaan.

- Seuraamisen opettamisessa perusasento on erityisen tärkeä! Perusasentoon tulo ilman minkäänlaisia apuja! Avut on karsittava pois heti alussa. Koiran on hyvä oma-aloitteisesti hakeutua sivulle ilman minkäänlaista käskyä.

- Seuraamisessa koiran tehtäviä ovat:

paikan pitäminen
kontakti

Ohjaajan on pidettävä huolta, ettei hän syyllisty liialliseen höösäämiseen näiden asioiden ylläpidossa. Ne on jätettävä osaavan koiran vastuulle. Jos koira (joka osaa seuraamisen) ottaa häiriötä jostain, on siltä vaadittava kontakti myös niissä tilanteissa.

- Seuraamisen opettaminen alkaa paikan opettamisella namilla. Samalla myös opetetaan pään asento. Kun nämä on opetettu namikädestä hankiudutaan nopeasti eroon. Namikäteen hyppimistä ei sallita eikä myöskään pään laskemista. Käden seuraaminen ei ole myöskään salittua. Aluksi käden paikka voi olla sama kuin namin kanssa, mutta kädessä ei olekaan namia. Sitten voidaan siirtää nami suuhun, josta se nopeasti otetaan kun palkka tarvitaan ja annetaan koiralle. Tai palkka voi olla kainalossa.

- Kestävyyttä on harjoiteltava erikseen. On vain uskallettava ruveta pidentämään matkaa pikkuhiljaa. Vaihtele palkkausetäisyyttä eli esim. 2 askelta ja palkka, sitten 6 askelta ja palkka, sitten 12 askelta ja palkka, 3 askelta ja palkka.

- Käännökset on myös opettava erikseen. Ensin koiran on kuitenkin osattava ympyrällä kävely ja kaarrokset. Käännöksiä on hyvä alkuun harjoitella niin, että seuraaminen suoraan, käännös, heti seis ja palkka.

- Kontaktitreenit on myös tehtävä erikseen. Vaaditaan sivulla istuminen hyvässä kontaktissa häiriön alla.

- Treeneissä kannattaa ottaa seuraamisen teemoja eli esim. jollakin kertaa ottaa treenattavaksi asiaksi perusasennon, toisella kerralla käännökset, kolmannella temmon vaihtelut ja neljännellä keston jne.

Moonan koulutus - seuraaminen:

Ensiksi katsoimme Moonan perusasennon ja siihen hakeutumisen. Moona paikka oli hyvä ja se osasi hakeutua oikeaan paikkaan myös ilman käskyä sekä vähän matkan päästä. Sitten teimme suoraa pätkää noin 12 askeleella. Seuraaminen oli muuten oikein kivan näköistä paitsi, että se aukesi jonkun verran takaa. Moona kuulemma hakee todella kivasti kontaktia, mutta kun nostan katseeni siitä pois se siirtyy vinoon eteen hakeakseen kasvokontaktin minuun. Eli treeniä siihen, että myös seuratessa minun on oltava suorana ja vaadittava kontakti myös silloin.

Satu huomautti minun palkkapallon paikasta (oikea tasku). Palkan on tultava vasemmalta puolen. En tiedä mistä minulle on tullut jako siihen että namit ovat vasemmassa taskussa ja lelupalkat joko oikeasssa tai takataskussa. Sen jälkeen hän otti puheeksi palkan heittämisen. Hän ei suosittele heittoa juuri tuon poikittamisen takia.Olisi parempi ensin antaa suullinen kehu, sitten vapauttaa (esim. JES-sana) ja vahvistaa palkkaus vielä namilla tai lähileikillä. Noutajaihmisillä on kuulemma tapana liikaa viskoa palkkaa pois päin ohjaajasta. Pitää muuten ihan paikkansa... :P :P :P PALKAN SUUNNALLA ON SUURI MERKITYS! Hän myös huomautti, että vaikka annan namin vasemmalla käden annan namin liian lähettyvillä minua. Joten palkka enemmän vasemmalle päin. Saadaan peräpäätä enemmän suoremmaksi. Satu suositteli meille myös takapäätreeniksi lisää ympyrällä kävelyä ja ihan paikalla kääntymisiä.

Jos koira edistää, niin liinat kiinni yhtäkkiä. Äkkipysähdys saa koiran miettimään, että mitäs nyt tuli tehtyä. Jos koira tällöin jää eteen, niin käsket sen seuraa-käskyllä korjaamaan paikan takaisin viereen.

Katsoimme myös minun käännösaskeleita, jotka ovat aivan persiilleen. Sain ohjeeksi tehtä kääntyvällä jalalla T-kirjaimen toisen jalan eteen, jonka jälkeen toinen jalka siirtyy uuteen suuntaan LÄHELLE toista jalkaa. Näin käännöksestä tulee tarkka ja tiukka, mutta koiralla on mahdollisuus pysyä käännöksessä mukana.

Satu myös huomasi, että Moonaa on palkattu liikaa saman matkan seuraamisesta. Joten vaihteleva palkkaetäisyys on otettava huomioon!

Moonan koulutus - nouto:

Toisella kierroksella halusin ottaa meidän noudon ongelmia, jotka ovat menomatkalla kapulalle törmääminen ja paluumatkalla ravissa tulo. Nämä on opetettava erikseen. Aluksi katsoimme tuota kapulalle törmäämistä, joka on todella ruman näköistä. Satu kehoitti tekemään aivan kapulan nostoja lähellä koiraa. Tällöin pääsen palkkaamaan nätistä nostosta. Kun koira nostaa niin naksu, luovutus ja palkka. Ja taas kapulan tiputus maahan. Myös kapulan voi viedä pienen matkan päähän kapulan päätyosa käännettynä koiraan päin. Tämä saattaa hidastaa kapulalle törmäämistä. Eli heitot nyt pois sieltä ja opetetaan kapulan nätti nosto.

Loppuvauhtiin teimme vauhtinoutoja. Eli otat koiraa pannasta kiinni, heität kapulan, päästät koiran, lelu esille ja heti kun koira kääntyy niin alat juoksemaan lelun kanssa. Palkka lentää ohjaajan taakse! Ideana on saada koira laukkaamaan. Luovutusta käteen ei välttämättä alussa vaadita. Kunhan koira tulee laukalla.

Luento - kilpaileminen:

- Palkkaamattomuutta on harjoiteltava. Satu korosti sitä, että kun koiraa kehutaan suullisesti on sen vastattava siihen eli oltava aktiivinen. Sen jälkeen se vasta saa kehun vahvisteen eli esim. namin tai lelun. Tällöin koira aktivoituu myös kisoissa kehusta.

- Olisi myös hyvä opettaa koira palkkaantumaan seuraavasta tehtävästä. Eli esim. hyvästä seuraamisesta se saa juosta ruutuun. Tai tehdä minkä tahansa sen lempi liikkeen. Muita voi olla esim. esineen kierto tai hyppy.

- Satu kehoitti myös vaihtelemaan palkitsemiskohtaa, jolloin koira ei koskaan tiedä milloin palkka tulee.

- Treenisuunnitelmaan olisi myös hyvä ottaa mukaan palkitsemattomuustreenit.

- Koetilannetta kannattaa myös harjoitella vetämällä kehänauhan. Se luo oman tilanteensa treeneihin.

- Kisarutiini on hyvä miettiä etukäteen. Mitä teet ennen kehään menoa, mitä kun astut kehään jne..

- Treenattavia asioita ovat myös liikkeiden väliset siirtymiset, häiriöt (vieraat paikat, eri alustat, oudot välineet, eri vuorokauden aikoina, eri säät, eri lähtönumerot, kehäänmenohäiriöt, liikeenohjaajahäiriö, ohjaajahäiriö) sekä ohjaajan mahdolliset virheet. Esim. ohjaaja heittää kapulan hypyn toiselle puolen vinoon. Osaako koira silti noutaa sen? Satu korosti ns. yliharjoittelua eli koira osaa enemmän kuin mitä siinä luokassa vaaditaan. Tällöin kisoihin on helpompi mennä. Myös ohjaajan on hyvä olla ns. ylitreenattu eli niitä jännittääviä asioita on harjoiteltu etukäteen.

- Ajatusmalli: tämä kisa on treeni seuraavaa kisaa varten.

- Kirjoita ylös missä asioissa oli tyytyväinen tässä kokeessa ja toisella lapulla missä asioissa haluat parantaa seuraavaa koetta varten.

Viettiseminaari 7.8.2011 Porvoo

2011-08-07T10:48:00.000-07:00

Viettiseminaarin luennoitsijana oli PK- ja suojeluharrastaja Juha Korri (kennel Tämä on). Juhasta lisää tietoa löytyy täältä . Tässä Juhan pitämän luennon muistiinpanoni ja omat merkintäni:

Mikä on vietti?

sisäsynnynnäinen toimintamalli
ei opittu
eri maailmanosissa kasvaneet koirat toimivat samassa vietissä samalla tavalla

Mitä viettejä on olemassa?

saalisvietti
laumavietti
puolustusvietti
sukupuolivietti
ravinnonhankintavietti
riistavietti
hoivavietti? (vielä kiistanalaista onko emoilla tätä)

Neljä tunnusmerkkiä kaikissa vieteissä

Viretila (esim. nälkä)
Avainärsyke joka laukaisee vietin
Itse viettitoiminta
Päämäärä mihin koira pyrkii

Koulutuksessa käytettään vieteistä seuraavia hyväksi:

laumavietti (sanallinen kehu)
saalisvietti (leikki tai taistelu)
ravinnonhankintavietti (ruoka)

Miksi viettejä käytetään koulutuksessa hyväksi?

Viettejä hyödyntämällä päästään päämäärään. Koira saa menestystä kun se tekee jotain mitä me haluamme (palkkio). Tällöin koiran tekeminen on intensiivistä ja se tuo suoritusvarmuutta.

Huom! Koirien viettien voimakkuuteen vaikuttaa perimä ja ohjaaja. Jollain koiralla ei ole puolustusviettiä, mutta kova ruuanhankintavietti synnynnäisenä. Myös ohjaaja voi toiminnallaan ns. tukahduttaa koiran viettiä.

Pentutestaus

Jos Juha on itselleen ottamassa pentua, hän aina testaa pennun n. 7 vko iässä. Testattavat asiat saattavat vaihdella eri pentueittain, mutta pääasiattain hän käy seuraavat asiat läpi:

pimeässä huoneessa reagointi:

Juha vie yksittäisen pennun vieraaseen huoneeseen, jossa hän jättää pennun huoneen nurkkaan ja itse poistuu toiseen nurkkaan sammuttaen valot. Hän seisoo hiljaa huoneessa ja seuraa mitä pentu tekee. Arasteleeko pentu huoneessa liikkumista vai lähteekö se luottavaisesti liikkeelle.

saalisärsykkeeseen reagointi:

Juha testaa rätillä pennun puruotteen. Onko ote kova, varma ja pitävä? Hän estää pennun pääsyn rätille. Hakeutuuko pentu uudelleen puruun vai lannistuuko? Hän tarkistaa myös miten pentu saalistaa eri pinnoilla ja eri tilanteissa (esim. heiluvä pöytä jonka päällä pentu on). Tämä testaa myös pennun toimintakykyä yllättävässäkin tilanteessa (kuten myös pimeä huone).

Ruokahalun testaus:

Juhalle ei riitä että pentu syö hyvin. Hän testaa myös, että miten se reagoi ruualle estelyyn. Suuttuuko pentu jopa estelystä ja haluaa vielä kovemmin kipolle vai jättääkö ruuan rauhaan jos sitä estellään?

Juhalle tärkeämmät testauskohteet ovat TOIMINTAKYKY ja RUOKAHALU.
Kuitenkin sukutaulu kertoo parhaiten millaiseksi koira kasvaa!

Palkitsemistavan valinta

Kumman eteen koira on valmis tekemään enemmän töitä!

RUOKAHALUN TESTAUS:

Ota valmiiksi koiralle todella mieluisia nameja ja sekunttikello. Ota koira eteesi ja anna sille viisi namia peräjälkeen (ilman että käsket koiraa tekemään mitään). Sitten yllättäen et annakaan namia, pistät sekkarin päälle ja jäät odottamaan paikallesi. Kauan koira jaksaa pyytää namia / odottaa sen saamista kunnes se poistuu paikalta?

2. LELUN TESTAUS:

Sama juttu kuin nameilla, mutta sille todella mieluisalla lelulla. Leikki viisi kertaa, jonka jälkeen jäät taas odottamaan kauan koira jaksaa odottaa seuraavaa leikkiä. Samalla otat taas aikaa.

Kumpaa palkkaa koira jaksoi odottaa kauemmin?

Palkkauksesta

Paras palkka treeneissä on se mitä koira jo valmiiksi odottaa. Eli jos koira odottaa ruokaa ja se saa pallon, se voi olla pallosta iloinen, mutta olisi mielummin ottanut namin palkaksi. Tällöin koira ei saavuta päämääräänsä. Käytä aina palkkaa joka toimii. Se mikä palkka on, ei ole väliä.
Laumavietti on prioriteetiltään suurempi kuin muut vietit.
ENNÄTYSPALKKAUS:

Juha pitää kirjaa kauan koira jaksaa tehdä töitä ilman palkkaa.
Palkkauksesta tehdään satunnainen!
Esim. ensiksi koira tekee töitä 3 sekuntia, sitten 2 sekuntia, sitten 1 sekuntia ja lopuksi 5 sekuntia. Viidestä sekuntista tuli ennätys. Sitten jatketaan seuraavalla treenikerralla esim. 4 s. - 3 s. - 2 s. - 6 s. Kuudesta sekuntista tulee uusi ennätys jne.
Älä etene tässä liian nopeasti. Se saa koiran joko herpaantumaan tai turhautumaan (vinkuu).
Jossain vaiheessa saattaa tulla seinä vastaan jollon ennätystä ei pystytä enää kasvattamaan. Silloin ohjaajan oma auktoriteetti kantaa suorituksen loppuun.

Treeneihin vinkkejä

Jos tähdätään kokeisiin, tehdään koemaisia treenejä.
Koska kokeessa saa rajallisesti auttaa koiraa, keksi omat keinot kertoa koiralla mitä tulee seuraavaksi. Esim. taputus lapaan voi kertoa koiralle, että nyt seuraa liikkeestä istuminen. Omalle toiminnalle kokeessa oma rutiini, johon koira voi aina luottaa!
Tee passiivisesta ohjaajasta innostava. -> Opeta koiralle, että kun otat perusasennon, tarkoittaa se treenien alkamista. Tätä voi treenata esim. olette lenkillä metsässä, koira juoksee edelläsi. Otat perusasennon ja kun koira huomaa, että jäät jälkeen, se juoksee luoksesi. Silloin palkka lentää. Tätä toistamalla koira oppii, että kun sinä otat perusasennon, se alkaa ennakoimaan palkkaa samalla nostaen itse virettään.
Treeneille aina ALKU ja LOPPU! Käytä esim. sanaa TOTTIS, joka tarkoittaa treenien alkamista ja VAPAA treenien loppumista. Näiden sanojen välillä vaaditaan 100 prosenttista keskittymistä koiralta.Tässä tulee peliin myös mukaan lauman johtajuus joka näkyy arjessa.
Treenit loppuvat ENNEN KUIN vire pääsee laskemaan.
Suoritus keskeytetään jos ohjaaja ei tiedä mitä tekee seuraavaksi. Eli jos on ongelma, koira pois ja ohjaajalle mietintämyssy päähän. Ensin mietitään RATKAISU, sitten TEKNINEN TOTEUTUS ja lopuksi KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS.
Kisoja varten kannattaa käydä henkisen valmentautumisen kurssilla jos kokeet jännittävät. Myös luotto omaan koiraan ja hyvät koekokemukset helpottavat koejännitystä.

Mitä tehdä jos koira ei ole niin innostunut?

Muutetaan avainärsykettä!

Sopiva viretila (nälkä, halu tehdä töitä ym.)
Nälkää voidaan kasvattaa niin, että annetaan ensin suurempi määrä ruokaa. Sen jälkeen annetaan puolikas ruoka illalla ja seuraavana aamuna.
Avainärsykkeen täytyy olla voimakkaampi, jolloin se nostaa tekemisen intensiteettiä. Haluamme siirrää toivotunlaisen tunteen / viretilan tottikseen! Tähän voidaan käyttää hyödyksi saalisviettiä. Treenien alkusana liitetään johonkin nopeasti poispäin liikkuvaan ärsykkeeseen. Pian koira yhdistää tuon tunnetilan treenien aloittamiseen. Juha esim. itse käyttää pitkän kepin päässä olevaan narua jossa on jokin lelu. Vavalla hän repäiseen lelun pois koiralta juuri kun se on tavoittamassa sen. Hän yrittää itse voittaa itsensä joka kerta ja aina vaan myöhemmin ja myöhemmin repäistä lelun pois. Lopulta koira saavuttaa palkan, koska Juha ei enää ehdi vetäisemään tarpeeksi ajoissa. Lopulta voimme poistaa avainärsykkeen (eli lelun) ja koira saa saman tunteen pelkän sanan johdosta.
Säädellään viettipäämäärää: jos koira on liian innokas palkkaan, se saa pitää sen pidemmän aikaa. Jos taas liian innoton, se saa pitää palkkaa vain vähän aikaa.
Palkkauksen tiheyttä ja satunnaisuutta voidaan säädellä. Tämä johtaa koiran turhautumiseen, jolloin se yrittää enemmän. Palkkauksen tiheys ja satunnaisuus on täysin yksilökysymys!
Patouttamisessa vaaditaan koiralta keskittymistä ja kontaktia tilanteessa jossa viereessä on sille mieluinen palkka, jolla joku muu leikkii. Koira vapautetaan palkalle kun se tekee hyvää työtä. Tämä nostaa virettä. Samoin lelulle estely!

Ja vielä loppusanat luennolle: ÄLÄ HEITÄ HANSKOJA TISKIIN LIIAN AJOISSA! Monen haluttoman koiran viretilalle on paljon tehtävissä.

Omat kommentit: On se hassua miten eri lajien piireissä puhutaan kuitenkin samoista asioista. Termit ovat vaan erit. Samoja eläimiähän me kaikki kuitenkin koulutamme. Esim. Juha puhui koiran aktiivisuudesta ja ohjaajan passiivisuudesta. Agipiireissä ja naksutinharrastajien piireissä tätä kutsutaan tarjoamiseksi. Koira on siis ITSE aktiivinen!
Huomasin myös, että itse olen omissa ajatuksissani päätynyt moniin samoihin johtopäätöksiin kuin Juha mitä tulee koiran viretilaan ja sen säätelyyn. Mikä on todella lohduttavaa, että sain vahvistusta niille ajatuksille. Luennosta sai paljon irti ja kolmituntinen luento meni hujauksella ohi.

Kevät tuli ja meni...

2011-07-22T04:34:00.000-07:00

Onpas siitä pitkä aika kun viimeksi olen tänne mitään kirjoittanut. Viime kevät ja alkukesä meni aivan hujahduksella ohi. Tajusin vasta juhannuksena, että nyt on jo kesä. Sitä on vaan päivä kerrallaan mennyt eteenpäin. Niin kiirettä sitä on pitänyt. Paljon oli keväälle ja alkukesälle asetettu treeni- ja kisatavoitteeksi, mutta oikeastaan mikään niistä ei toteutunut. Koko kevään minua vaivasivat ainaisesti uusivat migreenikohtaukset, joiden takia jouduin useampaan otteeseen makaamaan sängyn pohjalla ja rampaamaan vessassa tyhjentämässä vatsalaukun sisältöä. Useampaan kertaan olin ihan suoraan sanottuna kuin kuoleman kielissä kovien kipujen takia ja miettimässä päivystykseen lähtöä. Minulla on migreeni puhjennut noin kymmenisen vuotta sitten ja sillä on tapana tulla ja mennä. Nyt se sitten iski kovemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Ja jossei migreenissä olisi ollut tarpeeksi tekemistä, niin sain alkukeväästä myös vatsahaavan ja kevään aikana olen sairastanut useamman flunssan mm. kehkoputkentulehduksen. Koska olen taloushallinnon alalla töissä, on kevät aina sitä vuoden kiireisintä aikaa. Meillä viime kesänä lopettaneen henkilön työt siirtyivät minulle ja koko kevät meni painaessa hommia. Pääsin vasta juhannuksen jälkeen tekemään viime talven ja kevään rästihommia. Työni on luonteeltaan myös sellaista, että se ei pääty vaikka klo olisi 16 jos hommat on tekemättä. Pitkä työmatka aiheuttaa myös omat haasteensa yhteistreeneihin ehtimiselle. Joten ymmärrätte varmastikin, että takki on ollut aika tyhjä ja miksi niitä "emme pääse treeneihin" -viestejä on itse kullekin tullut. En ole myöskään yksinkertaisesti jaksanut repiä itseäni ulos treenaamaan itsekseni työpäivän päätteeksi. Jotenkin on tuntunut aivan pakkopullalta tehdä mitään ja siksi olen suosiolla jättänyt treenaamiset väliin. Jo ihan koirienkin takia. Turha sitä on yrittää pakolla vääntää.

Kirjoitan tästä asiasta, koska tiedän, että asia on aiheuttanut kummastusta monen mielessä kun olemme jääneet pois treeneistä tai koetavoitteet ovat jääneet. En vain ole yksinkertaisesti jaksanut miettiä treenaamista saatika sitten suunnitella niitä. Onneksi tänä kesänä minulla on ensimmäistä kertaa kokonaiset neljä viikkoa lomaa. Lomani on kylläkin pätkissä pitkin kesää, mutta en valita. Lomaa se on sekin. Sen verran tässä nyt on tehty, että kävimme siskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa kesäkuussa Virossa Pärnussä näyttelyreissulla. Osallistuimme perjantaina ryhmänäyttelyyn sekä lauantaina ja sunnuntaina KV-näyttelyihin. Mukana oli Moona ja siskoni valkkari Jade. Jadelle haettiin reissulla viimeiset junnuSERT:t Viron juniorivalion arvoa varten ja saihan se ne. Moonalle sen sijaan tuli vaan lisää reissukokemusta (mikä sekin on aivan plussaa). Ensimmäisessä näyttelyssä Moona ei ollut ollenkaan tuomarin tykkäämää tyyppiä. Se kun on tuollainen vaalea ruotsi blondi. :D Ja toisessa näyttelyssä olikin sitten sen verran iso määrä junnunarttuja, että arvasin ettei sitä junnuSERT:iä sieltä tipahda. Mutta oli oikein mukava reissu ja hienoa oli nähdä Pärnun hiekkarannat. Ja navigoida ilman kunnolla toimivaa navia. ;) Onneksi oli mukana iso määrä printattuja karttoja.

Jaden kanssa kehässä

Pärnun hiekkarantaa

Viikonlopun näyttelypaikka Kalevi Stadium

Moonan kanssa kehässä

Nyt ollaan sitten kasvatettu Moonalle turkkia ja kyllähän sieltä pikkuhiljaa kasvaakin paksumpaa versiota. Muutamat näyttelyreissut tässä ollaan suunniteltu Moonalle ja Jadelle. Pari pidempääkin on taas tiedossa, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. ;) Sitten Moonan taippareista. No, sanotaan nyt että aika näyttää miten niiden kanssa käy. Jotenkin minua harmittaa hirveästi, ettei minulla ole kunnolla rahkeita tuon koiran eteenpäin viemiseksi sillä saralla. Koirasta se kun ei jäisi kiinni - kyllä se on ihan ohjaajan puutteissa se vika. Ja Rollen tokoilut. No, meillä on edelleen samat vanhat ongelmat kuin aikaisemmin. Häiriöherkkyys, häiriöherkkyys ja vielä kerran häiriöherkkyys. En pysty koetilanteessa 100 %:sti luottamaan siihen ja se syö miestä. Vai pitäisikö sanoa naista. ;) Liikkeet se osaa liiankin hyvin. Ennakointia kun nähdään useammassa asiassa ja tokossahan se ei todellakaan ole hyvä juttu. Katsotaan nyt saadaanko tähän koskaan muutosta vai ei. On tässä jo mietitty aivan täysin lajin vaihtoa sen kanssa. Mutta mitä? Että sellaista tänne - mites sinne? :D

Ullan hyppytekniikkakoulutus

2011-05-01T12:26:00.000-07:00

Vappuaaton vietimme Moonan kanssa Sporttikoirahallilla Espoossa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Ulla opettaa siis amerikkalaiselta Susan Salolta peruisin olevia oppeja koskien hyppytekniikkaa. Olin hänen seminaarissa melkein päivälleen tasan vuosi sitten kuunteluoppilaana ja nyt mukana oli oma koira Moona.

Päivä alkoi kahden tunnin luennolla ja sen jälkeen aloimme käymään läpi koirakoita. Ensimmäisessä ryhmässä olivat mini- ja medipennut, toisessa aikuiset mini- ja medikoirat ja viimeisessä ryhmässä oli maksikoirakot. Moona oli ainut maksikoiranpentu. Pennuilla tehtiin vain pari harjoitusta käyttäen ponnareita (puolikkaita muoviputkia), koska niiden kehitys on kesken. Ulla kävi aluksi jokaisen koiran läpi. Hän katsoi ensin liikkeet läpi ravissa edestakaisin ja sen jälkeen tunnusteli koiran läpi. Tästä saadun tiedon perusteella hän saattoi katsoa koiran hyppytekniikkaa paremmin.

Moonasta Ulla totesi, että se on vielä niin pentu ja niinhän se on. Syvätuessa sillä on vielä suuriakin puutteita. Ulla kokeili sen ristikkäiset jalat läpi pidellen niitä yhtä aikaa ylhäällä. Koiran pitäisi pystyä varaamaan painonsa kahdelle maassa olevalle jalalle eikä pistää painoa käsissä oleville jaloille. Moonalle tämä oli hyvin hankalaa, koska siltä puuttuu vielä lihaksisto sen tekemiseen. Huomasin myös itse, että se varaa enemmän vasemmalle puolelle eli se on heikompi. Ulla kehoitti aloittamaan jo syväntuen parantamisharjoitukset eli jumpan (ristikkäisten jalkojen noston) ja metsässä remmikävelyä. Epätasaisella alustalla hidasta ravia, jolloin se joutuu käyttämään syviä lihaksia. Hän myös kehoitti tokokoiria opettamaan seuraamaan kummakin puolella, jottei toisesta puolesta tule pidempi kuin toisesta ja sitä kautta myös vino. Koiran vinoutta kun on hankala enää korjata.

Harjoituksena teimme Set Point-harjoituksen ja perussarjan Moonan kanssa. Teimme ne ponnareilla emmekä rimoilla, koska niitä ei vielä Moonalle pitkään aikaan näytetä. Toistoja tehtiin vähän. 3-4 toistoa riittää. Ei sen enempää. Set Pointilla Moona aika kivasti osasi siirtää painoaan taakse. Ideana on siis ettei koira ponnistaisi etuosallaan vaan käyttäisi takaosassaan olevan voiman hyödyksi. Tällöin etuosa rasittuu vähemmän hypyssä. Tämän haluan Moonalle erityisesti opettaa, koska jo pelkästään tokossa sen pitäisi ylittää oman säkäkorkeudensa korkea este hyvin pienellä vauhdinotolla.

Set Point oli tämän näköinen paitsi, että siinä oli hypyn rimojen paikalla ponnarit:

Set Point

Sivurimojen tehtävä on ohjata koira esteen keskelle. Tässä vielä pituudet tähän harjoitukseen:


Set Pointin pituudet

Yksiköt tuossa ovat jalkaa eli noin 40 koon kenkä. Set Point -harjoituksia on siis kaksi (kahdella eri pituudella).

Löysin Youtubesta tällaisen hyppytekniikkavideon, jolla tehdään tätä harjoitusta 5 kk vanhan pennun kanssa:

Toinen harjoitus, joka tehtiin Moonan kanssa, oli perussarja. Siinä etäisyyden ponnareiden välillä ovat samat. Koiran täytyy siinä osata koota itseään, jotta se osuisi jokaiseen väliin oikein. Oikean rytmin löytäminen on tärkeetä. Ja Moonalla se oli aivan hukassa ensimmäisellä kerralla. Saatiin hyvä esimerkki siitä, että kuinka pennulla todellakin täytyy tehdä ponnareilla eikä rimoilla. Mutta Moona sai tilaisuuden korjata virheensä ja se otti tilaisuudesta vaarin. Vähän kynnet ropisivat ponnareihin, mutta rytmi oli jo parampi. Seuraavalla kerralla se paransi vielä lisää. Rytmi alkoi löytymään. Hypyt eivät aivan menneet keskeltä keskelle, mutta jo huomattavasti paremmin. Tässä kuvat perussarjasta (takana) ja kasvavasta sarjasta (Huom! etäsyydet ovat minipennuille):


Perussarja ja kasvava sarja

Minipennuille ehdimme tehdä myös laukanvaihtoharjoituksen (josta minulla piti olla kuva, muttei sitten olekaan) ja kääntymisharjoitus. Alla olevassa videossa näkyy ensiksi tuo kääntymisharjoitus ja sitten perussarja tehtynä pennun kanssa:

Ja tässä vielä perussarjan etäisyydet:

Ja vielä tuosta kääntymisharjoituksesta kuva:

Kääntymisharjoitus

Tässä laitettiin palkka toiselle puolen ja liikkeestä ohjattiin koira kiertäen yli. Harjoitusta tehdään kumpaankin suuntaan ja avustajaa kannattaa käyttää jotta saadaan pentu katsomaan oikeaan suuntaan. Pentuhan ei tässä näe palkkaa.

Vaikka päivä oli pitkä, niin oli taas opettavaista katsoa eri koirakoita tekemässä harjoituksia. Olimme Moonan kanssa kotona vasta yhdentoista jälkeen yöllä. :P Mutta oli erittäin mukava kuulla Ullalta, että Moona vaikuttaa oikein lupaavalta hyppääjältä kultsuksi. :D Niin ja sen verran vielä noista harjoitteista, että tämän tyyppisiä pennuille sopivia harjoituksia voisi tehdä kerran viikossa yksi harjoitus ja toistomäärä pienissä määrissä.

Pääsiäisen menoja

2011-05-01T07:48:00.000-07:00

Pääsiäinen vierähti aika pitkälti tokoillessa Rollen ja Moonan kanssa. Upea keli houkutteli treenaamaan lähipuistoon ja kävimmekin siellä useamman kerran. Puistossa saa mukavasti häiriötä, mutta kuitenkin olla omissa oloissa niin ettei kukaan tule häiritsemään. Lämmin sää houkutteli myös koirat uimaan. Kyseisen puiston vieressä nimittäin sijaitsee iso lampi, jossa niin Rolle kuin Moonakin kävivät kastautumassa treenien päätteeksi muutamaan kertaan. Moona jopa ihan ui. Se kävi noutamassa keppiä. :) Vielä tuonne lampeen uskaltaa päästää koiran kun vesi on puhdasta. Kesällä se levittyy niin pahasti, ettei sinne viitsi koiraa päästää. :(

Mutta itse niistä treeneistä: Olen ottanut joka kerta teemaksi kaksi liikettä jota ollaan treenattu. Olen myös hyödyntänyt yhä enemmän sitä, että koirat katsovat kun toinen treenaa. Tai ainakin ne tietävät, että toisen kanssa tehdään. Se nostaa huomattavasti motivaatiota tekemiseen. Samalla myös tulee treenattua malttia, koska ne joutuvat odottamaan omaa vuoroaan.

Rollen kanssa ollaan viime aikoina panostettu tuohon paikallamakuuseen ja se alkaakin sujumaan. Aikaa ollaan vaihdeltu, jottei se koskaan tiedä kuinka kauan siellä joutuu makamaan. Liikahteluista tulee huomautus ja matkaa yritän aina ottaa pidemmästä päästä, jottei koepituus tulisi yllätyksenä. Seuraamisessa olen panostanut siistiin tarkkaavaiseen seuraamiseen. Mukaan ovat tulleet temmon vaihtelut ja kääntymisiä ollaan otettu yhä enemmän. Seuraamisessa olen tehnyt aivan hidasta käyntiä, jolloin Rolle joutuu todella keskittymään siihen mitä ollaan tekemässä. Luoksetuloissa en ole palkannut jos se on törmännyt minuun. Siitä haluan eroon. Siistit sivulletulot ovat siis valttia.

Moonalla opeteltavia liikkeita ovat olleet seuraaminen, paikallamakuu, luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Näitä ollaan vaihdeltu treenikerrasta riippuen. Seuraamisessa ollaan tehty aivan lyhyttä matkaa vahvistaen paikkaa ja kontaktia. Paikallamakuussa on vielä monta osa-aluetta jota pitää treenata. Liian pitkää matkaa tai aikaa se ei kestä. Luoksetulossa treenisavottana ovat olleet loppuasennot. Olen nyt ohjannut sen namilla sivulle, mutta siitä täytyisi päästä eroon kun liike on tarpeeksi vahva. Liikkeestä seisomisessa olen käytänyt vartaloblokkausta ja nyt siitä ollaan pikkuhiljaa pääsemässä eroon. Tuo vartaloblokkaus on erittäin tehokas tapa opettaa koiralle nopea pysähtyminen ja sitä täytyy hyödyntää myös Rollen kanssa. Se kun joskus valuu...

Mutta ei sitä koko pääsiäistä vietetty treenaten vaan kävimme myös Juhan kotona Koskelassa. Alla muutama kuva sieltä:

Moona pitää hauskaa pallon kanssa.

Ja mutustaa taas jotain. :)

Rolle paistattelee auringossa.

Sitten vähän tokoa.

Moona taas ojassa. Yllättäen.

Moona Koskelaan rakennattavan lammen edustalla.

Koskelaan tosissaan on tässä talven aikana rakennettu kaksi lampea. Tuosta kuvasta näkee hiukan suuremman lammen kokoa. Siinä ei vielä paljoa vettä ole, mutta veden pinta nousee kunhan padot rakennetaan. Sitten vaan odotetaan että reunustat kovettuvat ja siinä on mukava uimapaikka koirille. :)

KAT:n keppitreeneissä

2011-04-21T17:33:00.000-07:00

KAT:n hallikausi loppui siihen, että kaikki seuralaiset pääsivät osallistumaan hallitreeneihin. Me menimme Moonan kanssa keppitreeneihin. Aloitimme kujatreenillä. Meillä oli kujalla neljät kepit ohjureiden kanssa. Kuja oli aika leveä ja palkkana oli lopussa targetilla nami. Ideana se, että saamme koiran tähtäämään kepeille eteen ja alas. Ei katsomaan ohjaajaa.

Tässä parit videot aiheesta:

Tuossa ensimmäisessä videossa on käytössä ohjurit, mutta meistä poiketen palkka on ohjaajan kädessä. Tässä videossa kuja on myös jo paljon kapeampi kuin meillä.

Otimme myös kummaltakin puolelta kujaa, kuten tässä videossa. Moonalla selkeästi huonompi puoli on tuo ei-tokopuoli ja sitä täytyykin treenata. Esteitä ennen kujaa meillä ei ollut kuten tässä videossa.

Sitten harjoittelimme sisäänmenoa kahdella kepillä. Ideana se, että Moona keksisi itse mennä kepeistä läpi ilman ohjausta. Seuruutin sitä kummallakin puolella kepeille ja palkka lensi keppien taakse.

Tässä videossa näkyy alussa tuo kahdella kepillä treenaaminen. Sen jälkeen jatketaan 2 x 2:n opettamista videolla esitellyn tapaisesti. :)

Ja tässä näkyy tuo lähetys kepeille jalkojen välistä. Se auttaa pääsemään tuosta tokopuolesta eroon ja siinä koiran on oikeasti hakeuduttava itsenäisesti kepeille. Ohjaaja ei voi antaa apuja.

Lopuksi treenasin vielä kontaktilaudalla kontakteja Moonan kanssa. Se oli ensimmäinen kerta muualla kuin meidän olohuoneessa ja hyvin tyttö sen asennon sieltä löysi. :) Jatketaan treenejä siis.

Agility mukaan kuvioihin

2011-04-21T16:08:00.000-07:00

Tiistaina alkoi Moonan agilityn alkeiskurssi. Kyseessä on Keravan Agility Teamin kurssi. Koska Moona on vasta 10 kk vanha sen kanssa ei voida (lue: EIKÄ TULLA) ottamaan agilitya siinä mielessä kuin agility tunnetaan. Tästä minä tulen olemaan erittäin tarkka. Sen kroppa on niin kesken kehityksen, että sitä kehitystä ei häiritä. Koska Moona on vielä maksikoira, täytyy sen saada kasvaa rauhassa.

Mutta pennunkin kanssa pystyy rakentamaan sitä pohjaa, jota agilityssä tarvitaan myöhemmin. Esim. olen aloittanut kotona treenaamaan kontakteja kontaktilaudalla. Ensiksi aivan sitä, että Moona osaa koskettaa tassulla maassa olevan laudan pintaa, sen jälkeen siirryttiin vaatimaan etutassuja laudalle, sitten siirryttiin takatassuihin, oikean asennon hakemiseen laudalla, eri suunnista saman asennon hakeminen ja liikkeestä. Tällaisestä treenistä on kyse:

Tuossa videossa on alussa käytetty puhelinluetteloa, mutta itse käytin aivan targettia (eteismatosta leikattu pala).

Nyt olemme Moonan kanssa ottaneet mukaan kuvioihin myös treenijakkaran ja samoin kontaktilaudan kaltevuuskulman. Tällä hetkellä Moona osaa hakeutua jakkaralle oikeaan asentoon minä edessä tai sivuilla. Matkaa täytyy vielä lisätä kun päästään treenaamaan ulos. Liikkeestä olen ottanut jakkaraa kerran ja siinä minä oikealla puolella koirasta katsottuna sujui huomattavasti paremmin. Jo nyt huomaa, että Moonan kanssa on tokoiltu aika paljon kun tuo tokopuoli on kehittynyt noin paljon vahvemmaksi.

Ensimmäinen treenikerta agikurssilla oli teoriaa ilman koiria. Kävimme perusteita läpi (lämppälenkit, venyttelyt, kentän/treenipaikan säännöt ja käytännöt, esteet sekä nuoren ja 3 luokan koiran esteille hakeutumisen erot. Kotiläksyksi saimme juurikin tuon kontaktijakkaralla harjoitelun aloittamisen, esteen kiertämisen ja käteenoton. Esteiden kiertämisen Moona on oppinut jo aivan pentuna kun opetin sen kiertämään valopylväitä kun se aina onnistui lenkillä saamaan itsensä solmuun hihnan kanssa. :D Se osaa kiertää niin puut kuin siivekkeetkin kummaltakin puolen. Tämä on itseasiassa sen mielestä aivan hurjan hauskaa. :D Olen sekä Rollen että Nemin kanssa treenannut viime kesänä läheisessä puistossa puilla irtoamista ja esteiden kiertoa ja nyt aloitin myös Moonan kanssa. Kyllä riittää ihmisillä ihmettelemistä kun puistossa näkyy tällaista menoa:

Niin siis mainittakoon, että tuohon on vielä aika paljon tekemistä, mutta hei - tavoiteita täytyy olla. :D Tuossa videossa on mahtavat musiikit, joten kannattaa kuunnella äänet päällä. ;)

Ei näin, ei näin...

2011-04-21T15:09:00.000-07:00

Vihdoin koitti päivä, jolloin oli vuorossa Moonan UMN:n taipparikurssin toinen kerta. Ensimmäinen kerta meni minulta ohi työkiireiden takia enkä päässyt paikalle. Joten syystäkin odotin tätä kertaa. Aiheena olivat markkeeraus, muistiharjoitus ja linja. MUTTA enpä sitten koskaan treeneihin asti päässyt. Vaan kirjaimellisesti löysin itseni ojasta. Olin tulostanut itselleni Eniron-karttapalvelusta ajo-ohjeet treenipaikalle. Nämäpä ohjeet eivät pitäneet paikkansa vaan ajoväylä, jota Eniro ehdotti oli katkaistu aikoja sitten. Siinä sitten etsiessä oikeaa paikkaa kiireessä yritin kääntää autoa ja kappas kummaa peruutin sen ojaan. En varmistanut vasenta reunaa kunnolla ja sinnehän se upposi.

Ei kun äkkiä Moona autosta pois, puhelin käteen ja ilmoittamaan, että ojassa ollaan - mitäs nyt tehdään. Samalla paikan päälle saapui naapuri, joka ilmoitti, että hän voisi traktorillaan vetää autoa. Kävi myös ilmi, että hän on eläkkeelle jäänyt kuljetusliikkeenomistaja, jolla löytyy vuosien saatosta aika paljon kokemusta tällaisista tilanteista. Että sattuikin. Jos ajat ojaan, valitse paikka jossa on apuna tällainen pelastaja. :D

Koska auto oli sen verran pahassa paikassa, tarvitsimme toisen painavamman auton pitämään peräpäätä paikallaan samalla kun traktori vetää autoa eteen ja sivulle päin. Emme halunneet, että peräpää luisuisi alhaalla olleisiin puihin, jotka rikkoisivat vasemman sivun autosta. Tässä tuli sitten Miika (siskoni poikaystävä) mukaan kuvioihin, jolta löytyy tarpeeksi painava auto. Ja sieltähän se nousi ylös! Ilman naarmuakaan. Pääsin vielä ajamaan kotiinkin. :)

Ilmoitin treenien vetäjälle noin tunti sen jälkeen kun treenit olivat jo alkaneet, että ojassa ollaan emmekä ole tulossa treeneihin. Se nyt taisi olla ilmiselvää. :D Mitä tästä keikasta opimme? Kun lähdet ajamaan tuntemattomaan paikkaan, tarkista useammasta lähteestä paikka johon ajat. Ja tietenkin oikea oppinen peruuttaminen olisi plussaa... Että tämä koiraharrastaminen on välillä hiukan turhan vaarallista...

Uintireissu Hyvinkään Koirauimalaan

2011-04-17T13:05:00.000-07:00

Todella hieno ilma suosi meidän hauvojen uintikertaa Hyvinkään Koirakylpylässä. Mukana olivat Rolle ja Moona sekä siskoni valkkari Jade. Rolle on ollut aikaisemminkin uimassa jo ihan jalkansa kuntoutuksenkin takia, mutta tytöt Moona ja Jade olivat ensikertalaisia. Tämän takia olin varannut mukaan myös uimaopettajan.

Uintireissu meni todella mainiosti. Moonalle ja Jadelle laitettiin alkuun pelastusliivit, mutta Jadella ne enemmänkin haittasivat sen menoa kun se sai jalkansa pääaukosta läpi, joten päätimme luopua niistä. Jaden uimatyyli oli aika selkeä; alkuun huima leiskautushyppy altaaseen ja siitä sitten menoa eteenpäin korvat tuikasti lukossa. :D Moona taas lähti maltillisemmin, mutta se oli ainut joka nouti altaasta jotain ja sillä oli nopein uintitekniikka. Vaikka Jadella oli alkuhypystä johtuen etumatkaa, jätti Moona ihan helposti Jaden taakseen. Tämä tietenkin pisti hiukan nyppäsemään Jadea. Piti ottaa ihan kiilaustekniikka käyttöön kun ei perässä pysynyt. ;D

Rolle taas ui maltillisesti omaa sunnuntaipäiväuintiaan. Se tahkosi tasaiseen tahtiin eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti. Ja se selvästikin ärtyi siitä kun oli muiden uimavuoro. Kaikille tuli selväksi kuka sinne altaaseen halusi kun halli raikui. :D Rollen uimatyylille sopii ratauinti eli uitin sitä hihnassa altaan päästä toiseen. Muuten se olisi vaan jäänyt lillumaan altaaseen. Uimaopettaja sanoi, että tämä on kuulemma aika tyypillistä partiksille. Ne on sellaisia nautiskelijoita. :D

Alla muutama kuva uintireissusta. Katselin juuri viime vuoden valokuvia ja olimme uittamassa hauvoja luonnon vesissä jo 12.5., joten toivotaan että tänä vuonna onnistuisi sama. Tosin kevät on hiukan jäljessä, joten voi olla että varaan hauvoille vielä toisen uintikerran ennen kesän saapumista. :)

Moona polskimassa

Jade ja Moona vetävät kisaa

Jaden leiskautus altaaseen

Moona nappasi pallon matkaan mukaan

Sen verran tokouutisia, että olemme olleet kasaamassa partisjoukkuetta SM-kisoihin, jotka ovat 11.6. Klaukkalassa. Tällä hetkellä meillä on viisi koirakkoa kasassa mikä tarkoittaa sitä, että joukkue on kasassa! Niin ja mainitsemisen arvoista varmaan on se, että me Rollen kanssa olemme yksi näistä koirakoista. :D Meitä on yksi EVL-, yksi VOI-, yksi AVO- ja kaksi ALO-koirakkoa. Olenkin jo hakenut jotain tavoitetta (eli koetta) tuohon treenaamiseen ja nyt tuli sitten hiukan isompi. ;) Huomasin tokokalenterista, että Jokelassa järjestetään ennen SM-kisoja kaksi iltakoetta. Ne toimisivat hyvänä harjoitteluna ennen SM-kisoja, joten yritän saada paikat niihin. Muuten ei muuta kuin treenaamaan. :D

Maailmanmatkaajia

2011-04-09T16:48:00.000-07:00

Tästä reissusta on jo aikaa, mutta kerrotaan siitäkin nyt vihdoin. ;) Eli maaliskuun alussa olimme Tallinnassa näyttelyreissussa ja matkassa olivat mukana Moona, siskoni valkkari Jade ja Jennin kääpiövillis Sonic. Kaikki kolme koiraa oli ilmoitettu kahteen viikonlopun kansalliseen näyttelyyn. Moona ja Jade kisasivat junnuSERTistä ja Sonicilla oli tavoitteena saada Viron ja Balttian maiden valionarvo.

Lähdimme reissuun perjantaina Tallinkin lautalla yli lahden. Yövyimme Susi-hotellissa, joka osoittautui todella kelpo hotelliksi koiraväelle. Hotelli oli moderni, huone oli tilava ja hotellin takapihalla pystyi omassa rauhassa käyttämään koirat. Piha oli takaa päin aidattu mikä oli positiivista kun siellä pimeällä pihalla kuukittiin koirien kanssa. Hotellissa oli myös oma ravintola, jossa oli erittäin hyvä ruoka ja hintataso oli todella halpa. Mukavaa oli myös, että henkilökunnalle saattoi puhua täysin suomea ja he ymmärsivät, vaikkeivat välttämättä vastanneet suomeksi. Hotellissa oli myös paljon muita suomalaisia, joten ei siellä suomen kielestä eroon päässyt. :D

Itse näyttelyt pidettiin uudessa Saku-hallissa, josta tykkäsin paljon. Halli oli yhtä tilaa, jossa näki kaikki kehät. Minnekkään ei ollut pitkä matka ja silti sinne mahtui muutama myyjäkin. Tungosta ei missään vaiheessa syntynyt samalla tavalla kuin Suomessa on totuttu sisänäyttelyissä näkemään. WC-tilat olivat myös siistit ja modernit. Hallista löytyi myös kahvilaa ja hotdogtiskiä. Oikein kelpo paikka siis. :) Ja tarttuihan sieltä tietenkin ostoksia mukaan: Moonalle pitkä nahkaremmi, jota olen Suomesta etsinyt tuloksetta (kaikki ovat liian lyhyitä). Ja Rollelle KW-minkkishampoota, joka oli halvempaa kuin Suomessa. Myyjä oli itse afgaani-ihmisiä ja kehui tuotetta pitkälle turkille. Ostin myös possunkorvia, mutta ne menivät melkein kaikki jo reissussa. :D Ainut mistä en hallissa tykännyt olivat nuo kehien lattiat. Ne olivat todella liukkaat ja isommilla koirilla lähtivät takajalat lentoon ravissa.

Mutta sitten itse kehätapahtumiin: Moona kisasi siis junnunartuissa ja kumpanakin päivänä suurinpiirtein samoja kilpakumppaneita vastaan. Kaikki olivat meidän vauvaa vanhempi ja myös kehittyneempiä. Lauantaina kultsuille tuomarina oli tanskalainen Gert Christensen. Hän sijoitti Moonan lopulta ERI:llä luokan neljänneksi, josta olin todella iloinen. Sunnuntaina tuomarina oli valko-venäläinen, joka antoi meidän tytölle ERI:n, muttei sitten enää sijoittanut.

Esitin reissussa myös siskoni valkkari Jaden, jonka kanssa en valitettavasti lauantaina ehtinyt kehään vaan Jenni esitti sen aivan expemporena. Valkkareiden ja kultsujen kehä meni niin pahasti päällekkäin. Jade oli lauantaina JUK 3 ERI (emme PN-kehään ehtineet mukaan) ja sunnuntaina tyttö yllätti olemalla ROP-junnu ja VSP! JunnuSERT tuli sitten matkaan mukaan. :D Jennin Sonic sai sen mitä haettiinkin eli nyt häntä voi virallisesti kutsua FI MVA LT MVA LV MVA EE MVA BALT MVA Canmoy's Visionary. :) Onnea Jenni vielä tätäkin kautta!

Oli todella mukava reissu ja isot kiitokset reissun kuskille Erjalle sekä matkakumppanille Jennille! Seuraava reissu onkin sitten jo kesällä. ;)

Kevättä rinnassa

2011-02-27T04:14:00.000-08:00

Tänään käytiin taas pakkasten jälkeen Koirakerho Heiluhäntien tokotreeneissä. Moona on toko-jatkoryhmässä ja Rolle kisaavissa. Treenit vedettiin läpi aivan ihanassa parin asteen pakkasessa ja auringon paisteessa:

Moona

Luoksepäästävyys: Tätä on tehty oikeastaan vasta pari kertaa, mutta tosi hienosti jo tajuaan liikkeen. Peppu pysyy maassa eikä steppaa.

Seuraaminen: Tein taluttimessa. Tehtiin hiukan liian pitkää matkaa vielä Moonalle. Käännökset meni suht ok, perusasennot olivat paikoitellen liian löysiä sekä siirtymiset sivulle ja taakse menivät myös suht kivasti. Oikealle siirtyminen oli parempi kuin vasen. Kotona tehtävä lyhyemmällä matkalla ja kiinnitettävä huomiota kontaktiin.

Liikkeestä maahanmeno: Vaatii paikka-käskyn irtoamiseen, koska vasta eilen kokeilin liikettä ekaa kertaa eikä paikallaolo-osuus ole vielä sille selvä. Pysyi kuitenkin maassa todella hienosti eikä liikkunut tippaakaan. Palkkasin alas. Seuraavaksi treenataan sitä. Mutta meni kuitenkin nyt maahan nopeasti ja taas oikealla tekniikalla.

Merkki: Aloitettiin merkin treenaaminen. Moonahan osaa kyllä kiertää kohteen kierrä-käskyllä, mutta tämä on hiukan eri asia. Hiukan oli hakemista, mutta eiköhän se siitä kunnes tajuaa ruveta etsimään merkkiä.

Kaukot: Aloitettiin myös tekemään siirtymisiä I-M ja M-I ihan koiran edessä. Vaikeampi oli M-I ihan selkeästi. Teki aluksi pompulla. Täytyy tehdä ihan namilla vetoja, jotta siirtymisestä tulee mahdollisimman puhdas.

Liikkeestä seisominen: Tein vartalopysäytyksellä. Pysähtyi todella kivasti. Täytyy pikkuhiljaa jättää pysäytys pois.

Paikallamakuu: Perusasennosta maahanmeno tökki, joten siinä täytyy tehdä namillavetoja vielä. Muuten paikallamakuu muiden joukossa rivin keskellä meni tosi hienosti. Palkkasin alas.

Rolle

Seuraaminen: Tein vielä taluttimessa. Alussa saisi olla parempi kontakti, mutta nostaa vireen aika kivasti liikkeen edetessä. Tehtiin käännöksiä kumpaankin suuntaan, täyskäännöksiä ja siirtymiset sivuille. Perusasentoon pysähdykset olivat ihan OK. Samoin käännökset, nyt ei peppu tippunut maahan vasemmalle käännyttäessä. Yritin ennakoida mahdollisimman hyvin.

Liikkeestä seisominen: Ekalla kerralla meni haahuilemiseksi. Tehtiin pari kertaa kunnon vartalopysäytyksellä, jonka jälkeen muistui taas liike mieleen. Yhdellä kerralla itse ryssin liikkeenä sekoilemalla käskyissä. Sekoilin Moonankin treeneissä jossain kohdin käskyissä. Siinä menee koiraki aivan sekaisin kun sanat ovat aivan solmussa.

Paikallamakuu: Aikana 2 min. ja sai mennä piiloon jos halusi. En mennyt, koska meillä ollut sen verran ongelmia tämän liikkeen kanssa. Oltiin aivan ruudun vieressä, jossa toinen koira teki EVL:n ruudun. Otin noin 6-7 metrin matkalla ja kävin palkaamassa kaksi kertaa välillä. Todella nätisti pysyi muusta häiriöstä huolimatta. Ruudulla kuitenkin huudeltiin merkkiä ja ruutua, muttei noussut. Aivan mahtavasti meni!

Ruutu: Ruutua on viimeksi otettu (nyt nolottaa) viime kesänä. Joten nyt jaettiin liike osiin ja tehtiin eka vaan lähetyksellä targetille. Tuppasi ennakoimaan, joten vaadittava katsekontakti ennen ruutuun lähettämistä. Valmistele, mutta vaadi myös lähtö käskystä. Tehtiin myös jättöllä seisomaan ruutuun ja käskytys pienen matkan päästä maahan. Mieti mitä käskyä käytät ruutuun seisomisesta ja käytä sitä tässä. KÄYTÄ KÄSKYÄ SEISO. Viimeksi jätettiin koira makuulteen ruutuun ja tehtiin käskytyksellä ruudun loppuosuus eli ohjaajan kävely ja koiran kutsuminen seuraamiseen. Varmista, että teet 90 asteen kulman käännyttäessä koirasta pois päin. Sen jälkeen paluu lähtöpaikalla, jonka aikana kutsu koira seuraamaan ja auta se oikealle paikalle. Treenaa kaavaa kumpaanki suuntaan. Vasemmalle helpompi, koska koira tulee suoraan oikealle puolelle seuramaan.

Hyppy: Tehtiin ALO:n liike. Pyrittiin pääsemään ennakoinnista eroon. Palkkaa vain siitä, että istuu esteen edessä. Tämä auttoi. Ensimmäisellä kerralla tarjosi uuteen esteeseen takaosaansa. Heh! Hypytin sen yli oudosta esteestä ja sen jälkeen poika tajusi, että "aijaa tästä piti hypätä". Palkkaa esteen yli seisomisesta, koska joskus liikkuu käskyn jälkeen.

Omaa parannettavaa: KÄSKYT!!! Siis voisiko niitä mitenkään käyttää järkevästi eikä vaan sekoitella miten sattuu. :D Seuraavaan kertaan...

Alive and kicking!

2011-02-26T17:25:00.000-08:00

Ja näin palasi treeniblogi taas käyttöön! Edellinen teksti onkin toukokuulta 2010. :P Paljon on sen jälkeen tapahtunut (mm. Rolle korkkasi tokon ALO-luokan ja Moona muutti meille), mutta mennään nyt tästä eteenpäin täällä. Tarkoitus olisi yrittää ainakin viikoittain kirjoittaa tänne treenit. Ja jos aika riittää, niin jopa useammin. Joten tervetuloa takaisin!

Tämän päivän sisätreenit:

Moona

Perusasento: Tehtiin perusasentoon hakeutumista eri suunnista ja askeleilla oikealle ja vasemmalle (VOI-luokan liike). Hakee yllättävän hyvin oikean paikan suhteellisen pienellä käsiavustuksella. Asento on suora ja tiivis. Ja mikä parasta - ei tee samaa hyppyliikettä kuin Rolle ja Nemi (olen siirtänyt aikoinaan namikäden liian nopeasti ylös, joka on aiheuttanut tämän hyppäämisen). Seuraavaksi pyritään jättämään käsimerkki aivan kokonaan pois. Mutta todella hyvin käyttää takaosaa hyväkseen. Neliön teko ja lyhyet siirtymiset ovat tehneet tehtävänsä.

Liikkeestä maahanmeno: Tämä oli kokonaan uusi liike. Olen viime aikoina kiinnittänyt todella paljon huomiota maahanmenon tekniikkaan (tehtävä etuosalla) ja se alkaa tuottamaan tulosta. Harvoin enää tarjoaa istumisen kautta tulevaa maahanmenoa. Osasi mennä liikkeestä maahan pelkästään käskyllä ja minun pysähtymisellä (ei käsiapua). Tekniikka oli myös oikein. Sitten vaan lisätään tähän paikallamakuu, jolloin minä pääsen jatkamaan liikettä maahanmenon jälkeen.

Kontaktilaudalle hakeutuminen: Tokoilujen välissä tehtiin hiukan agiakin. Opetin vähän aikaa sitten Moonalle peruuttamisen. Sen se oppi kahdella treenikerralla. Kontaktilaudan opettamisen aloitin jo jokunen aikaa sitten, mutta se on jäänyt hiukan taka-alalle viime aikoina. Moona osasi silloin hakeutua laudalle oma-aloitteisesti etutassut laudalla. Nyt ajattelin, että peruuttamisesta saattaisi olla apua tähän, että saadaan ne takatassut sinne laudalle. Ja niinhän siitä oli! Tauosta huolimatta Moona tarjosi heti takatassuja laudalle. Eli laudan hakeminen ei ollut unohtunut. Ja nyt peruuttaminen toi ne takatassut sinne laudalle. Nyt vahvistetaan sitä ja sitten opetellaan nostamaan takatassut korotetulle laudalle ja laatikolle.

Rolle

Perusasento: Myös Rollen kanssa aloitettiin perusasentotreenillä. Sen perusasennon opettamisessa on aikoinaan tehty virhe siinä, että se joskus tekee hypyn asentoon hakeutumisessa ja saattaa samalla myös tönäistä minua. Kuten yllä mainitsin sekä Rolle että Nemi tekee tätä samaa (Nemi tosin ei tönäise). Olen siis aivan varma, että virhe on tullut minun opettamisesta (mistäs muustakaan se olisi tullut). Namikäsi on noussut liian nopeasti ylös ja koira on edelleen jatkanut sen tavoittelua hakeutuessa sivulle. Joten Rollen kanssa ollaan tässä menty aivan alkeisiin takaisin. Vieläkin minun täytyy olla tarkempi siinä, etten palkitse kertaakaan pomppuperusasentoa. Mutta tänään nähtiin jo aika kivaa takapäänkäyttöä. :)

Jumppaamista: Johtuen Rollen loukkaantuneesta jalasta, yritän aina muistaa tehdä sen kanssa etuosan jumppaamista. Laatikko toimii siinä vallan mainiosti, koska Rolle osaa nostaa takajalkansa eri pinnoille (esim. sohvalle). Sitä tehtiin siis tänäänkin. Laatikolle hakeutumista eri suunnista. En salli sitä, että se menisi etujalkojen kautta laatikolle, vaikka oikean paikan se kyllä tunteekin. Etuosa saa parempaa jumpaa kun se joutuu fyysisesti nostamaan takajalat ylös ja kannattelemaan painoaan etuosalla. Lopuksi tehtiin vielä myös punnerruksia.

Paikallamakuu: Viimeiseksi liikkeeksi otettiin vielä paikallamakuu aikana noin 3 min. Olen tehnyt sitä, että jätän sen paikallamakaamaan ja saatan tehdä omia asioita siinä samalla. Ideana on, että paikalla on maattava vaikka minä tekisin mitä. Pari kertaa sain huomauttaa sitä vetkaamisesta paikalla, mutta pysyi kuitenkin maassa. Kevään tullen näitä jatketaan myös ulkona.

Rollen alkeisohjaustreeneistä

2010-05-29T01:31:00.000-07:00

Taas on blogi hunningolla ja kaikki treeni on kirjoittamatta, mutta tässä siis useammat Rollen alkeisohjaustreenit:

ti 4.5.2010 Testattiin, kuinka koirat hakeutuvat targetille suoralla sarjalla. Ketjutettiin taaksepäin eli ensin yhdellä esteellä, sitten kahdelle, sitten kolmella jne. Joku oli aina targetilla houkuttelemassa. Hyvin meni. Tehtiin ihan pentukorkeuksilla ja välillä ilmankin rimoja.

Sen jälkeen testattiin targetille hakeutuminen sarjalla kun minä liikun. Eli joku houkutteli targetilla, joku piteli koiraa ja minä juoksin sivussa. Tässä Rolle rupesi liikaa katsomaan minua ja siksi unohdettiin käsky eteen kokonaan. Eteni huomattavasti paremmin kun jätin käskyn pois.

Viimeseksi otettiin sarjalla, jossa esteet olivan hiukan vinossa, mutta sarjan läpi muodostui kuitenkin suora linja targetille. Tässä hiukan ongelmaa, mutta saatiin onnistunut suoritus kun lyhennettiin matkaa.

Lopuksi otettiin putki heitsaamalla. Eli kunnolla esteltiin koiran lähtöä putkelle, innostettiin sitä ja lopussa oli lelu, joka lähti vielä karkuun. Tällä saatiin todellakin vauhtia putkeen menoon. Rollesta oikein näki, kuinka sillä nousi kierrokset. Ja hienosti se leikki fleecelelun kanssa ja repi. Saatiin hyvä saalisleikki aikaiseksi. Hieno poika!

ti 11.5.2010 Aloitettiin taas kontaktikävelyllä, joka meni tällä kertaa jo huomattavasti paremmin. Alkoi hakemaan kontaktia itsenäisesti eikä välittänyt muista koirista tai paikasta.

Katsottiin myös missä mennään kontaktilaudan kanssa. Rolle teki ihan OK siihen asti kunnes ohjaaja Sini tuli viereen. Vieras ihminen vieressä on selkeästi liikaa häiriötä. :D

Sitten tehtiin rataa, jossa oli kolme aitaa, kaarrettu putki ja kolme aitaa. Korkeudet taas pois tai pentukorkeudet. Toisella aidalla pitkin kiertää sen taakse ja hypätä ns. väärin päin. Rollella ei tuo kiertäminen ei vielä vauhdissa oikein onnistunut. Radan alussa paikallaan se pysyi todella hyvin ja tule-käskyllä lähti hyvin liikkeelle. Putkeen se hakeutui ihan hyvin. Vauhtia saisi olla vielä enemmän.

ti 18.5.2010 Aluksi katsottiin kaikki kontaktit läpi kontakti laudalla:

1) Laudalle hakeutuminen ilman ohjaajan apua: meni Rollella läpi.
2) Laudalla pysyminen hetken: meni Rollella läpi.
3) Laudan päätyyn hakeutuminen minun paikasta välittämättä ja liikkeestä laudalle pysähtyminen: meni Rollella läpi, mutta päätyyn hakeutumista täytyy vielä treenata.

Ohjaaja Sini esitteli meille tavan opetella rengas. Eli koiran kanssa mentiin renkaan luo ja odotettiin, että se itse keksii mitä pitäisi tehdä. Aluksi naksautettiin kun se vain katsoikin renkaan suuntaan, sen jälkeen liikahti oikeaan suuntaan, sen jälkeen meni oikeaan kohtaan renkaan keskelle, työnsi pään siihen tai nosti jalan renkaaseen (tässä vaiheessa namin voi hyvin heittää rengaasta läpi ja katsoa josko koira seurasi sitä hypäten renkaasta läpi). Aloitin tällä tavalla renkaan opettamisen Rollelle ja hyvin poika rupasi tarjoamaan. Jatketaan treenejä!

Uutana asiana tuli laudalle hakeutuminen iloisesti. Eli vauhtia ja hetsausta mukaan. :)

su 23.5.2010 Extratreenit Metson kentällä

Otin kummatkin koirat mukaan extratreeneihin. Tehtiin suoria. Ratana oli aita, aita, pitkä suora putki, aita ja aita. Ketjutettiin taas taaksepäin. Rolle hiukan oikoi rataa. Sen kanssa tehtiin ihan ilman rimoja. Sen kanssa ei aivan radan alkuun asti päästy. Herralla kun otti hiukan kiertoratoja. :D Nemillä taas energiaa riitti. Heitsaus vinkupallon perään onnistui täydellisesti. Hirveellä vauhdilla se teki ja päästiin koko rata läpi. Tosin se myös heitteli rimoja ja meinasi lentää nokalleen myös. Eli järki jätettiin kotiin kun nähtiin esteet. Niin innoissaan se oli. Korkeudet sillä oli noin medien korkeudet. Onneksi pääsemme Ulla Kaukkosen yksityistunnille kesäkuun alussa katsomaan tuota sen aivan mahdottoman surkeeta hyppytekniikkaa.

ti 25.5.2010 Jakso ykkösen toiseksi viimeinen kerta. Katsottiin vaihe vaiheelta läpi eri viikkojen tavoitteet. Meiltä ehdottomasti jäänyt vähemmälle treenille kontaktilauden päähän hakeutuminen minun paikasta välittämättä. Lisää sitä siis. Olemme nyt treenanneet nousevalle kontaktille takajalkojen nostoa. Tässä näytevideo Rollen osaamisesta.

Rataharjoituksena oli kaartava rata tällä kertaa. Meillä oli kolme aitaa. Rolle hakeutui turhan paljon ohjaajan Sinin luo. Samalla target unohtui kun se odotti palkkaa Siniltä. Mutta saatiin kyllä muutama onnistunut suoritus.

Jatkoin renkaan opettelemista viime kerralla esitellyllä tavalla. Hienosti hakeutui oikeaan paikkaan ja tarjosi. Hieno poika!

Uutena asiana tuli takaaleikkaus ja sitä ruvetaan kuivatreenaamaan ensin koiran kanssa ihan vaan että koira seuraa vierellä seuraten sen puolen kättä. Sen jälkeen vaihdetaan puolta ja samalla vaihdetaan kättä. Tästä löytyy video Youtubesta täältä. Se näkyy tuossa noin 1.36 kohdalla.

Niin ja sen verran Nemin kanssa treenaamisesta, että olen myös sillä aloittanut nuo tarjoamistreenit nyt aluksi peruuttamisella. Täältä löytyy video siitä. Kuvakulma on aluksi huono, mutta paranee videon loppua kohden.

Ulla Kaukkosen hyppytekniikkakurssilla

2010-05-13T09:51:00.000-07:00

Osallistuin kuunteluoppilaan Ulla Kaukkosen hyppytekniikkakoulukseen Mätsälässä, joka kesti viikonlopun. Tässä vähän viikonlopun antia:

Aluksi aloitimme luennolla, jossa kävimme läpi mm. syitä miksi hyppytekniikkaa pitäis opettaa koirille. Näitä ovat terveys, itsenäisyys ja motivaatio. Hyppytekniikka on ylläpidettävä asia! Eli se saattaa huonontua jos esim. fysiikassa joku asia pettää. Hyvään hyppytekniikkaan kuuluu olennaisina asioina rytmi, tasapaino, sopiva vauhti ja vire sekä kropan hahmottaminen. Ja nämähän kaikki ovat asioita, joita voidaan treenata.

Tässä kohta kohdalta mistä hyppytekniikka koostuu:

1. Reitin valinta ja laukan valinta

- millaiset reitit koira valitsee esteille
- onko se vasta- vai myötälaukassa

2. + 3. Etäisyys ja ponnistuspaikka

- miten koira hahmottaa eri etäisyyksiä
- sama huono ponnistuspaikka voi olla myös opittu tapa
- lähestymissuunta vaikuttaa ponnistuspaikkaan
- IDEAALI OLISI ETTÄ PONNISTUSPAIKKA OLISI YHTÄ KAUKANA ESTEESTÄ KUIN LASKEUTUMISPAIKKAKIN! Ja myös, että koira olisi vaakatasossa esteen päällä. Se ei käännä selkäänsä kaarelle ylöspäin.

4. Painonsiirto

- tässä korostuu kropan käyttö
- paino siirtyy takaosalle, josta tulee ponnistusvoima (toimii moottorina)
- koira työntää takaa
- pitkä selkäisille koirille tämä on vaikeampaa hahmottaa takapäätään
- etupainoinen hyppy koiralle kivuliasta -> käy paljon etuosalle
- miksi koira on etupainoinen? -> löysät lonkat/ heikot lihakset ja huono tasapaino

5. Ponnistuskulma

- tiukat kaarrokset vaativat lähempää ponnistuspaikkaa

6. Korkeus ja ilmalento

- suurin korkeus esteen päällä
- koira pysyy ns. putkessa estettä hypätessään
- rimakauhu nostaa korkeutta
- pyöreä selkä
- jalat ojennettuna/alla
- pään pitäisi olla alhaalla tai alastullessa hartioiden tasolla (EI KOSKAAN HARTIOIDEN YLÄPUOLELLA!)
- jos pää ylhäällä -> ei joustoa alastulossa (käy kipeästi etuosaan)
- tähän auttaa target, jolla ohjataan koiraa kohdistamaan eteen ja alas

7. Tasapainotus

- alastulo ja mitä tapahtuu sen jälkeen
- lapojen hyvät lihakset, koska ne ottavat vastaan koiran painon laskeutumisessa
- huonon tasapainotuksen koira ratkaisee joko tulemalla alas etujalat suorina tai ottamaan eturinnasta tukea, jolloin kyynärpäät ottavat keuhkoihin kiinni eli ILMAT TULEVAT KEUHKOISTA PIHALLE JOKA HYPYLLÄ! Tästä kuuluu ääni

Milloin tulee huono hyppy?

- liian kova vauhti
- alusta on huono
- keskittyminen on huono
- alhainen rohkeus tai motivaatio
- syväntuen puute (JUMPPAAMINEN!)
- kivut ja jumit

Tämän jälkeen kävimme hyppyharjoitukset läpi. Niitä oli yksittäishyppy (set point), perussarja (grid), askeleen pidennys, alastuloharjoitus ja liikkuva hyppy. Hypyt tehtiin joko matalilla korkeuksilla (minit 10 cm, medit 15 ja maksit 20 cm) ja nuorilla ja kokemattomilla koirilla käytettiin "ponnareita". Ponnarit ovat vain keskeltä halkaistuja teollisuusputkia. Ne ovat turvallisia, koska jos koira astuu niiden päälle ne eivät lähde kierimään kuten rimat. Eli EI KOSKAAN RIMOJA MAAHAN!!! Eikä niitä myöskään saa jättää kentälle makaamaan yksittäin. Koira voi juosta niihin ja rikkoa jalkansa.

Tässä kuva ponnareista:

Hyppytekniikkakoulutuksessa on myös muistettava se, että koira ei saisi päästä vahvistamaan väärin opittua asiaa. Eli esim. kisat ovat pannassa silloin kun uutta tekniikkaa opetellaan. Tämä siksi, koska väärin opittu asia vie väh. 3 kertaa sen treenin, että koira oppii pois siitä.

Hyppytekniikkaharjoitukset toteutetaan niin, että koira on hyvin lämmitelty (30 min.) ja alussa tehdään 1-2 krt viikossa. Myöhemmin määrä voidaan nostaa 3-7 krt viikossa (hyvä lihaskunto).
Alussa ohjaaja antaa vain lähtöluvan targetille. Ohjaaja pysyy siis paikallaan koiran suorittaessa estettä. Vasta myöhemmin lisätään häiriö mukaan (ohjaaja liikkuu, tullaan vauhdilla esteelle, eri kulmat). Koira saa ottaa aina palkan vaikka harjoitus menisikin huonosti. Jos koira kiertää esteet, käytetään apuohjaajaa joka estää pääsyn namille / lelulle. Jos halutaan helpottaa -> lasketaan rimoja. Jos rimat kolisi tai koira ei koonnut itseään tai valitsi huonot ponnistuspaikat, otetaan kerran vielä ja katsotaan korjaako se itse. Yleensä koirat korjaavat hienosti itse kun saavat toisen kokeilukerran.

IDEANA HARJOITUKSISSA ON SIIS, ETTÄ KOIRA PYSTYY TEKEMÄÄN SARJAT IN-OUTTINA (eli yhdellä väliaskeleella)! Ja esteiden välit mitataan jaloilla. Mineille, medeille ja makseille on omat etäisyydet.

Miten treenata pennun kanssa?

- koira on pentu 12-14 kk ikäiseksi asti, joskus jopa 24 kk
- muistetava, että pennulla on joka viikko eri kroppa
- viime viikolla sujunut asia ei välttämättä sujukaan tällä viikolla
- 1.5 vuoden ikäsenä uusi murkkuikä, jolloin kroppa hakusessa
- 4-6 kk ikäsenä voi aloittaa ellei kömpelö
- 1 krt 1 harjoitus 1-2 krt viikossa
- rimat pienet 8-10 cm ja isot 10-12 cm
- harjoituksina: set point, perussarja, kasvava, kaarre ja slice

Vauhtiin vaikuttavia asioita:

- laukka-askeleen pituus
- 0,3 sekunttia tulee lisää loppuaikaan jokaisesta maahan astutusta askeleesta
- takaosan käyttö (kokoaminen)
- liikevoiman suunta
- halu edetä, itsevarmuus
- tasapaino

Tässä vielä kuvia harjoituksista:

Set point

Set point okserina

Perussarja (etäisyydet samat joka esteellä)

Kasvava sarja (etäisyydet pitenevät joka välillä)

Alastuloharjoitus (okseri toisena hyppynä)

Liikkuva hyppy (viimeisten esteiden väli liikkuu)

Kontakteja, kontakteja!

2010-04-30T13:13:00.000-07:00

Tiistaina 27.4. päästiin aloittamaan Rollen kanssa KAT:n alkeisohjauskurssi. Kurssi alkoi jo edellisellä viikolla, mutta meillä oli silloin Nemin tokokoe, joten eka kerta jäi meiltä väliin. Kurssi on siis agilityn alkeiskurssi, jossa on tarkoitus kolmessa jaksossa kesän aikana käydä läpi esteet ja eri ohjaustekniikoita. Seuraavalle jaksolle ei pääse mikäli tietyt asiat eivät ole halussa. Mietin todella todella todella kauan osallistummeko tuolle kursille monestakin syystä. Rolle todellakin rakastaa hyppimisestä ja korkealla olemista (se on aina hyppimässä milloin mihinkin) ja haluan opettaa sille turvallisen tavan suorittaa esteet. Toinen asia mitä haluan opettaa sille on hallittavuus. Haluan pystyä pitämään sitä vapaana ilman pelkoa siitä, että se heti tilaisuuden tullen karkaa jos minun valvontani herkeää. Ja haluan myös itse kehittyä ohjaajana. Agilitystä ei voi koskaan meille tulla lajia, jota tosissaan harrastettaisiin ja siinä kisattaisiin tuon Rollen jalkaonnettomuuden takia. Sitä tullaan harrastamaan puhtaasti vain koiran iloksi ja aktivoimiseksi matalilla esteillä. Eteenpäin mennään kerta kerralla ja koiran ehdoilla. Lihashuollosta, lämppälenkeistä, jäähdyttelystä ja venyttelyistä täytyy pitää huoli.

Tämä kurssi on monessakin mielessä erilainen. Kurssin aikana on tarkoitus rakentaa koiralle kunnon pohja esteiden suorittamiseen. Varsinkin näin alussa ovat kontaktien opettaminen tärkeetä. Kurssin alkutarvikkeisiin kuuluvat mm. laatikko/jakkara, kontaktilauta, tasapainolauta ja jumppatyyny. Kurssin vetäjänä toimii Sini Lindroos, jonka oma blogi löytyy täältä.

Olen jo aikaisemmin harjoittanut Rollen kontakteja ja tasapainoa jakkaralla ja nyt sitten sitä jatketaan. Näin alussa koiralle opetetaan koskekaan kontaktilautaa etutassuillaan. Ensin yksi, sitten kaksi. Sen jälkeen siirrytään takajalkoihin. Taas ensin yksi, sitten kaksi. HUOM! Tässä vaiheessa ei käytetä mitään käskyä!!! Opetataan siis koira ajattelemaan itse mitä siltä halutaan. Toisin sanoen tarjoamaan temppuja. Huomasin jo joskus viime syksynä, kuinka Sinin koirat tarjoavat hänelle kuulleessaan työhön kutsusanan. Katsoin ihmeissään, kuinka ilman käskyä hänen koiransa rupesivat tekemään erilaisia asioita ja Sini oli aivan paikoillaa ja vaan valitsi sen mistä hän halusi palkata. Aivan mahtavaa! Silloin ajattelin, että en koskaan saa omia koiriani tarjoamaan samalla tavalla ja kuinkas siinä kävikään: nyt Rolle tarjoaa! Tällä hetkellä se tarjoaa peruutuusta ja kontaktilaudalla etutassujen kosketusta.

Mutta nyt siihen meidän ensimmäiseen kertaan:

Katsoimme läpi missä jokainen menee kontaktien opetuksessa laudalle. Me olemme vielä siinä vaiheessa, että Rolle tarjoaa etutassuilla koskemista. Hiukan se otti häiriötä vieraasta paikasta ja muista, mutta paremmin se keskittyi kuin mitä olin kuvitellut.

Uutena asiana tuli kädellä ohjaaminen. Koiran pitäisi seurata kättä sillä puolella ihmistä, kumpi käsi on koiralle näkyvillä. Aluksi koira jätetään istumaan, kävellään vähän matkan päähän, ojennetaan käsi näkyville sille puolelle mihin halutaan koiran tulevan ja kutsutaan luo Tule-käskyllä. Palkkaus eteen. Ei siis heitetä esim. palloa tai lelua, koska silloin harjoitus menee läpijuoksuksi.

Toinen uusi asia oli kiertäminen. Eli koira opetetaan ensin kiertämään jonkin asian, esim. puun, keittiön jakkaran ym. Tämä yhdistetään sitten agility esteen siivekkeeseen. Treenasin tätä kotona aluksi ilman käskysanaa. Näytin koiralle pari kertaa mitä sen pitäisi tehdä, jonka jälkeen odotin, että se rupeaisi miettimään mitä siltä halutaan. Naksautin heti kun se hakeutui yhtään oikeaan suuntaan. Aluksi Rolle meni kylki edellä vähän sinne päin ja hyvin nopeasti se tajusi ilman vartaloapuja tai käskyä kiertää jakkara. Fiksu hauva!

Lopuksi puhuimme tekniikasta nimeltä 2x2, jolla opetetaan keppejä. Youtubesta löytyy paljon videoita asiasta ja täytyy sanoa, että en vielä ole aivan vakuuttunut tekniikan toimivuudesta, mutta haluan kyllä kokeilla sitä.

Luoksetulot uusiksi BH-koetta varten

2010-04-30T12:34:00.001-07:00

Maanantaina olimme Nemin kanssa taas BH-kurssilla Tuusulan Hyrylässä. Tämän kerran aiheena oli paikallaolo ja luoksetulo. Paikallaolon otimme yhteisharjoituksena oman tason mukaan. Koiraa sai käydä palkaamassa ja sen sai myös vapauttaa kun halusi. Itse en palkannut kuin vasta lopuksi, osaksi tein selin ja aikaa tuli reilu 2 min. Kokeessahan paikallaoloaika olis noin 10 minuuttia kun toinen koira suorittaa omaa kaaviotaan ja kokeessa ohjaaja seisoo selin koiraan. Tätä selin oloa on Nemin kanssa tehty paljon, joten en usko että siitä tulisi ongelmaa. Aikaa vaan täytyy pidetää. Ja se mikä on myös huomion arvoista, on se että kokeessa ei koiralle saa sanoa paikka-käskyä koira jätettäessä vaan sen täytyy jäädä siihen pelkästä maahan-käskystä. Eikä kokeessa muutenkaan ns. valmistelevia käskyjä saa käyttää. Eli minä en esim. saisi käyttää tehdään-käskyä, jota olen ruvennut käyttämään merkkinä siitä, että nyt aletaan hommiin.

Toiseksi kävimme jokaisen luoksetulot läpi. Minähän en ole koskaan kummallekaan koiralle opettanut luoksetuloa suoraan eteen ja siitä sitten sivulle. Tämä täytyy siis koetta varten opetella. Tai ei se olisi pakko, mutta mitäs sitten jos muissa kokeen osioissa tulee vähän pisteitä ja luoksetulostakin jää kunnon pisteet saamatta, niin siihen sitten jäi koetunnuksen saaminen. Ohjaajat neuvoivat ottamaan jonkun ihan muun sanan käyttöön tähän luoksetuloon kuin tänne-käsky, joka meillä tarkoittaa vaan johonkin lähettyville tulemista. Ajattelin ottaa sanan kom. Se on hyvin erilainen kuin muut käskyt. Harjoittelimme Nemin kanssa tällä kertaa vain tätä uutta sanaa niin, että se oli oikeassa paikassa edessäni ja toistin sanaa kom. Täytyy sitten kun koe on ajankohtainen, niin treenata tuo luoksetulo uudella tekniikalla kuntoon. Myös edestä sivulletulo saattaa olla aluksi Nemille outoa, mutta eiköhän se siihen totu. :) Lopuksi otimme ihan vauhtiluoksetulon, josta palkkasin Nemin pallolla.

Kesälomalle KHN:n treeneistä

2010-04-25T00:27:00.000-07:00

Eilen loppuivat KHN:n tokotreenit Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa. Aloitimme seuraamisella. Kävimme jokaisen ongelmia läpi. Meillä otin esille tuon alkukontaktin puutteen. Ohjaaja Maija sanoi, että tulisimme kehään niin kuin normaalisti valmistelisin koiran. En aivan heti pysynyt perillä mitä hän tällä ajoi takaa. Maija ehdotti, että leikkisin pallolla Nemin kanssa ensin ja sitten pallo menisi piiloon taskuun. Silloin sillä olisi hyvä vire kehään tullessaan. Seuraaminen on kuitenkin niitä ensimmäisiä siellä tehtäviä liikkeitä.

Huomasimme, että Nemi tiputti katsekontaktin heti kun minä nostin katseen ylös koirasta. Tähän saattaisi auttaa valmisteleva käskysana, joka kertoo että nyt tehdään jotain. Mutta jotenkin halaisin tehdä tämän niin, että kun koira on perusasennossa, se on kontaktissa. Silloin se tietää automaattisesti olevan hommissa. Onnistunko tässä niin sen näkee sitten. Minun on aivan pakko huomauttaa Nemiä siitä, että se tiputtaa kontaktin kun nostan katseeni ja miksi en huomauttaisi, koska se sen kestää. Täytyy mennä jonkun ison näyteikkunan eteen tuijottelemaan milloin se on kontaktissa. Teimme nyt niin, että Maija toimi meidän peilinä ja kertoi kun palkata. Palkkasin pallolla.

Toinen ongelma mikä tuli esiin, oli tuo Nemin peräpään käyttö, joka heijastuu myös seuraamiseen. Se (eikä myöskään Rolle) osaa heittää peräpäätään sivulle esim. vasemmalle käännöksissä. Olen nyt kokeillut kummankin kanssa tehdä käännöksiä paikallaan vasemmalle ja kumpikin hyppää takaisin perusasentoon. Näin kurssilla kuinka eräs flatti teki tämän saman asian ja se osasi siirtää takapäätään oikealle, jolloin se pääsi takaisin oikeaan perusasentoon ohjaajan vierelle ohjaajan kääntyessä vasemmalle. Täytyy treenata tätä niin, että minulla on nami nyrkissä ja käännän kättä kyljestäni ulospäin. Täytyy myös tehdä ympyröitä sivulla ja opettaa Nemille peruuttaminen. Rollen kanssa olen jo aloittanut peruuttamisen treenaamisen ja se sujuu ihan kivasti.

Seuraamisen jälkeen otimme paikallaolot. Nemi oli tässä sen verran nukuksissa, että se meni maahan vasta kolmannella käskyllä ja vartalokäskyn kera. Meni siis huonommin kuin kokeessa. Itse paikallaolo sujui todella hyvin, vaikka sitä käytiinkin häiritsemässä.

Sitten otimme leikkimieliset kisat. Olimme kahdessa joukkueessa ja nopeampi radan suorittanut joukkue voittaisi. Rata oli juoksua ekalle pisteelle ja siellä maahanmeno. Sitten juoksua radan päähän, jossa pujottelu ohjaajan jalkojen läpi. Sitten äkkiä takaisin päin ja puolessa välillässä pisteellä istuminen ja täysiä maaliin, josta lähetettiin seuraava koirakko lähetettiin matkaan. Kyllä oli koirilla hauskaa juoksennella täysiä. Kisojen jälkeen maaliviivan takana oli paljon iloisia häntiään heiluttavia noutajia. :D

Lopuksi otimme vielä vauhtiluoksetulot yksitellen. Ohjaaja Heta jäi pitelemään koiraa kun omistaja juoksi hallin toiseen päähän ja kutsui koiraa. Nemi juoksi hippulat vinkuen luo. Aivan mahtava tuo sen vauhti! Tähän oli hyvä lopettaa kevään treenit. Kivaa oli ja varmasti näistäkin koirakoista monet nähdään syksyn kursseilla. Ohjaajille Maijalle, Tanjalle ja Hetalle kiitokset hyvistä treeneistä ja mukavaa treenitäyteistä kesää! :)

Hallilla kummankin kanssa

2010-04-25T00:03:00.000-07:00

Perjantaina otin hallille mukaan kummatkin koirat. Ensin tein Rollen kanssa ihan herättelyjuttuja, koska se oli hiukan levoton. Pienensin myös vaikeustasoa kaikessa.

Rolle:

- Paikallaolo:

-> Vapaana tehden. Kävin palkkaamassa useasti kun hyvä kontakti. Kerran rupesi haistelemaan maata, josta huomautin heti ja se toimi. En halua, että se oppii tuota tapaa. Kisoissa se alentaa kuitenkin heti pisteitä.

- Seuraaminen:

-> Sekä kytkettynä että vapaana. Aluksi se oli aika haahuilua, mutta vähän ajan päästä taas tajusi mitä tässä piti tehdä. Tein lyhyttä suoraa pätkää.

- Liikkeestä seisominen:

-> Siis miten tämä liike on näin unohtunut? Huoh. Hirveetä hiipumista. Takaisin perusteisiin.

- Liikkeestä maahanmeno:

-> Nopea maahanmeno, mutta en sitten tiedä pitäisikö tuolle sen itse maahanmenolle tehdä jotain. Se on hiukan turhan takapainotteinen, mutta se on niin vähän että... No, katsotaan jos sitä saisi parannettua. Palkkasin taas alas.

- Luoksetulo

-> Mahtava! Tässä Rollella on aina vauhti kohdallaan.

- Hyppy

-> Tein targetilla, koska viime kerralla hyppy meni niin penkin alle (kiersi esteen useamman kerran). Nyt siinä ei ollut mitään ongelmaa. Pidensin myös matkaa esteelle eikä sekään aiheuttanut esteen kiertämistä. Hmm... Mitäköhän ihme pelleilyä se viime kertainen hyppytreeni sitten oli...

Lopuksi tein palkkana pari putkeen menoa ja sen jälkeen vaihdoin koiraa.

Nemi:

Nemin kanssa otettiin ihan vaan vauhtijuttua pääasiassa. Se oli nimittäin aivan onnesta sokeana kun pääsi hallille. Tämä oli ensimmäinen treenikerta sitten kisojen ja tyttö juoksi kuin päätön kana ympäri hallia ja hyppi itsekseen tokoestettä. Kivaa oli siis. :D :D :D

- Liikkeestä maahanmeno:

-> Otin ihan niin, että koira on edessäni ja liikkuessani taaksepäin tehdään nopeita maahanmenoja, joista pallo lentää. Yritin mahdollisimman vähän antaa sille vartaloapuja. Tätä on vielä treenattava.

- Liikkeestä seisominen:

-> Ihan OK. Palkkasin seisoaltaan.

- Seuraaminen vapaana:

-> Huomautin taas kontaktin tippumisesta. Yritin tehdä ihan vaan iloista seuraamista. En tällä kertaa ruvennut vääntämään. Tehtävä lisää, varsinkin kytkettynä.

- Hyppy:

-> Tein ihan vaan pallolla, että pallo lentää kun koira hyppää ja nyt lähti joka kerta ensimmäisellä.

- Hyppyä kapulan kanssa:

-> Tehtiin ihan taas totuttelua kapulan kantamisesta sekä hypystä. Meni hyvin.

- Merkki:

-> Poistin vartalokäskyn tästä pikkuhiljaa (lyhensin myös matkan) ja yritin saada Nemin kiertämään merkin ihan vaan käskyllä. Tämä tarvitsee lisää treeniä, ettei pysähtyisi merkille, mutta nyt kiersi sen jo aika hyvin.

Loppuu vielä parit agi-hypyt ja putkeen menot. Kivat tällaiset hömppätreenit. :D

Leikkiä ja kontaktia

2010-04-24T23:18:00.000-07:00

Unohdin ihan kirjoitella tänne BH-kurssin toisesta kerrasta, joka oli maanantaina. Tämän kerran aiheena oli leikkiminen ja seuraaminen. Sinällänsä sopivaa, että aihepiirit olivat juuri nuo, koska leikkiminen nostaa koiran virettä ja meille tuo seuraaminen nimenomaan tarvitsee sitä. Aloitimme leikkimisestä. Ohjaaja oli tuonut kaikenlaisia leluja mukanaan ja koirakot saivat käyttää niitä tai leikkiä omilla leluillaan jos niitä oli tuonut mukanaan. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään, jossa toisessa oli vasta-alkajat ja nuoret koirat ja toisessa oli jo treenanneet koirat. Meidät oli laitettu viimeiseen ryhmään.

Kävimme jokaisen koiran läpi niin, että yksi koira oli aina leikitettävänä ja muut seurasivat. Tarkoitus oli selvittää, millaisesta leikistä kukin koira palkkaantuu. Ja jos koira ei leiki, niin sitten se ei leiki. Sitten on vaan keksittävä jokin muu keino palkata koira (namit/suullinen kehu/koira saa tehdä jonkun tempun jne.). Nemi ei niinkään välitä vetoleikeistä. Se saattaa hetkellisesti innostua vetämisestä, mutta todennäköisesti se päästää irti suht nopeasti. Olen yrittänyt parantaa tätä niin, että annan sen voittaa, mutta ei se ole minusta mitenkään ihmeellisesti parantanut sen intoa siihen. Joskus Rolle ja Nemi intoutuvat keskenään vetämään ja silloin se onkin niistä kivaa. Leikin tohinassa kuuluu niin laaja skaala erilaista murinaa. :D

Parhaimman palkan Nemi saa kun sille heitetään palloa (tennispallo tai vinkupallo) tai jotain muuta lelua tai kun se saa kanneskella leluja. Nyttenkin se innoissaan kävi koko porukalle yksitellen esittelemässä fleecelelulaan. Se kävelee lelu suussaan ylpeänä ja samaan aikaan häntä pyörii kuin hyrrä. Tyypillinen noutaja. ;) Ja noilla palloilla saadaan siihen kivasti vauhtia. Yksi mitä olen käyttänyt myös palkkana hallilla Nemille, on ollut putkeen meno ja hyppy. Niistä se tykkää.

Sen jälkeen otettiin seuraamista. Meillä on ollut ongelmana tuo alkukontaktin ylläpito. Minulla olisi paljon luottavaisempi olo lähteä seuraamiseen kun koiralla olisi hyvä kontakti heti alusta alkaen. Tähän saimme neuvona lähteä työstämään tätä naksun kanssa, vaikka niin että apuri naksauttaa heti kun kontakti on hyvä. Pysytään siis paikallaan ja sanotaan vaan seuraa-käsky. Palkka lentää heti kun kontakti on hyvä. Täytyykin käyttää naksua tuohon kontaktiin.

Se on ohi!

2010-04-21T10:04:00.000-07:00

Nyt on sitten sekä minun että Nemin ensimmäiset viralliset tokokisat ohi. Täytyy sanoa, että on todella mahtava olo. Ja sellaisen fiilis, että lisää treeniä ja uudelleen vaan kehään. Kisat eivät oikeastaan olisi voineet mennä paremmin; minä pystyin pitämään omat hermoni kasassa, koira toimi hyvin ilman palkkaa, tuomari Hannele Pörsti oli kannustava ja kertoi selkeästi mitä virheitä tein, kisapaikka oli mukavan rauhallinen eikä satanut vettä (Nemin kanssa ei olla treenattu vesisateessa)! Tulokseksi tuli III-tulos ja 139 pistettä. Jäimme vain pisteet päähän II-tuloksesta mikä kyllä hiukan harmittaa, mutta mikään itse kokeessa ei harmita. Lähdin kokeeseen ilman suurempia tavoitteita. Pääasia oli selviytyä ekasta kokeesta kunnialla läpi ja hengissä. ;)

Ja tässä yksittäisliikkeet läpi kommentien kera:

Luoksepäästävyys: 10

Ei ongelmia. Varma liike meille. Huomasin, että tuomari antoi niille koirille jotka hyppivät vasten 9:n ja niille jotka västivät vähän (pysyivät perusasennossa) 8.

Paikalla makaaminen: 8

Vaati kaksoiskäskyn maahanmenoon ja perusasentoon nousemiseen. Muuten makasi rauhallisesti, ei laskenut tällä kertaa päätään alas. Meidän ryhmässä yksi koira karkasi.

Seuraaminen kytkettynä: 6,5

Arvasinkin etukäteen, että seuraaminen tulee olemaan meidän ongelma. Sitä on kuitenkin vähiten treenattu kaikista näistä ALO-liikkeistä. Ja päiväkävelyksihän se meni, mutta perusasennot sieltä onneksi tuli joka kerta.

Seuraaminen vapaana: 6

Samoja ongelmia eli jätätti.

Liikkeestä maahanmeno: 0

Liike meni nollille minun varmistelujen takia. Pysähdyin ja käytin käsimerkkiä. Todennäköisesti aivan turhaa varmistelua. Koira teki kyllä liikkeen, nousi myös perusasentoon ekalla käskyllä. Huomasin, että tuomari rokotti ylipäätänsä enemmän vartalokäskyistä kun suullisista tuplakäskyistä.

Luoksetulo: 9

Tämä liike sai katsojilta aplodit. Katsojat taisivat hiukan yllättyä siitä, että kyllä Nemistäkin löytyy vauhtia. ;D Istu-käskysanan käyttö paikka-käskysanan sijaan jätössä on selkeyttänyt Nemille luoksetulon ja paikallaolon eron. Se ei ole enää kertaakaan vaatinut luoksetulossa kaksoiskäskyä sen jälkeen. Loppuperusasento taisi olla hiukan vino, joten siitä tuo yhden pisteen menetys.

Liikkeestä seisominen: 8

Luulisin, että huono seuraaminen alensi nuo pisteet (tosin en tiedä ottiko askeleita käskyn jälkeen), mutta muuten täydellinen liike.

Estehyppy: 9

Olin jo ennen kehään menoa päättänyt, että otamme alemman korkeuden hyppyyn kun kerran sen sai päättää. Olisi se nyt mennyt yli sillä korkeammallakin, mutta halusin pelata varman päälle. Nemi teki hienon suorituksen ja sai taas aplodeja. :D Minusta se oli yhtiä niitä ainuita koiria, jotka oikeasti pysyivät paikallaan seiso-käskyn jälkeen. Yhden pisteen menetys tuli tuomarin mukaan minun käden ja jalan nytkähdyksestä.

Kokonaisvaikutus: 7

Lopuksi tuomari kysyi, että oliko tämä sinun eka kisa ja vastasin, että sekä minun että koiran ja sen kyllä huomaa. Pörsti sanoi, että minulla on paljon sellaisia manöörejä, joita tehdään liikkeiden alkutreenausvaiheessa ja niistä tulisi päästä eroon. Hän neuvoi käyttämään mahdollisimman paljon ulkopuolista apua, joka sanoo kun käytän vartaloapuja. Seuraamisessa Nemi oli kuulemma etsinyt sitä namikättä ja hän neuvoikin siirtymään siitä pois kokonaan.

Seuraavaksi meidät nähdään virallisissa tokokisoissa 15.5. Vantaalla ja minulla on tarkoitus myös ilmoittaa Nemi ennen kesäkuun loppua vielä kolmansiin kisoihin. 2.6. on Hyvinkään Seudun Kennelkerhon seuramestaruuskisat tokossa ja niihin me osallistumme myös. Eli seuraavaksi treenaamme tuon seuraamisen mahdollisimma hyvin kuntoon ja minulta nuo vartalokäskyt unholaan. Videokamera siis avuksi. :D

Hyppynoutoa vai noutohyppyä?

2010-04-21T09:38:00.000-07:00

Viime lauantain KHN:n tokotreeneissä treenasimme merkkiä, hyppyä ja hyppynoutoa eli tuli kivasti otettua muidenkin luokkien liikkeitä kuin noita ainaisia ALO-liikkeitä. Aloitimme kuitenkin taas ihan paikallamakuulla, jossa testattiin mitä koirat tekevät kun ohjaajat liikkuvat oudosti. Nemi pysyi hienosti paikallaan, mutta maahanmenoon se tarvitsi vartalokäskyn. Teimme myös yksitellen käskytyksestä maahanmenoja perusasennosta ja perusasentoon nousemisia. Ekalla kerralla Nemi oli hiukan nukuksissa. Toinen kerta menikin sitten jo paremmin.

Tämän jälkeen treenasimme merkkiä ja tajusin, että olen ahnehtinut liikaa ja opettanut väärin. Olen alusta alkaen opettanut Nemin pysähtymään merkille merkki-käskystä, vaikka koira pysäytetään merkille omasta käskystä. :/ Ja sen huomasi myös, että Nemi ennakoi merkkille pysähtymisen. Nyt täytyy vaan tehdä pelkästään tuota merkin kiertämistä ja yrittää iskostaa sille, että merkille edetään vauhdikkaasti ja se kierretään.

Seuraavaksi otimme ALO-hypyn liikkurilla. Koira teki täydellisen suorituksen, mutta minä olin jo palaamassa koiran viereen ennen kuin liikkuri antoi luvan. Vups. Sillä aikaa kun minä sähellin, niin Nemi pysyi kuin patsas paikallaan. On se ainakin oppinut tuon seisomisen esteen takana. :D

Päätin käyttää tämän tilaisuuden hyväksi ja kysyä, miten hyppynoudon kannattaisi opettaa. Kokeilin nimittäin edellisissä treeneissä ihan vaan hypyttää Nemiä esteen yli samalla kun se kantoi kapulaa ja se sujui todella kivasti. Tyttö ei selvästikään oudoksunut sitä, että se hyppäisi kapula suussa. Koska noutaja kuin noutaja yleensä ottaen lähtee lentävän esineen perään, niin siirryimme suoraan hyppynoudon toiseen osaan eli esineen poimimiseen ja takaisin hyppyyn. Maija (ohjaaja) neuvoi jättämään koiran esteen toiselle puolen kapulan kanssa (kapula maassa), pyytää koira noutamaan ja sen jälkeen kun sillä on kapula suussa, niin hyppäämään esteen minun luo. Nemin kanssa ei olla tehty hirveästi sitä, että se nostaisi kapulan tai damin suoraan sen edestä vaan noudettava esine on aina viety jonnekin tai heitetty. Joten päätimme kokeilla jos vaan laitan kapulan Nemin suuhun, menen esteen yli ja hypytän yli. Tämä toimi todella hienosti. Hypytin sen useamman kerran yli itse koko ajan liikkuen aina esteen toiselle puolen. Tämä liike oli selvästi Nemistäkin kivaa. Sai kantaa sekä hyppiä. :D

Lapsihäiriötä peliin

2010-04-17T09:09:00.000-07:00

Perjantaina suuntasimme Nemin kanssa taas hallille omatoimitreeneihin. Hallilla olikin sitten järjestetty meille hiukan normaalia enemmän häiriötä. Nimittäin kolme lasta, kaksi noin 6 vuotta vanhaa taaperoa, jotka leikkivät tehden hiekkakakkuja ja tänä keväänä syntynyt vauva. No, meitä tämä ei haitannut yhtään. Parempi vaan. ;)

Esteet syrjään ja ei kun treenaamaan:

- Paikallaolo
-> Ei tällä kertaa laskenut päätään vaan seurasi mitä lapset tekivät, mutta silti ei liikahtanut. Maahan se meni ekalla, paluussa palkkasin alas.

- Seuraaminen taluttimetta
-> Huomautin alussa kontaktin puutteesta ja jos alkoi liikaa aukenemaan. Tosi hyvin jaksoi keskittyä häiriöstä huolimatta. Myös nuo käännökset menivät minusta paljon paremmin kuin mitä ne ovat aikaisemmin menneet.

- Luoksetulo
-> Olen nyt siirtynyt kokonaan käyttämään istu-käskyä paikallejätössä paikka-sanan sijaan ja tuo on todellakin auttanut. Nyt koiralle on selkeämpää, milloin jäädään paikalleen ja milloin sieltä on tarkoitus lähteä. Hienoa!!!

- Liikkeestä maahanmeno
-> Tippui heti niin että maa taisi liikahtaa. Nemillä kun hiukan tapana lätkiä noita etutassujaan maahan. :D No, ei se mitään. Liike oli 10:n arvoinen ja siihen olen erittäin tyytyväinen.

- Liikkeestä seisominen
-> Perusnätti. Ei tietääkseni liikkunut käskyn jälkeen.

- Hyppy
-> Todella hienoja hyppyjä tällä kertaa. Irtosi aina ilman vartaloapua ja ekalla.

- Seuraaminen taluttimessa
-> Ihan OK, mutta joku ihme juttu tossa taluttimessa on ku seuraaminen on aina huonompaa sen kanssa.

Täytyy sanoa, että olin todella tyytyväinen näihin treeneihin. Jopa niin tyytyväinen, että me lähdettiin aikaisemmin kotiin sen kunniaksi. :D

Bye bye talviturkki ja tervetuloa kevät!

2010-04-16T12:25:00.000-07:00

Keskiviikkona Juha meni töiden jälkeen koirien kanssa Koskelaan. Koirat saivat juosta ensin metsässä ja sen jälkeen pihalla samalla kun Juha vaihtoi kesärenkaita. Rolle oli metsälenkin aikana yrittänyt hypätä ojan yli ja samalla huomannut, ettei se sitten ihan niin käynytkään vaan tulvivan ojan yli päästäkseen joutuikin hiukan uimaan. Lopputulos oli erittäin mutainen ja likainen partis. Kyllä se oli näky kun saavuin suoraan töistä paikalle. Niin ja tietysti minulla oli työvaatteet päällä. No, ei ne housut kauaa puhtaana pysyneet. :D Tässä kuvia meidän kurapojasta leikkimässä uuden hienon pallon kanssa:

"Kertoisko joku miten tän pallon saa suuhun?"

"Tulkaa nyt joku heittelemään tätä!"

"Tää on mun."

Koskelassa on kunnon tokoeste ja koska Nemin tokokoe lähestyy, otin kummankin kanssa ALO-hyppyä. Nemin kanssa tehtiin myös pikkuinen haku-alue kolmella damilla. Nemin hyppyihin olin todella tyytyväinen. Irtosi tosi hyvin ja pysyi seisoaltaan toisella puolen. Huippua! Rollen hypyt sen sijaan olivat täyttä kuraa. Se nimittäin yritti alussa kiertää useampaan kertaan (tätä se ei ole aikaisemmin tehnyt). Ja minä tietysti toruin sitä asiasta, joka sitten aiheutti sen, että se rupesi varomaan. Jes! Näinhän se pitääkin mennä. :( Ohjasin sen muutaman kerran esteen yli ihan vartalolla, että se tajuasi että kieltoni ei liittynyt esteen ylittämiseen vaan sen kiertoon. No, täytyy ottaa tuota hyppyä ihan lähiaikoina uudelleen.

Hieno kierto namille enkä tietenkään ehtinyt estämään syömistä

Tiputettiin esteen korkeutta ja laitettiin sivuille laudat esteiksi

Saatiinhan sieltä onnistunut suoritus

Pakko laittaa tähän vielä kuvasarja Nemistä haku-alueella etsimässä damia. Sen naamasta näkee, kuinka iloinen se on löytäessään damin. :D

"Missäköhän se voisi olla?"

"Ahaa, tuolla!"

"Löytypäs!"

Jos sitä vähän tutustuisi lisää tuohon PK-puoleenkin...

2010-04-16T11:00:00.000-07:00

Maanantaina aloitimme Nemin kanssa BH-kurssin Tuusulan Kennelkerhossa. Olen joskus sanonut, että minua ei kahdesti tarvitse yllyttää johonkin koirakoulutukseen ja se pitää ihan paikkansa. Mutta se maailma, mihin en vielä ole hirveästi tutustunut, on PK-maailma. Ja koska tarkoitus on kummankin koiran kanssa yrittää läpäistä BH-koe, niin kyllähän sitä täytyy joku kurssikin asiasta käydä. Eikö niin? :D

Kurssin aloitimme kuulemalla kouluttajien taustasta ja heidän koiristaan. Kurssia vetää neljä kouluttajaa, joista yksi oli tällä kertaa poissa. Koirakoita on 15 kappaletta. Myös jokainen kurssilainen sai esittäytyä ja vähän kertoa siitä mitä oman koiran kanssa on tehty aikaisemmin ja mikä on oma koirakokemus. Kurssilla oli aika paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät kovinkaan paljoa ole koiran kanssa aikaisemmin harrastaneet. Jonkun verran oli tokoihmisiä, mutta ei kovinkaan montaa PK-ihmistä. Tämä on minusta vaan hyvä, koska sitten kaikki ovat enemmän samalla tasolla ja asioita voidaan käydä läpi ihan perusteista. Saimme myös kurssimateriaalin, jossa oli kurssirunko ja BH-koesäännöt.

Tämän jälkeen seurasimme kokeen kaavio-osuuden läpi kun kurssin ohjaajat näyttivät sen omilla koirillaan. Yksi koira oli paikallamakuussa kun toinen teki kaavion läpi. Kolmas ohjaaja toimi tuomarina. BH-kokeen yhtenä vaikeimpana osana pidän nimenomaan tuota kaavion muistamista ulkoa. Toisaalta muistaahan sitä tokon ALO-luokan liikkeetkin ulkoa, niin miksei tuotakin. Toinen vaikea osuus on saada koiran seuraaminen kestämään noin kauan aikaa. Siis niin, että se on vietikkään ja mielekkään näköistä. Ei mikään helppo homma. Eikä meillä vielä olla tuossa kummankaan koiran kanssa. Epäilisin, että Rollen seuraaminen kestäisi kauemmin paremman näköisenä jos saisin puhua sille. Siis jos saisin...

Tämän jälkeen otimme koirat. Tarkoitus oli hiukan leikittää koiraa ja jokainen sai tehdä omiaan kun ohjaajat kävivät tervehtimässä kunkin. Samalla katsottiin koiran vieraiden ihmisten sietäminen ja muutenkin kontaktin ylläpito häiriön alaisena. Nemillä nyt ei ole mitään ongelmaa vieraiden kanssa. Se tököttää nätisti perusasennossa, vaikka millainen ihminen siihen viereen tulisi. Se, missä sillä on ongelmaa, on kontaktin tippuminen. Ohjaaja kysyikin minulta, että miten olet huomauttanut siitä kun sen kontakti tippuu. Ja vastaus kuuluu: en mitenkään. En ole koskaan röhistänyt kurkkua, ärähtänyt sille tai pitänyt muutakaan ääntä. Olen vain pyytänyt kontaktin uudelleen katso-käskyllä. Ja sillä kontakti loppuu hyvin nopeasti. Testasin tätä seuraavana päivänä kun kävin kaikki ALO-liikkeet läpi kotona parkkipaikalla ja minulla syttyi lamppu pään päälle. Tosiaan. Miksi en huomauttaisi sitä ei-halutusta käytöksestä ja vaatisi hyvää kontaktia? Seuraamisetkin paranivat huomattavasti kun koiran kontakti pysyi yllä perusasentoon tulon jälkeen. Minulla oli sata kertaa luottavaisempi olo lähteä liikenteeseen kun koira kuunteli. Vaadin siltä myös hyvät perusasennot ja huomautin jos seuraaminen aukesi liikaa. Nyt kun koira osaa liikkeet, niin en halua että se tekee sinne päin.

Mutta takaisin BH-kurssiin. Leikin aikana tein seuraamista pallopalkalla ja että olin tyytyväinen siihen. <3 Ihanaa! Leikin jälkeen kokoonnuimme vielä loppubriiffaukseen ohjaajilta. He neuvoivat hankkimaan oikeanlaisen ketjukaulaimen, koska se vaaditaan PK-rotuisilta koirilta kokeessa. Ja kuulemma se pitää olla sellainen iso ketjuinen kaulain. Saimme myös infon tulevasta BH-kokeesta, jonka seura järjestää toukokuussa. Se taitaa tulla meille liian nopeasti, mutta katsotaan nyt jos tuon seuraamisen saisi siihen tasolle kuin sen haluan. Ensi kerralla vuorossa onkin sitten seuraaminen taluttametta ja taluttimessa sekä palkkaaminen leikkimisellä. Hyvin mielenkiintoinen kerta tulossa siis.

Möllitokokisoissa ja Ricoa katsomassa

2010-04-10T14:55:00.000-07:00

Olin jo joskus monta viikkoa aikaisemmin ilmoittanut Rollen Vantaalle möllitokokisoihin. Sen jälkeen kuitenkin tajusin, että kisathan menevät mejä-viikonlopun kanssa päällekäin. No, päätin kuitenkin pitää Rollen ilmoittautuneena niin kauan kunnes tiesin varmasti, että pääsemmekö me sinne metsään niitä jälkiä tekemään. Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei päästy. No, sitten otettiin suunnitelma B käyttöön ja lähdettiin möllitokoilemaan ilman mitään harjoittelua... :D

Möllitokokisat järjestettiin koirakoulu Koirakeitaalla. Kisoissa järjestettiin nakki- ja mölliluokat. Nakkiluokassa oli kaikki ALO-luokan liikkeet ja koiraa sai suorituksen ajan palkata. Tärkeintä kuulemma ei ollut se mitä ohjaaja teki vaan se, että saatiin koira tekemään se liike. Niin nakkiluokkaan kuin mölliluokkaan oli ilmoittautunut melkein 40 koirakkoa ja vain neljä palkittiin. Meidät jaettiin neljän koirakon ryhmiin ilmoittautumisten perusteella. Me olimme Rollen kanssa kakkosryhmässä viimeisenä. Paikka, jossa koe järjestettiin oli pienehkö halli teollisuusalueella.

Näin jälkikäteen sanottuna niin minun olisi pitänyt ottaa Rolle halliin jo paljon aikaisemmin. Sillä meni alussa paljon aikaa tottua muihin koiriin ja suureen määrään vieraita ihmisiä. Onneksi se kuitenkin näytti hiukan nameista kiinnostuneelta kun meidän vuoro tuli mennä kehään paikallamakuuseen. Luoksepäästävyys otettiin kehään menon yhteydessä mikä on meille sata kertaa vaikeampaa kuin miten se tehdään normikokeessa. Tällä hetkellä Rolle ymmärtää sen liikkeenä, mutta kehäänmenoa ei. Sen mielestä edelleen kaikki ihmiset ovat niin ihania. Siitä saimme kuitenkin pisteeksi sen 10.

Paikallamakuussa en uskaltanut ottaa hihnaa irti vaan menin hihnan mitan päähän. Kävin aina välillä palkaamassa, jotta Rollelle jäisi hyvä kuva paikallamakuusta. Ajattelin, että koska kyseessä oli vieras paikka, joka oli täynnä koiria ja ihmisiä, niin helpottaisin liikkeitä siitä mitä normaalisti teen. Paikallamakuussa Rolle nousi kerran aivan lopussa, mutta kävin laittamassa sen takaisin maahan. Tästä saimme 9,5 pistettä, vaikka todellisuudessahan se olisi mennyt nollille.

Seuraaminen kytkettynä meni miten meni. Itse sekoilin jossain vaiheessa askelissa ja tuomari sanoikin, että älä jännitä vaan anna mennä vaan. Vaikutin olevan jäykkänä ja siltä se menokin tuntui. Käskyt jäivät jonnekin kurkun pohjalle ja pilasin yhden Rollen parhaista liikkeistä. Ja tuo jännittäminen alkoi vasta siinä vaiheessa kun menimme kehään. Sitä ennen olin aivan rentona. Pakko saada lisää näitä kisatreenejä alle. Pisteitä tuomari antoi sen 10 tästä, vaikka todellisuudessa se olisi ollut 8:n luokkaa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli muuten periaatteessa puhdas paitsi, että minulla oli remmi matkassa mukana. Tiputin sen sitten alas kun jätin Rollen makaamaan. Vartaloapua en maahanmenoon käyttänyt, mutta remmin tiputukseen nyt tietysti tuli pysähdys, joka oikeasti olis ollut kaksoiskäsky. Tästä liikkeestä saimme 10 pistettä.

Luoksetulossa Rolle ei meinannut jäädä paikalleen. Otin siltä kyllä remmin pois ja matkan pidin lyhyenä kun sen nyt kerran sai päättää. Itse luoksetulo olisi saanut olla vauhdikkaampi. Pisteitä saimme 9.

Seisominen seuraamisen yhteydessä oli matelemista minun perässä. Kuulin suorituksemme jälkeen, että kun olin jättänyt Rollen, oli se hiipinyt useamman askeleen perässäni ja pysähtynyt heti kun käännyin. Istumaan se onneksi meni vasta käskystä. Saimme 8,5 pistettä.

Estehyppyn tein aivan treenimaisesti eli ilman hihnaa targetilla, jonka jälkeen pyysin sen seisomaan esteen taakse ja kiersin koiran viereen. Hyppyä olemme niin vähän ottaneet, että otin sen varmistellen. Rolle liikkui pari askelta seiso-käskyn jälkeen. Hypystä saimme 10.

Lopuksi tuomari kysyi, että otammeko seuraamisen vapaana ja vastasin, että kyllä. Treenaamaanhan tänne oli tultu, joten menköön nyt sitten vaan. Ja tässä vaiheessa oli niin minulla kuin koirallakin rennompi olo. Ja sieltä tulikin paikoitellen sitä seuraamista mitä Rolle parhaimmillaan tarjoilee. Kehuin sitä sanallisesti ja se nosti heti sen virettä. Onneksi saimme tähän loppuun sitä normisuoritusta kehiin, mitä treeneissäkin näkee. Tästä saimme 10.

Kokonaisvaikutuksena saimme 9,5 pistettä ja yhteispisteet olivat 192 ja I-tulos. Täytyy sanoa, että Rolle käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin mitä olin odottanut. Se ei haukkunut kehässä kertaakaan ja mikä tärkeintä: se ei karannut, vaikka olikin vapaana. Tuomari totesikin, että kisoihin vaan. No, katsotaan nyt. Jos sitä sitten vaikka heinäkuussa tai elokuussa uskaltaisi.

Möllien jälkeen kävimme Rollen kanssa moikkaamassa kääpiövillakoirapentu Ricoa Juhan siskon Jennin ja hänen poikaystävänsä Esan Helsingissä. Rico on melkein 2 kk vanha pentu, joka on aivan uskomattoman pieni Rollen rinnalla. En tiiä sitten oliko Rolle väsynyt möllien jälkeen vai eikö se vaan tajunnut, että Rico on koira, mutta se oli aika vähän kiinnostunut tästä pikkuisestä. Muutamat kuvat saimme kuitenkin hauvoista ja noissa kuvissa näkee hyvin kokoeron:

Ensihaistelut

"Mikökähän toi on?"

"Joku se rapsuttelee muaki"

Mejä-koulutuksen teoriassa

2010-04-10T14:29:00.000-07:00

Torstai-iltana järjestettiin Pääkaupunkiseudun kultaiset ry:n mejä-koulutuksen teoriaosuus. Teoria pidettiin Tuusulassa Keski-Uusimaa -lehden tiloissa. Teoriassa saimme materiaalin, jossa esiteltiin mejää lajina ja kerrottiin kokeista. Teorian luennon piti Pia Kyllönen, jolta itseltään löytyy tällä hetkellä kolme uroskultsua ja niistä kahden vanhimman kanssa on kisattu mejässä hienoin tuloksin. Luennolla hän kertoi mm. miten mejän harjoittelu kannattaa aloittaa ja miten edetä. Kävimme myös kompassin käyttöä läpi.

Saimme myös huonoja uutisia: kuten olin pelännytkin, ei näin lumisen talven jälkeen metsät ole vielä siinä kunnossa, että sinne voisi jälkiä olla tekemässä. Eräs koulutuksen järjestäjistä Marika oli käynyt katsomassa metsien kunnon Porvoon Hinthaarassa ja sinne pystyi kuulemma 6 jälkeä tekemään. Joten saimmekin listat päivämääristä ja ajoista, jolloin voisimme käydä ohjaajien kanssa jäljet tekemässä ja ajamassa ne. Nämä vapaana olevat 6 jälkipaikkaa annettiin alkeisryhmässä oleville ja me, jotka olimme edistyneempiä, etsimme uudet ajat. Valitsin meille su 25.4. jäljen teon ja sen ajo on ma 26.4. Suurin osa ajoista oli arkena ja tuo oli ainut aika, joka oli edes osaksi viikonloppuna. Noissa arkiajoissa on aina se mahdollisuus, että en ehdi töistä ajoissa paikalle. No, nyt sitten odotetaan lumien sulamista ja käydään jäljestämässä huhtikuun lopussa.

Koirakylpylässä polskimassa

2010-04-10T12:04:00.000-07:00

Keskiviikkona kävimme Nemin kanssa Hyvinkään koirakylpylässä. Mukana oli myös Tanja ja Daisy-kultsu. Tarkoitus oli saada lisää vauhtia tuohon Nemin uimiseen. Tai lähinnä ongelmana ei ole itse uiminen vaan sinne lähteminen. Nemi edelleen arastelee vettä ja haluaisin, että vedestä tulisi sille ihan ok paikka. Mitään himo uimaria siitä ei varmasti koskaan tule, mutta toivottavasti saisimme hiukan helpoitettua tuota arkuutta vettä kohtaan. Uiminen on kuitenkin erittäin hyvää liikuntaa ja sen pitäisi tulla noutajalle luontaisesti. Jep. Niin siis pitäisi...

Kun saavuimme paikalle ja Nemi tajusi, että missä ollaan, se oli heti pyrkimässä ovesta ulos. Ei selvästikään mieleinen paikka. No, tästä ei lannistuta. Minähän totutan sen veteen, vaikka mikä olisi. Olemme aikaisemmin käyneet kylpylässä Nemin kanssa muistaakseni 2 kertaa ja edellinen kerta oli viime alkukesänä. Tällä kertaa sovimme uimaopettajan kanssa, että Nemille laitettaisiin valjaat, koska muuten sen saaminen altaaseen voisi olla hankalaa. Pelastusliivejä emme tällä kertaa laittaneet. Alussa muutamia kertoja jouduimme nostamaan Nemin rampille, mutta sitten tapahtui se mitä olen jo pitkään odottanut: tyttö käveli itse rampille ja laskeutui alas veteen opettajan ja minun rohkaisemana!!! Meistä ei siis kumpikaan koskenutkaan siihen. Näin mentiin monta kertaa altaaseen uimaopettajan koko ajan ollen tukena altaassa. Tätä ollaan odotettu pitkään! Opettajakin sanoi minulle, että näin hankalaa tapausta hän ei ole nähnyt. Yleensä koirat tottuvat veteen suht nopeasti jo yhden uintikerran aikana. No, meillä siihen nähtävästi menee "hiukan" kauemmin. Luonnonveteen Nemin on viime kesänä oma-aloitteisesti mennyt, mutta altaaseen ei koskaan.

Samaan aikaan Daisy teki altaan toisella laidalla hyppyjään altaaseen tennispallojen peräässä ja nautti olostaan. En tiedä sitten, rohkaisiko tämä Nemiä kun se näki toisen koiran polskivan altaassa, mutta jotenkin se vaan rohkaisi mielensä. Onhan tästä vielä pitkä matka siihen, että se menisi altaaseen itse ilman kenenkään kehotusta tai kannustusta, mutta tämä oli meille suuri harppaus eteenpäin. Tässä vielä muutamat kuvat kylpylästä:

Oli sen verran hyvä reissu, että eiköhän meidät nähdä koirakylpylässä vielä ennen kesää ja niin, että eräs herra partiskin pääsee mukaan. Kylpylässä kyseltiinkin jo, että mihin minä olen sen jättänyt. ;)

2on2off toimii! :D

2010-04-05T05:25:00.000-07:00

Pääsiäinen on vietetty enemmän ja vähemmän sairaana. Itse olen ollut kunnon flunssan kourissa viime viikon tiistaista asti. Nyt alkaa jo vähän valoa näkymään tunnelin päässä ja se on todella hyvä, koska Nemin ensimmäiset tokokisat lähestyvät vääjäämättä. Koko viime viikon aikana en käynyt yksissäkään treeneissä. En yksinkertaisesti ole pystynyt kunnolla puhumaan ja yskänkohtaukset ovat olleet sitä luokkaa, että parempi jättää väliin. Nemi on siis ollut nyt kotosalla Järvenpäässä.

Viime viikon keskiviikkona Juha käväisi Rollen kanssa Lohjalla ja isiellä poika pääsi taas juoksemaan sydämensä kyllyydestä Millolan metsissä ja kallioilla kääpiövillakoira Sonicin ja airedalenterrieri Mei lìn kanssa. Hyvää kunnonkohotusta näin talven jälkeen, jolloin kunnon liikkuminen pakkasista ja suuresta määrästä lunta johtuen on jäänyt vähemmälle. Alla kuvia hauvoista pitämässä hauskaa:

Eilen treenasin sisällä Rollen kanssa ensin tyynyllä ja sen jälkeen jakkaralla 2on2off-kontakteja. Ja täytyy sanoa, että missäköhän vaiheessa Rolle on oppinut tuon alastulon? Se nimittäin sujui nyt hienosti. Ylösmenoa se osaa tarjota itse kun vaan näkee tyynyn tai jakkaran otettavan esille. Tällä kertaa se myös osasi jäädä odottamaan alastulossa takajalat nätisti joko tyynyllä tai jakkaralla. Hienoa! Sitten vaan treenatan se niin, että poika pysyy paikallaan, vaikka minä liikun. Tein myös kahdella esteellä eteen-irtoamisia ja siinä nyt on hiukan parannettavaa. Rollella hävis targetti kun se olikin vasta toisen aidan takana. :D

GR:n kevätpäivässä nomeilemassa

2010-03-28T10:58:00.000-07:00

Lauantai-päivä hurahti Mäntsälässä Nemin kanssa nomeillessa Golden Ring ry.:n kevätpäivässä. Paikalle oli saapunut valtaisa määrä koiria ja heidän omistajiaan. Koulutuspäivä pidettiin hienon kartanon mailla. Valitettavasti suuri lumimäärä hiukan vaikeutti koulutusta paikoitellen, mutta onneksi keksittiin keinot välttää lumessa rämpiminen. :D Päivän aluksi meidän jaettiin neljään noin 13-15 henkilöä kattaviin ryhmiin, joissa pysyisimme lopun päivää.

Aloitimme päivän aivan perustottelevaisuudella, käsimerkkien läpikäynnillä ja pillin opettamisella. Perustottelevaisuudessa oli istumista, luoksetuloa, seuraamista ja paikallaoloa. Ei siis Nemille mitään kovinkaan ihmeellistä. Tämän jälkeen kuuntelimme teoriaa eri nomen koemuodoista. Teorian jälkeen pidimme ruokatauon ja sen jälkeen siirryimme rasteille.

Meidän ryhmä aloitti rastit markkeerauksilla. Nemille otettiin ensiksi ykkösmarkkeeraus sorsapillin kera ja hienosti se ne meni. Ohjaaja oli sitä mieltä, että sen kanssa voi tehdä vaikeampaa kun kerran nuo ykkösmarkkeeraukset sujuu. Otimme vielä hiukan vaikeammasta kulmasta ykkösmarkkeerauksen ja sekin meni hienosti. Seuraavalla kerralla otimmekin kaksoismarkkeerauksen linjalla eli heittäjä heitti kaksi damia peräkkäin meistä nähden linjalle, josta koira hakisi ne vuorotellen. Tässä Nemi teki vaihdon, mutta muuten meni todella hienosti. Me emme paljoakaan ole kaksoismarkkeerauksia ottaneet, joten oli hienoa nähdä kuinka se lähti yhtä innokkaasti hakemaan toistakin damia.

Toisella rastilla oli aiheena linjanteko muistiharjoituksena ja taakselähetys. Ohjauksen ehdimme käymään teoriassa läpi. Saimme runsaasti vinkkejä käden asentoon ja ylipäätänsä koko vartalon asentoon koiraa lähettäessä muistille. Itse olen aina pitänyt käden koiran pään vieressä ja nyt saimme neuvon pidellä kättä koiran nenän edessä suunnaten sen oikeaan suuntaan. Toimi muuten todella hienosti! Muistiharjoitukset meni Nemillä oikein kivasti. Saimme myös muistutuksen siitä, että ottakaa koira vastaan, ei damia. Taakselähtystä en ole Nemin kanssa tehnyt, mutta ei se mitään. Kokeiltiin kuitenkin kuten moni muu. Käsimerkkini oli hiukan epäselvä ja vaikka Nemi lähti useaan otteeseen, niin silti loppui usko, että tätäkö tarkoitit. Mutta lopulta saimme taakselähtyksen onnistuman. :D Minun vaan täytyy antaa koiran tehdä spontaaneita nostoja eikä olla aina ohjaamassa sitä nostaamaan. Sitä se kuitenkin viimeiseksi kaipaa.

Kolmas rasti oli hakuruutu Nemin kanssa ollaan hakuruutua tehty pienellä alueella ja niin, että se on aina nähnyt kun damit lentää eikä noudettavia ole ollut kuin 2-3. Hakupaikka oli rinteeseen nouseva metsä, jossa oli lunta vielä ihan kiitettävästi. Kävimme ensin heittelemässä damit alueelle koirien kanssa. Sen jälkeen lähetimme yksitellen koirat hakemaan. Alueella oli reilut 10 damia. Nemi lähti kyllä innokkaasti etsimään, mutta sillä ei riittänyt rohkeus mennä kunnolla kauemmaksi etsimään vaan se jäi ruudun etuosaan. Veikkaisin, että jos hakuruudun takaosassa olisi seissyt ihminen, se olisi todennäköisesti mennyt syvemmälle ruutuun. Mutta se ei olisi mennyt ihmisen ohi ja todennäkösesti pysytellyt ihmisen lähettyvillä kuten se teki taipparikurssillakin. Olin heti sanallisesti ohjaamassa sitä kun damia ei heti meinanut löytyä, mutta sehän nyt ei tietenkään ole hakuruudun pointti. Joten suu supussa menin ruutuun, jotta se uskaltaisi pidemmälle. Ensimmäinen dami nousi kylläkin enemmän näköastin avulla kuin haju. Toisella lähetyskerralla opettaja heitti ruutuun damin, jonka lähetin Nemin hakemaan. Kyllähän se dami nousikin sieltä ja tuli käteen, mutta ensiksi sitä piti etutassulla pyöritellä.

Viimeinen rasti oli sitten se riistarasti. Tässä vaiheessa koirat alkoivat olla jo sen verran väsyneitä, että mietin jo etukäteen, ettei Nemi varmasti ota yhtäkään riistaa suuhunsa. No, varis sukassa ei noussut maasta, mutta siipidami kylläkin. Sen se sietää tällä hetkellä ja niillä onkin jonkun verran treenattu. Minulla vaan ei edelleenkään ole paikkaa missä säilyttää riistaa, joten sen kanssa treenaaminen on hiukan hankalaa.

Täytyy sanoa, että päivän aikana tuli paljon lisäoppia nomesta ja sitä nimenomaan halusinkin. Vaikka meillä ei ole taippareita käytynä (enkä uskokaan, että sinne asti pääsemme), niin sain paljon päivästä irti. Ihana oppia nomesta näin paljon uutta ja kiitos siitä kuuluu ohjaajille! Päivään osallistui niin käyttö- kuin näyttöpuolen koiria ja oli todella mukava huomata, kuinka kummankin linjan koirat nauttivat tekemisen ilosta. Täydellisiä suorituksia ei vaadittua vaan jokainen teki rastit oman tasonsa mukaan ja samalla sai vinkkejä siihen, miten oman koiran kanssa edetä eteenpäin.

Treenipäivitystä II

2010-03-28T09:57:00.000-07:00

Ja taas on treenit kirjoittamatta tänne:

Ke 17.3.2010 Rollen kanssa HSKK:n ALO-tokotreeneissä Hyvinkäällä

Kehäänmeno: OK
Luoksepäästävyys: OK, on tajunnut liikkeen.
Liikkeestä seisominen: Suuri häiriö aiheutti liikkeestä hiipimisen. Vasta kun otin naksulla ymmärsi taas mitä haettiin.
Paikalla seisominen avustajan kera: Tehtiin aivan uudenlaisella tavalla seisomista, jossa ohjaajan oli tarkoitus kiertää koira sen takaa kun koira pysyy seisoaltaan paikallaan (vähän niin kuin AVO-luokan liikkeestä seisominen). Ensin avustaja asettui koiran viereen pitäen sitä hihnassa ja ohjaaja laittoi namin koiran eteen namialustalle. Ohjaaja käski koiran seisomaan ja avustaja varmisti, ettei koira pääse hyökkäämään namille eikä myöskään istumaan laittamalla käden sen vatsan alle. Koiran piti siis tuijottaa namia kun ohjaaja kiersi sen. Täytyy sanoa, että en yhtään tykännyt tästä tekniikasta enkä myöskään tajunnut sen tarpeellisuutta. Avustaja toimi selkeästi koiralle pakotteena ja muutenkin koko hommassa haukattiin aivan liian suuri pala kakkua kun ei vielä kerroksetkaan olleet valmiina. Rolle ei ollenkaan tajunnut, että tämä olisi liike eikä ymmärtänyt olevansa käskyn alaisena. Mielestäni siis aivan tarpeeton tekniikka kun saman asian voi opettaa rakentamalla palat pikkuhiljaa.
ALO-hypyn seisominen: Ei siis hyppyä ollenkaan vaan tarkoitus oli palkata koira vaan seisomisesta esteen takana. Rolle jaksoi ihan hyvin seisoa ja palkkasin seisoalteen.
Seuraaminen käskytettynä: Alussa otti aika paljon häiriötä opettajasta, mutta loppu oli aivan mahtavaa seuraamista. Hienoa, hienoa!

Pe 19.3.2010 Nemin kanssa omatoimitokotreeneissä Hyvinkään hallilla

Ehdittiin aika vähän tekemään kun aika meni sopiessa ensi kesän yhteistreeneistä ja juttelemiseen mistäs muustakaan kuin koirista. :)

Seuraamisen kääntymiset: Namilla, ihan kelvolliset.
Liikkeestä seisominen: OK ja palkkasin seisoaltaan.
Liikkeestä maahanmeno: Vaati vartalokäskyn. Palkkasin alas.
Yhteispaikallaolo maaten: Vaati kaksoiskäskyn maahanmenoon, mutta pysyi hienosti pää alhaalla. Palkkasin alas. Aikaa oli varmaan jotain 3 min.
Luoksetulo: Täydellinen!
Hyppy: Tein pallolla ja pari kertaa tein koko liikkeen. Hienosti meni.

La 20.3.2010 KHN:n tokotreeneissä Hyvinkäällä Nemin kanssa

Luoksepäästävyys: OK
Paikallaolo maaten: Vaati kaksoiskäskyn.
Luoksetulon lähtö ongelmaliikkeenä: Sain neuvon käyttää jotain muuta kuin paikka-käskyä jätössä. Esim. istu.
Hyppy: Erikoinen kangaseste aiheutti eka kummastusta. Pallon perässä kuitenkin irtosi nätisti.

Ke 24.3.2010 HSKK:n tokotreenit med Nemi

Kehäänmeno: OK
Luoksepäästävyys: OK
Hyppy: Tehtiin hyppyä pallolla ja namialustalla, että saatiin irtoamisia. Namialustan kanssa opettaja piti alustaa kädessään houkutellakseen koiran hyppäämään. No, tähänhän Nemi ei ole tottunut ja sillä vaan meni pasmat siitä sekaisin. Olisi pitänyt tajuta sanoa opettajalle, että Nemi on tottunut, että targetti on esteen toisella puolen odottamassa eikä kenenkään kädessä ilmassa leijumassa...
Seuraaminen: Otin odotellessa pientä seuraamista sivussa ja se oli todella hienoa! Että olen tyytyväinen. Vire pysy korkealla ja samoin kontakti.

Jade!

2010-03-21T07:58:00.001-07:00

Viime viikon sunnuntaina kävimme Anun luona Mäntsälässä taas katsomassa valkkari Lunan penneleitä. Nyt pennut olivat 6 viikkoa vanhoja ja menossa joka paikkaan. :) Pentujen reviiri oli lisääntynyt pentulaatikosta omakotitalon alakertaan ja olihan sitä käyty niin ulkona kuin autossakin ihmettelemässä maailmanmenoa. Myös pentujen korvat alkoivat pikkuhiljaa nousta pystyyn. Pennuille oli juuri edellisenä päivänä tehty pentutesti ja tietysti sitä kiinnosti nähdä näiden kahden nartun tulokset. Ei niissä suurempia eroja ollut ja kumpikin on kuulemma reippaita paikkoja tutkivia pentuja. Pentutesti oli sama testi kuin mitä opaskoirilla käytetään. Testi on tarkoitus uusia kun pennut ovat sen 6 kk vanhoja, jotta nähtäisiin kuinka paikkansa pitävä se oli.

Pari pentua päiväunilla

Tuolloin emme vielä tienneet kumman nartun olis tarkoitus tulla siskolleni, mutta keskiviikkona saimme kuulla, että se olisi pinkki pentu. Olin hiukan sitä toivonutkin ihmisrakkaan luonteen perusteella. ;) Siskoni oli miettinyt, että pennun lempinimeksi tulisi Jade ja hänen poikaystävä keksi pennulle hienon virallisen nimen ja se on WhoopsyDaisy. Pennut nimetään kaikki alkamaan W-kirjaimella. Anulla ei vielä ole omaa kennelnimeä, joten ainakaan vielä pentujen nimien eteen ei sellaista tule. Katsotaan sitten myöhemmin liitetäänkö pennut Anun kennelnimelle. Täältä löytyy kaikista pennuista kuvat ja täältä vanhemmista. Näillä näkymin Jade kotiutuu pe 26.3.

Jade-tyttö Minnan sylissä

Treenipäivitystä

2010-03-13T09:14:00.000-08:00

Kuun vaihteessa taisteltiin luonnonvoimia vastaan kun Hyvinkään Koirakeskuksessa jouduttiin treenejä perumaan lumen takia. Pressukangaskatosta oli tullut lumet läpi pariinkin kertaan. Ja sitten sen jälkeen minä taas olin kipeänä, joten nyt vasta ollaan taas päästy normaaliin viikkorytmiin noiden treenien kanssa. Tässä joitain tänne päivittämättömiä treenejä:

Pe 26.2.2010 Omatoimitreenit Hyvinkäällä Nemin kanssa

Tehtiin ALO-hyppyä, seuraamista, kaukoja M-S, luoksetulo, paikallaolo ja ruutua. Kaukoihin otin nyt kepin mukaan eli keppi oli poikittain maassa ja koira sen takana. Kepin tarkoitus oli estää koiraa liikkumasta eteenpäin. Olin nähnyt tätä käytettävän eräissä treeneissä ja tottakai sitä piti päästä kokeilemaan. :D Ja hienostihan se toimi. Se aiheutti sen verran häiriötä, ettei Nemi liikkunut yhtään eteenpäin ja samalla sain kuitenkin otettua vähän etäisyyttä koiraan. Hienoa!

Pe 3.3.2010 Omatoimitreenit Hyvinkäällä kummankin kanssa

Juha oli mukana kuvaamassa ja täältä, täältä ja täältä löytyy muutamat videot sieltä. Videosta itse huomasin omassa tekemisessäni parannettavia asiota. Nemillä oli aivan mahtava vire tuolloin päällä. Se jopa paikoitellen meni yli kun seuraamisesta ei tullut muuta kuin pomppimista. No, pääasia on että koiralla oli kivaa. :D Myös Rolle teki aivan mahtavat treenit. Hienoin juttu oli ehdottomasti, että se oli ensimmäistä kertaa hallissa vapaana, vaikka hallissa oli vieraita koiria. Eikä se edes välittänyt niistä! Koko ajan minun luottamus siihen kasvaa.

Su 7.3.2010 Nemin kanssa Koirakerho Heiluhäntien treeneissä

Oli niin hyvä ilma, että uskaltauduttiin Nemin kanssa ulos jatkoryhmän treeneihin. No, vaikka me kaikenlaista tarpeellista tehtiinkin, niin minusta ei ole järkeä osallistua opetukseen, jossa minä kerron mikä meillä on ongelmana ja kerron myös miten sitä kannattaisi työstää. Muutenkin minulle tuli sellainen olo, että olemme aivan väärässä ryhmässä. Muut koirakot kun eivät aivan olleet samalla tasolla. Jos pitäisi opetella merkkiä eikä koira osaa seisoa, niin mitenkäs sitä sitten treenataan? No, sitten koira opetetaan ilmaisemaan se ISTUMALLA, joka ei ole sallistua kokeessa (arvosana tippuu). Ja tähän tuhlataan käskysana "merkki". Käyhän se tietysti niinkin.

Tehtiin siis luoksepäästävyys (ok), seuraaminen (käännökset ja täyskäännökset aivan roskaa), liikkestä seisominen (palkkaus seisomiseen, hieno), liikkeestä maahanmeno (mahtava!), paikallamakuu (hieno), merkki (tulee hiukan turhan eteen), nouto (nosti kapulan sen sivusta).

Luoksetulossa Nemi lähti vasta kolmannella. Rupesin miettimään, että syy noihin kaksoiskäskyihin on tuo jättökäsky eli sana paikka. Se on Nemille aika ehdoton liikkeessä ja siksi se ei tahdo lähteä siitä. Kun kerran koiran nimen käyttö luoksetulossa on sallittua, niin miksen käyttäisi sitä. Täytyykin kokeilla sitä jos sillä päästäisiin eroon noista kaksoiskäskyistä.

Ti 9.3.2010 Oma koe Jokelassa

Pidin Nemille oman ALO-kokeen parkkipaikalla Jokelassa. Eli en palkannut liikkeiden välissä kuin sanallisilla kehuilla. Luoksepäästävyys ja hyppy nyt jäi tekemättä, mutta luoksepäästävyys on meillä aina ihan ok eli se olisi 10 ja hyppy todennäköisesti vaatii kaksoiskäskyn eli 8.

Pisteet:

- Luoksepäästävyys 10
- Paikallamakuu 10 (ekalla käskyllä alas ja nousi vasta käskyn saatuaan)
- Seuraaminen kytkettynä 7 (kontakti hyvä, mutta irtosi ja tarjosi käännöksissä maahanmenoa)
- Seuraaminen vapaana 7 (sama juttu, käännökset oli Nemin mielestä maahanmenoja)
- Liikkeestä maahanmeno 8 (pieni varmistelu minulta)
- Liikkeestä seisominen 8 (todennäköisesti otti pari askelta käskyn jälkeen)
- Luoksetulo 10 (lähti ekasta käskystä ja tuli laukalla sivulle)
- Hyppy 8 (kaksoiskäsky todennäköisesti)
- Yleisvaikutelma 8 (minusta iloista tekemistä loppuun asti, seuraamisen käännökset tökkii)

Yhteispisteet siis 168 eli juuri se I-palkinto. Huhtikuun Riihimäen kokeisiin on aikaa n. 1,5 kk. Nyt sitten katsotaan, että onko se tarpeeksi aikaa saada tuo seuraamisen käännökset kuntoon ja lisää varmuutta liikkeisiin. Täytyisi saada videoitua noi kaikki liikkeet ja katsoa ne läpi.

Ke 10.3.2010 Rollen kanssa luoksetulotreenejä HSKK:n ALO-treeneissä

HSKK:n treeneissä meillä olikin tällä kertaa eri ohjaaja ja nyt laitettiin paikkallaolot ja luoksetulot kuntoon. Siis hallissa oli neljä eri ryhmää treenaamassa ja niin vieraita ihmisiä kuin koiriakin oli aivan tolkuttomasti. Nyt siis todellakin testattiin, missä mennään Rollen luoksetulojen kanssa. Ja täytyy sanoa, että iso kivi tippui sydämeltä treenien lopuksi kun koko ajan jännitin, että milloin se lähtee. Eikä se lähtenyt! Kerran se kävi yhtä miestä morjestamassa kun se tuli lähettyville (ei kesken liikkeen), mutta samanlaista kaikkien koirien morjestamista, jota se aikaisemmin harrasti ei nähty. Paikallaolot meni aivan mahtavasti! Piti aivan hieraista silmiä. Niin uskomaton näky oli Rolle makaamassa paikallaolossa neljän koiran keskellä nätisti rivissä. Siis onko tuo meidän Rolle? Myös luoksetulot sujuivat hienosti. Hyvästä perusasennosta Rolle sai erityisesti ohjaajalta kehuja. Se osaa hakeutua siihen ilman ohjausta vaikka minä olisin vinossa siihen nähden.

La 13.3.2010 Nemin kanssa KHN:n treeneissä

Tällä kertaa käytiin läpi paikallaolo maaten, seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Taas Nemi väsähti treenien lopussa. Sille olisi riittänyt se 45 minuuttia tunnin sijaan. En tajua mikä siinä voi olla. Tuollaista väsähtämista ei ikinä tapahtu kun treenaamme kotona. Eikä minusta nytkään tehty mitään sellaista mikä vaatisi siltä aivan uskomattomia ponnistuksia. Eikä se ole koskaan ollut sellaista tyyppiä, että se paineistuisi muiden koirien läsnäolosta tai metelistä. Onhan sen kanssa oltu aivan kamalassa ruuhkassa Helsingin Messukeskuksessakin tuhansien ihmisten ja koirien seassa ja siellä se oli aivan lungisti. Mietityttää vaan, että miten se kestää koetilanteessa sen oman vuoron odottelun. Pakko varmaan laittaa se häkkiin siksi aikaa.

Paikallaolo vaati kaksoiskäskyn. Muuten pysy häiriöstä huolimatta hienosti maassa. Palkkasin alas. Seuraamisessa käytiin ihan minun askeleita läpi, koska ne ovat käännöksissä aivan sekaisin. Ja sitten käytettiin palloa apuna käännöksissä, ettei Nemi tarjoaisi vauhdin hidastumiseen maahanmenoa. Liikkestä maahanmenossa yritettiin päästä minun vartalokäskystä eroon, mutta Nemi tulkitsi se seisomisena mikä kokeessa olisi tietysti 0 pistettä. Mieluiten sitten vähän varmistelee ja saa sen 8 pistettä kuin vetää liikkeen nollille. Ja älä palkkaa perusasentoon noususta. Oppii nousemaan omia aikojaan. Hypyssä tehtiin pallon kanssa irtoamisia. Ihan hyvin lähti nyt ilman vartalokäskyä.

Vähäuninen viikonloppu Rollella takana

2010-02-22T09:02:00.000-08:00

Rolle stressasi viime viikonlopun, kiitos noiden lumimyrskyjen. Tuulen ääni on vaan sille liikaa. Silloin kun tuulen ääntä ei kuulunut, se nukkui. Mutta heti kun tuuli yltyi ja nurkissa rupesi vihellystä kuulumaan, Rollesta tuli levoton, se rupesi hyppimään makuuhuoneen porttia vasten, se vikisi ja haukkui sekä hakeutui turvaan meidän luo. Kumpanakin yönä me laitoimme sen kylpyhuoneeseen nukkumaan. Siellä se nukkui muutaman tunnin rauhattomasti, mutta pyrki kyllä jossain vaiheessa pois raapimalla ovea ja haukkuamalla. Siitä huomasi, että heti kun tuuli tyyntyi, se nukkui todella sikeästi eli toisin sanoen se ei ollut saanut yöllä unta. No, positiivista tässä oli se, että paniikki ei koskaan mennyt yli. Se pysyi siis käsiteltävissä.

Mutta nyt niihin treeneihin. Eli viime perjantaina saatiin Rollen kanssa treenata hallissa yksinämme. Pakkasta oli taas ihan reippasti, mutta hallissa onneksi pysyi lämpimänä kun liikkui. Nyt kun oli tilaa eikä muita koiria häiriönä, niin täytyihän tämä käyttää hyödyksi. Aluksi otin hyppyä. Ensin namitargetilla ja sitten lentävällä pallopalkalla. Nami toimi huomattavasti paremmin. Sillä se irtosi heti ekalla käskyllä ja hyppy oli nopea. Sitten kun hyppy-käskysana on tuttu, ruvetaan ottamaan seiso-käsky mukaan.

Hypyn jälkeen otin ruutua, jota Rollen kanssa ei olla tehty oikeastaan ollenkaan. Taas palkkana namitarget. Koska ruutu sujui todella hienosti, niin pidensin matkaa pikku hiljaa. Ja samanaikaisesti sillä lisääntyi vauhti koko ajan. Hiekka vaan pöllysi kun se paineli ruutuun. Näin vähäisellä harjoittelulla mahtavaa!

Sitten vaihdettiin hiukan lajia ja otin putkea sekä rengasta. Kumpikin meni todella hyvin. Rengasta helpotti reunoilla ollut elmukelmu ohjasi hypyn suoraan renkaaseen. Auttoi muuten todella paljon kun treenasi itsekseen. Renkaan korkeus oli minien ja medien korkeudella.

Lopuksi tein myös liikkeestä seisomista ja maahanmenoja. Hiukan liikaa minulta varmisteluja. Ne kun saisi kokonaan häivytettyä. Otin myös muutaman luoksetulon. Hienoja, mutta tehty täysin ilman häiriötä, joten en tiedä miten ne menisi jos vieressä olisi toinen koira.

Lauantaina taas oltiin Nemin kanssa KHN:n tokossa. Aiheena oli kaukot, hyppy ja liikkeestä seisominen. Nemin kanssa täytyisi kaukoissa tehdä vielä ihan lähettyvillä M-I -yhdistelmää, koska se tuppaa ns. järjestelemään jalkansa uudelleen. Siirtyminen ei siis ole sellainen kun sen pitäisi olla. M-S sen sijaan menee hissinä.

Hypyn otin Nemin kanssa namitargetilla. Tällä kertaa irtosi ekasta käskystä eikä vartalokäskyä tapahtunut. Hyvä. Sen jälkeen opetin muille ALO-hypyn tekoa ja se meni hienosti. Kaikki koirat hyppäsivät eivätkä kiertäneet ja irtosivat ekasta käskystä. Lopuksi teimme liikkeestä seisomista. Yritin tehdä sen AVO-tyyliin, mutta Nemi lähti mukaan. Saimmekin ohjeen kiertää koiran oikealta puolen minusta päin katsottuna. Se merkitsisi koiralle, että nyt pysytään paikallaan. Paikkaolo maaten tehtiin koirat vastakkain kujana ja hienosti meni. Ei ongelmia.

Tokoa ja penneleitä

2010-02-17T10:33:00.000-08:00

Onpas monet tokotreenit tänne kirjoittamatta... Viime viikolla oltiin keskiviikkona Nemin kanssa HSKK:n ALO-ryhmän tokotreeneissä hallilla. Aiheena oli seuraaminen ja sain todella kivan vinkin siihen, miten alkaa työstää tuota sen kontaktin puutetta. Ohjaaja neuvoi käyttämään seuraamisen käskysanaa kontaktinottoon perusasennossa ennen liikkeellelähtöä ja tämä itseasiassa toimi todella kivasti. Sillä sain varmistettua sen, että Nemi katsoi minua kun lähdettiin liikkeelle ja se myös helpotti kontaktin ylläpitämistä liikkeessä. Hienoa! Ei tämä liike vaikutakkaan niin toivottomalta.

Perjantaina ehdimme Rollen kanssa vain puoleksi tunniksi omatoimisiin hallitreeneihin Hyvinkäälle, mutta sekin on parempi kuin ei mitään. Pääasiassa otettiin hyppyä ja paikallaoloja. Hyppyä otin aluksi targetilla ja kun se sujui, niin poistin sen. Lähtö vähän vielä takkusi, mutta hypyn jälkeen ei ruvennut etsimään targettia vaan kääntyi minuun päin ja jäi seisomaan. Tosin liian lähettyville estettä, mutta kuitenkin. Palkasin siihen enkä mennyt vierelle. Paikallaolot tehtiin kun oltiin yksin hallissa (muut jo lähteneet) ja vapaana. Matkaa otin ihan reippaasti ja välillä olin selin Rolleen. Välillä kävin palkkaamassa, mutta koko ajan yritin pidentää palkkaamisvälilä. Kerran se hiipi takani ja kerran nousi, muuten meni tosi hyvin.

Lauantaina oltiin Nemin kanssa KHN:n tokossa, jossa tällä kertaa hyppyä ja ruutua. Hypyssä saimme kivan vinkin käyttää palloa tuossa irtoamisen vauhdittamisessa. Meillä kun on hyppyyn lähdössä ollut ongelmia. Joudun usein käyttämään jotain vartalokäskyä, jotta Nemi lähtisi liikkeelle. Voisin käyttää palloa ensin härnäystargettina eli käydä ensin leikkimässä pallolla esteen toisella puolen, palata koiran viereen ja kun koira on nousemassa hyppyyn, heittää pallo sen pään yli palkaksi esteen toiselle puolen. Kokeiltiin tätä muutaman kerran ja tosi hyvin toimi. Minun täytyy vaan olla nopeampi heitossa, jotta pallo osuisi maahan ennen kuin koira on esteen toisella puolen. Ruutuun Nemi irtoaa ihan hyvin. Vauhtia vaan saisi olla aika paljon enemmän. Tehtiin myös ruudusta seuraamaantulo ja se meni ihan ok. Tosin vauhdikkaampaa suoritusta toivoisin tähänkin. Niin ja tehtiinhän me paikallaolot alussa, jossa menin piiloon vähäksi aikaa. Pysyi paikallaan.

Lauantai-illalla kävimmekin sitten siskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa katsomassa valkoinenpaimenkoira Lunan pentuja Mäntsälässä. Pennuista olisi yhden nartun tarkoitus tulla siskolleni. Pennut ovat nyt 2 viikkoa vanhoja ja niillä on pikkuhiljaa silmät aukeamassa. Aikamoisia tuhisijoita ne vielä ovat eivätkä ne jaloillaan pysy, mutta silti niin söpöjä. Aivan ihmeellisesti ne aina löysivät sinne nisille kun Luna ilmestyi pentulaatikkoon. Jokainen vuorotellen ryömi apajille. :D Tässä parit kuvat Lunasta ja penneleistä. Täytyy sitten seuraavalla visiittikerralla ottaa taas lisää kuvia. Sitten kun vauhti lisääntyy onkin näitä aika vaikea kuvata. :D

Ja tänään oltiin Rollen kanssa HSKK:n tokossa. Tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja. Rolle on siinä hauska seuraaja, että sen kontakti paranee ihan silmissä kun sitä sanallisesti kehuu. Se todellakin silloin yrittää. Vaikka Rollella onkin todella hyvä kontakti, niin vielä sitä voisi perusasenossa parantaa. Saatiin myös vinkkinä käyttää seuraa sanaa juuri ennen pysähdystä. Tällöin koiran kontakti on minussa ja se huomaa, että nyt seuraa jonkin muutos. Kisoissahan sitä ei saa käyttää, mutta harjoittelussa se on oiva apu. Täytyy vaan huolehtia, ettei kisajännityksessä mene sitä sanomaan. :D Maahanmenoissa Rolle menee joskus hiukan takapainotteisesti alas, mutta se menee sinne nopeasti. Katsotaan josko sitä liikettä saisi hiukan enemmän etupainotteiseksi.

Se ei karannut! Jei!

2010-02-06T11:33:00.000-08:00

Keskiviikkona alkoi HSKK:n tokon aloryhmä Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa. Ajattelin, että tällä kurssilla kävisin kummankin koiran kanssa vuorotellen. Ensimmäisellä kerralla mukana oli Rolle. Ryhmä on erittäin pieni, vain kolme koirakkoa meidän lisäksi. Ja tämähän käy meille hyvin. :) Ryhmän vetäjänä toimii Tuija Rantanen.

Aloitimme aivan perusharjoituksesta kehään tulolla. Ohjaaja toimi tuomarina ja kävi koirat läpi. Tämän jälkeen siirryttiin luoksepäästävyysharjoituksiin. Nämä menivät yllättävän hyvin. Selvästikin jo siitä viime perjantain tervehtimisharjoituksista on ollut hyötyä. Tämän jälkeen teimme paikallaoloja maaten. Ohjaaja kehoitti ottamaan hihnat irti ja minulle nousi heti epäillys mieleen. Iso halli oli täynnä vieraita koiria ja ihmisiä. Tämä olisi ensimmäinen kerta kun Rolle olisi vapaana yhteisissä treeneissä sitten sen jalkaonnettomuuden. Ja silloin jokainen vapaana olo päätyi karkureissuun muiden koirien luo. :( Joten syystäkin olin asian suhteen hyvin skeptinen. Kerroin huoleni ohjaajalle ja hän silti kehoitti ottamaan hihnan irti, laittamaan sen taskuun ja pysymään koiran vieressä. Rolle oli kuulemma hänestä minulla hyvin kontrollissa ollut tähän asti. Ja jos se pyrkisi pakoon, saisin siitä heti kiinni. Joten pakkohan siitä napanuorasta oli luopua jossain vaiheessa. Ja ihme kylläkin paikallaolot sujuivat aivan mahtavasti. Teimme useamman kerran alusta loppuun asti ja viimeisissä uskalsin jo siirtymään Rollen eteen. Pari kertaa liikkeiden välissä (ei siis kesken liikettä) se kävi morjestamassa ohjaajaa kun tämä tuli lähettyvillä antamaan neuvoja, mutta silloinkin se kävi vain moikkaamassa, ei hyppinyt vasten ja palasi heti suoraan minun luo, vaikka heti vieressä olikin koira. Näistä treeneistä jäi mahtava fiilis.

Perjantaina oli taas omatoimisten hallitreenien vuoro toisessa Hyvinkään hallissa. Tällä kertaa oli tarkoitus vielä kolinapurkin kanssa treenata tuota Rollen ihmisten tervehtimistä ja ottaa luoksepäästävyysharjoituksia. Teimme niin, että kaveri helisytti kolinapurkkia kun Rolle lähti viereltä ja oli hyppäämässä kohden. Kaveri myös palkkasi Rollea aina välillä silittäen ja namilla kun se istui nätisti vierelläni. Itse kehuin koko ajan rauhallisellä äänellä. Heti kun se oli lähtemässä tein erittäin nopean ja tomeran ä-äänen ja hyvin pian Rolle ymmärsi mitä siltä vaadittiin. Hienointa oli huomata, että se missään vaiheessa menettänyt toimintakykyään kolinapurkin takia.

Tämän jälkeen sidoin Rollen hallin seinään kiinni ja kävin tekemässä parille muulle koiralle luoksepäästävyysharjoitukset niin että minä olin nyt leikki tuomari. Yleensä Rolle ei tällaisissä tilanteissä rauhoitu vaan haukkua paukuttaa kunnes saa huomiota. Nyt sain hiljennettyä sen kolinapurkin avulla ilman, että minun täytyi käydä sen luona, joka tietysti olisi ollut palkkio sille. Jossain vaiheessa se jopa kävi makuulle, mitä se ei yleensä koskaan tee. Se ei pysty rauhoittumaan niin paljoa. Lopun ajan treeneistä pidinkin Rollen seinässä kiinni ja treenasimme vain tuota seinässä kiinnioloa. Heti jos poika haukkui, ravisutin kolinapurkkia ja toruin sitä. Silloin kun se oli hiljaa kävin palkkaamassa ja kehumassa. Tämä sujui yllättävän hyvin. Lopuksi vielä leikki ja sitten kotio. Samalla treeniporukka ottaa hallivuoron ensi talvelle Hyvinkään koiraurheilukeskuksesta ja minä tietenkin sanoin, että meidät voi laskea mukaan. Joten nyt on sitten omatreenivuoro sinnekin plakkarissa. :)

Tänään oli sitten Nemin vuoro päästä tokoilemaan KHN:n treeneihin. Tällä kertaa Nemi jaksoi koko treenien ajan. Samanlaista väsähtämistä ei tapahtunut kuin viimeksi vaan häntä heilui koko treenien ajan. Aluksi otimme paikallaolot sekä maaten että istuen. Me teimme sen 2 minuuttia kokonaisuudessaan kummassakin ja meni todella hyvin. Ei ongelmia. Sen jälkeen treenasimme liikkeestä maahanmenoa. Ensiksi tein namin kanssa ja sen jälkeen ilman. Nämä meni hyvin. Minun pitäisi vaan muistaa ottaa koko liike uudelleen ellei pyydetty asia tapahdu ensimmäisellä käskyllä eikä jäädä junnaamaan. Lopuksi otimme luoksetulot ja Nemi jäi paikalleen ensimmäisellä sivu-käskyllä. Toisella se lähti harkinnan jälkeen. Tuli laukalla kylläkin, mutta siihen lähtöön täytyy saada vauhtia. Joten loppuajan teimmekin pallon kanssa luoksetuloja. Pallon noutamisesta se tykkää ja se nostaa aina sen virettä. Minun pitäisi vain olla sen kanssa vieläkin innostavampi. Rauhallinen ihminen ja rauhallinen koira ei aina välttämättä ole hyvä yhdistelmä tokossa. Ja sama juttu on tuon minun äänen käytön kanssa. Käskyissä kun voisi aivan hyvin käyttää korkeuseroja niin, miksi niillä ei auttaisi koiraa.

Mahtavia onnistumisia ja joitain vähän vähemmän onnistumisia

2010-01-31T08:10:00.000-08:00

Nemi oli meillä parisen viikkoa. Nemihän oli aika alakuloinen juoksujen jälkeen ja halusin tarkkailla sitä josko se kehittäisi itselleen valejuoksut. Mutta ainakaan vielä ei sellaisia merkkejä näy. Nemillä ja Rollella meni viikko ennen kuin ne leikkivät sisällä keskenään. Yleensä ne painivat heti ensimmäisenä iltana sisällä ja vetävät kilpaa jollain lelulla. Jo tämä kertoo paljon Nemin mielialasta. Se on pikku hiljaa piristynyt, mutta ei se jotenkin ole vieläkään entisensä. Annetaan nyt ajan kulua.

Nemin täällä oloaikana ollaan treenailtu aika paljonkin kummankin koiran kanssa. Pääasiassa sisällä, koska ulkona on ollut niin tolkuttoman kylmä. Eniten listalla ovat olleet kaukojen seiso-käsky makuulta, merkin opetus ja tyynytreenit. Suurimmat onnistumiset koettiin tämän viikon torstaina kun NEMI opetti minua, miten opetetaan makuulta seisomaan! Siis se oli aivan uskomatonta. Se oikeasti näytti, että kun teet näin niin minä teen näin ja se toimi sekä Nemillä että Rollella. Olen ollut jotenkin aivan hukassa, miten opettaa tuo hissiliike ja nyt kumpikin koira tekivät sen täydellisesti. Mahtavaa! Nyt vain treenataan sitä lisää, lisätään käsimerkki, lisätään matkaa ja meillä on yksi valmis kaukokäsky. :)

Merkki on Nemille tuttu liike entuudestaan ja se jo aika hyvin hakee kartiota, mutta matkaa siihen pitäisi vielä saada. Rollella sen sijaan on todellakin vaikeuksia ymmärtää kartion merkitystä liikkeessä. Kokeilin treenatan sen kanssa ihan vaan sitä, että se katsoo kartiota ja siitä saa palkan. Täytyy jatkaa sitä jos se toisi tuota kaivattua hahmottamista.

Tyynytreenit ovat isolla IKEA:n tyynyllä tehtyä pinta-sanatreenejä (koira koskettaa etujaloillaa tyynyä). Tähän olen aloittanut nyt Rollella takajalkatreenin, jolloin Rollen takajalat ovat tyynyllä ja etujalat maassa. Myöhemmin tämä yhdistetään puomiin. Pinta-sana onki jo testattu puomilla ja A-esteellä ja se toimii. Nemillä on vielä hiukan opettelemassa tuon tyynyn kanssa, mutta kyllä se sieltä pikku hiljaa. Tässä muutamia kuvia hauvojen tyynytreeneistä:

Rolle odottaa kiltisti namia

Taka-käskyn kanssa on vielä harjoittelemista

"Onhan ne etujalat siinä tyynyllä" :)

No nyt onnistui! :D

Ja sitten muutamat yhteistreenit:

Rollen kanssa ollaan nyt käyty pari kertaa Hyvinkäällä omatoimisissa hallitreeneissä ja koko ajan sen tekeminen paranee. Olen ajatellut, että ne sopivat sille todella hyvin, koska saamme tehdä mitä haluamme ja ryhmä on pieni. Kuitenkin eniten iloja näissä treeneissä ovat aiheuttaneet Rollen seuraaminen ja viime kerralla yhdessä tehty luoksepäästävyystreeni. Viimeksi otin hallille kartiot mukaan ja opettelin ohjaamaan Rollea hartioilla ilman namia. Se oli todella hyvää treeniä minulle, jotta saan suoristettua selkäni ja luottamaan siihen että kyllä se koira tulee kun vaan kerron sille mihin mennään. Kontakti sillä on kuitenkin niin hyvä. Teimme myös ihan tervehtimis- ja luoksepäästävyystreeniä (henkilön kanssa jonka nimeä en nyt millään muista). Rollelle ei koskaan ole todella kunnolla opetettu kaunista tervehtimistä ja tästä syytän aivan täysin itseäni. Ja saimme kuin saimmekin sen uskomaan, että vieraan tervehtimiseen ei kuulu vasten hyppiminen vaan tarkoistus on istua kauniisti sivulla. Tässä onnistuimme ja olen erityisen kiitollinen näistä treeneistä.

Eilen olimme Nemin kanssa KHN:n tokossa ja siellä treenasimme seuraamisen kääntymisiä, hyppyä ja alokasluokan luoksetuloa. Tällä hetkellä Nemin seuraaminen on aivan tolkuttoman surkeeta. Seuraaminen vaati tietynlaisen viretilan, jota sillä ei ole. Tämän kanssa saamme vielä tehdä kovastikin töitä. Hyppy saatiin onnistumaan ilman minun vartalokäskyä targetilla, mutta siihen mennessä kun otimme luoksetuloja oli Nemi jo väsähtänyt, vaikka sillä alussa niin häntä heilui ja se selvästikin nautti taas hallilla olosta. Mutta nyt edes sivulletulosta ei tullut mitään, vaikka normaalisti sillä on hyvät sivulletulot. Hmm... Jotain pitäis tehdä, mutta mitä?

Lohja-ekskursio

2010-01-19T10:15:00.000-08:00

Sunnuntaina suuntasimme koirien kanssa taas kohden Lohjaa. Siellä koirat pääsivät leikkimään airis-tyttö Mei lìn kanssa metsässälenkillä ja Nemikin jopa innostui hiukan leikkimään. Tässä muutama kuva metsälenkiltä:

Rolle ja Mei lì painii

Tytöt tarkaavaisena

Nemi ja Mei lì pöllyttävät lunta

Laitoin tässä jokunen aika sitten nettiin pari videota viime kesältä Youtubeen. Toisessa Nemi saa kunnon hepulin ja toisessa me tehdään Rollen kanssa kaukoja takapalkalla. Nemi on niin iloinen kun se pääsi taas leikkimään Rollen kanssa. :) Videot löydät täältä.

Sticky and blue

2010-01-19T09:25:00.000-08:00

Noilla sanoilla kuvaisin Nemin viime viikkoisia tokotreenejä niin perjantailta kuin lauantailtakin. Perjantai-iltana näin Nemin sitten pariin viikkoon kun haimme sen kotoaan tarkoituksena ottaa se hallitreeneihin Hyvinkäälle. Koko treenien ajan Nemi ei kunnolla keskittynyt, sen katse harhaili eikä seuraamisesta tullut yhtään mitään. Kaikki innokkuus tekemistä kohtaan oli poissa. Namit eivät oikeastaan kiinnostaneet ollenkaan. Kyllä se sen makkaranpalan söi kun tarjosi, mutta ei se niiden eteen töitä tehnyt. Ensin ajattelin, että se vierasti paikkaa, mutta kun tämä sama toistui myös lauantain KHN:n treeneissä, niin rupesin miettimään että tässä on nyt pakko olla muutakin takana.

KHN:n tokossa ohjaaja Maija sanoi heti meidän luo tulleessaan, että onpa Nemi apea ja hän kysyi, että onko sillä valeraskaus. Mutta Nemin juoksujen loppumisesta on vasta 2 viikkoa aikaa, joten siitäkään ei voi olla kyse. Nemille on myös tullut kiitettävällä tavalla lisää kiloja ja meille tullessaan sen henki haisi todella pahalle. Aivan pilantuneelle ruualle. Isäni kertoi, että se on juoksujen loppupuolella noin viikon ajan pyytänyt koko ajan ruokaa ja siksi lihonnut. Kun juoksut loppuivat, loppuivat myös ruuan pyytäminen. Tähän voisi todeta, että onko sitä koiraa pakko ruokkia vaikka se pyytää... Onneksi tuo pahanhajuinen hengitys meni parissa päivässä ohi. Rupesimme syöttämään koirille myös PlaqueOffia.

Todennäköisesti tämä apeus johtuu hormooneista, jotka ovat Nemillä aivan sekaisin noista juoksuista johtuen. Tätä se nyt sitten nähtävästi on näiden narttujen kanssa. Minulla kun ei nartuista ole aikaisempaa kokemusta. Jekun kanssa elämä oli niin tasaista. Ja Rollen kanssa... No, en nyt kyllä kutsuisi sitä tasaiseksi. Tuossa herra persoonallisuudessa ei ole mitään tasaista tai tylsää. Ja silti niin rakas se on. <3 :D Nemi jäi meille nyt ainakin kuun loppuun asti kyläilemään. Tarkoitus on, että seuraan sitä ja samalla päästään vähän treenailemaan useimmin. Jos siitä treenaamisesta mitään tulee...

Näyttelytreeniä Holdenin ja Luka-pennun kanssa

2010-01-09T16:02:00.000-08:00

KHN:n tokotreenienä jälkeen suuntasin Järvenpään rantapuistoon, johon olimme sopineet Tean kanssa näyttelytreenit silmällä pitäen labradorien erikoisnäyttelyä joka pidetään Keravalla kuun lopussa. Siellä olisi minun tarkoitus esittää Tean Holden urosten avoimessa luokassa ja ehkä myös Luka 5 - alle 7 kuukautta vanhojen pentuluokassa. Ihmettelen edelleen kuinka mahtavaa tuo Holdenin seisominen käsimerkillä on. Se on aivan tolkuttoman näyttävää kun iso musta uros seisoo innokkaasti häntä koko ajan heiluen. Ja se vielä seisoo joka kerta tassut tasajaloin ja paino etuosalla. Niitä ei tarvitse koskaan olla korjaamassa. Se mitä Holdenin kanssa täytyy vielä treenata on rauhoittuminen ja sitä kautta liikkuminen ravissa. Namit selvästikin kiihdyttivät sitä aika paljon, joten niiden poisjättö tai johonkin tylsempään namiin siirtyminen voisi auttaa.

Luka-penneli olikin sitten aivan eri maata. Aluksi se tarjosi hyvin hanakasti istumista haistaessaan ruokaa. Lukan omistaja kertoi, että sen täytyy aina istua ennen ruokintaa ja arvelinkin, että se on yhdistänyt ruuan istumiseen. Nyt täytyy vaan saada pikkuinen ymmärtämään, että namin saa muustakin tekemisestä. Aluksi se oli aivan sekunneista kiinni, että sain annettua merkin juuri sillä hetkellä kun Luka seisoi. Mutta pikku hiljaa se alkoi tarjoamaan ns. puoli seisomista. Se ei vielä ollut aivan varma, että istuisiko sitä vai seisoisiko. Huomasin, että Luka väisti todella hienosti kun laittoi sille hiukan painetta polvilla ja sillä tavalla sain sen nostamaan pepun maasta ylös. Lukan ohjaaminen polvilla oli itseasiassa aika helppoa jo sen pienuuden takia. Laitoimme Lukan autoon vähäksi aikaa miettimään ja kun otin treenin uudelleen, niin nyt poika tarjosi jo kunnon seisomista ja sain jo hiukan pidennettyäkin seisomisaikaa! Aivan mahtavaa! Nyt sit vaan toistoja niin, että saadaan varmuutta seisomiseen. Tarkoitus on ainakin yksi kerta nähdä vielä ennen näyttelyä ja toivottavasti saamme sen järjestettyä. :)

No nyt saatiin seuraamisvaihde päälle ;)

2010-01-09T12:45:00.000-08:00

Tänään alkoi kevätkauden KHN:n toko, johon olen ilmoittanut Nemin kisaamaan aikovien ryhmään. Mutta Nemi sai olla sivussa vielä juoksujen takia ja otin mukaani Rollen. Aloitimme itsemme ja koirien esittelyllä sekä kertomalla tavoitteemme. Tämän kerran aiheena oli iloinen seuraaminen ja perusasento. Jakauduimme kahteen ryhmään ja meidän ryhmä aloitti seuraamisella. Minulla on edelleenkin paljon tekemistä tuossa omassa asennossani. Varmistelen aivan liian paljon sitä koiraan oikeaa asentoa ja kumartelen ja myös käännyn koiraan päin. Että kun jossain hallissa olisi peli, mistä katsoa itse miltä se asento näyttää. Täytyy pyytää Juhaa kuvaamaan joku kerta kummankin koiran seuraamiset.

Perusasentotreenissä huomasin, että Rolle jää joskus hiukan eteen. Se saisi olla taaempana. Lisää vaan ihan perusasentotreeniä. Se kuitenkin tulee tuohon vierelle niin vauhdikkaasti. Sen olen jo aikaisemminkin huomannut, että jos hartialinjani muuttuu paljonkin (eli toisin sanoen tuijottelen koiraa) koiran tullessa sivulle, niin Rolle ainakin jää aina vinoon taakse. Se lukee niin paljon tuosta hartialinjasta sitä omaa paikkaansa. Plus se vielä korjaa sitä itse jos rupean kääntyilemään sivulle katsoakseni missä se sen peppu menee. Sain hyvän vinkin estää koiran poikittainen asento vasemmalla jalalla laittamalla se koukkuun taakse. Testasin tätä ja se toimi todella hienosti Rollella. Koira oli heti suorassa ja minä taas samalla tunsin sen missä se on, joten normaalia varmistelua ei tapahtunut. Hienoa! Täytyy ottaa tänne kuva havainnollistamaan mitä tarkoitan.

Muut tekivät vielä häiriötreeniä perusasennon varmistamiseksi eli koiran täytyi pysyä perusasennossa kun ohjaaja kävi häiritsemässä sitä hyppimällä ja yrittäen leikkiä sen edessä. Meidän on tätä vielä aivan turha tehdä, koska Rollella on selvästi se kolmen metrin sädelinja ympärillään ja jos joku siihen tulee, niin se hyppiminen alkaa heti ja keskittyminen hävisi silloin taivaantuuliin. Muiden tehdessä tätä harjoitusta, tein Rollen kanssa muutaman kerran seuraamista ympyrällä ilman namia, kehuin äänellä ja heti kun se oli oikeassa paikassa ja kontakti oli hyvä, niin hirveä leikki päälle. Toistin muutaman kerran ja sen seuraaminen parani heti kun äänellinen kehu alkoi. Voi että kun se oli hienon näköistä kun se pysyi paikallaan ja otti itse kontaktia kuitenkin koko ajan pysyen liikkeessä. Tähän olen erittäin tyytyväinen.

Lopuksi otimme vielä paikallamakuun. Meillä ei aivan onnistunut liikkeenohjaajan käskytyksestä oikea aikainen makuullemeno vaan siinä kesti hiukan enkä lähtenyt Rollen luolta kuin sen eteen. Heti kun sen katse lähti harhailemaan ja häntä alkoi heilumaan kun muut kävivät palkaamassa koiriaan, niin huomautin äänellisesti sitä ja se toimi. Palkkasin aina välillä namilla alas. Hienosti meni Rollen tasoon nähden tuo. Se pysyi paikallaan vaikka vierellä oli kummallakin puolella koiria. Tässä on tapahtunut paljon edistystä. Se kun ei aina todellakaan ole malttanut mennä edes maahan muuta kuin sekunniksi. Vielä kun saisin sen makaamaan ja rentoutumaan hallin lattialle, niin se se vasta olisi hienoa. ;)

Saimme treenipaikan 6 hengen hallitreeneistä Hyvinkäältä! Jes!

2010-01-09T08:19:00.000-08:00

Torstaina satuin huomaamaan, että kultsufoorumille oli ilmestynyt ilmoitus treenipaikasta omatoimisiin hallitreeneihin Hyvinkäälle ja laitoin järjestäjälle Johannalle sähköpostia, koska oman treenipaikan saaminen hallista olisi todella mahtavaa. Olisi suojassa säältä ja samalla saisi tehtyä häiriötreeniä. Ja Johanna soittikin heti samana iltana. Kyseessä on siis kuuden hengen treeniporukka, josta yksi joutui perumaan ja hänen tilalleen etsittiin nyt uutta koirakkoa. Johanna kertoi, että treeniporukka on sekaporukka, joista osa tekisi tokoa ja osa pk-puolen tottista. Kyseessä on Hyvinkään koirauimalan vieressä oleva halli ja halli on treeniporukalle varattu tammikuusta huhtikuun loppuun. Ja minä otin iloisena tarjotun treenipaikan vastaan. Nyt pystyisin treenaamaan Nemin kanssa hypyn kuntoon, koska hallista löytyy tokoeste ja voidaan ottaa porukalla yhteiset paikallaolot.

Ensimmäiset treenit olivatkin sitten jo nyt perjantaina. Otin mukaani Rollen, koska Nemillä on vielä juoksut päällä. Vaikkei halli ole kunnolla lämmitetty, niin siellä pysyi yllättävän hyvin lämpimänä. Tosin tottakai minulla oli kunnolla vaatetta päällä, mutta silti yllätyin etteivät missään vaiheessa edes kädet palelleet. Rolle oli uudesta paikasta hiukan ihmeissään, mutta tällä kertaa se jaksoi koko tunnin ajan keskittyä tekemiseen. Tylsistymisestä johtuvaa haukkumista ei tällä kertaa tapahtunut kun melkein koko ajan tehtiin jotain. Otin seuraamista, liikkeestä pysähdyksiä, lyhyitä paikallaoloja maaten sekä istuen, kaukoja istu-maahan yhdistelmällä (seisominen vasta opetustasolla) ja palkkasin mahdollisimman paljon hyvästä kontaktista. Seuraamista vielä hiukan muisteltiin, paikallaolot paranivat koko ajan treenien kuluessa ja kaukot lyhyellä etäisyydellähän ovat pojalla aivan mahtavia. Se on niin tolkuttoman nopea. Johanna ja Heidinkin kommentoivat, että Rolle liikkuu hyvin nopeasti. Myös kontakti näin pienessä ryhmässä ja rajatussa tilassa toimi nyt huomattavasti paremmin. Mutta vaikka treenit menivät mielestäni todella hienosti ja yli odotusten, niin täytyy sanoa että tulevaisuudessa täytyy etukäteen paremmin miettiä mitä haluaa tällä kertaa treenata. Saa treeneistä hiukan enemmän irti.

Koska hallissa on myös agiesteitä, niin päätin ensimmäistä kertaa kokeilla pinta-sanaa käytännössä ja sehän toimi aivan mahtavasti. Kosketuspinnat otettiin menossa huomioon. Ja kun Rolle tajusi puomin idean, niin se rupesi heti hakeutumaan sinne, niin että sitä joutui toppuuttelemaan. Huomasin, että Rollella on tosi hyvä tasapaino. Vaikkei puomia sen kanssa olekaan treenattu, niin se meni sen kuin vanha tekijä. Tosin tasapainojuttuhan sen kanssa on tehty ja se on pienestä pitäen kiipeillyt. Joskus myös kohtalokkain seurauksin... Mutta odotan innolla miten Rolle tuosta kehittyy tokossa. Minua ei haittaisi vaikka se saavuttaisi sen TK1:sen vaikka vasta kuuden vanhana jos siihen mennessä olis tullut hiukan lisää malttia ja kärsivällisyyttä.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

2010-01-06T00:34:00.000-08:00

Uusi vuosi sujui meillä paremmin kuin mitä olin odottanut. Täällä Jokelassa kuului jotain paukkuja ennen varsinaista uudenvuodenaattopäivää ja niihin Rolle kyllä hiukan reagoi ulkona ollessaan, muttei niin pahasti kuin mitä olin kuvitellut. Sisälle eivät yksittäiset paukut niinkään kuuluneet. Itse uuden vuoden Rolle vietti hoidossa Juhan vanhemmilla. Siellä ei suuremmin raketteja ammuta, mutta silti olin huolissani siitä, miten se siellä pärjäisi. Nuo sen paniikkikohtaukset kun eivät ole mitään pieniä. Me itse olimme musiikkikeikalla Helsingissä ja ajattelin, että jos Rolle panikoi, niin lähdemme keikalta aikaisemmin pois. Mutta kaikki sujuikin todella hyvin eikä Rolle ollut ollut ollenkaan moksiskaan raketeista. Haimme sen kotiin paluumatkalla keskellä yötä ja sieltä se mönki nukkumasta ja kotonakin nukkui hyvin aamuun asti. Hienoa!

Tämä talvi jatkuu kovilla pakkasilla ja nyt alkaa pikku hiljaa huolestuttamaan miten tuossa pakkasessa voi mitään treenata??? Haluan todellakin Nemin kanssa korkata sen tokon alokasluokan huhtikussa, mutta sitä ennen pitäisi saada kunnon treenijakso alle. Tällä hetkellä kaikki liikkeet pitäisi olla suht sinne päin, mutta sillä tasolla en kisoihin lähde. Jännitys vie kuitenkin liikkeistä varmuutta pois, joten niiden täytyy sujua ihan missä tahansa tilanteessa. Onneksi meillä alkaa nyt KHN:n toko Hyvinkäällä hallissa ja olen ilmoittanut Nemin myös HSKK:n tokoon, joka pidetään samassa lämpimässä hallissa tuossa helmikuussa. Myös Koirakerho Heiluhäntien tokossa käydään kummankin kanssa silloin tällöin. Heillä kun ei ole hallia, missä talvella treenata, niin aina ei huvita sinne lähteä aivan suoraan sanottuna. Nemillä alkoivat oikeat juoksut tuossa 17. päivä joulukuuta ja sieltä asti se on nyt vuotanut kunnolla, joten ensimmäinen kerta KHN:n tokosta taitaa mennä ilman Nemiä, mutta onpahan sitten nuo juoksut hoidettu eivätkä ne häiritse treenejä.

Ja sitten sen verran pentu-uutisia, että siskoni on ottamassa valkoisenpaimenkoiran ja olemmekin käyneet katsomassa tulevan pentueen emää Lunaa (Moonscape´s Love Of My Life) Mäntsälässä hänen omistajansa Anu Hyvösen luona. Pentueen isänä on jenkkituonti Yokon (FIN MVA Lyons Golden Yukon Winternight). Luna kävi ultrassa tuossa joulukuun lopussa ja siellä näkyi 7 pikkuista. Pentujen pitäisi syntyä tämän kuun lopussa. Innolla odotan pikkusta ja varmasti tulen kertomaan tämän uuden tulokkaan edesottamuksista myös näillä sivuilla. :)

Tässä vielä loppuun kuvasarja Nemin noudosta damilla. Kyllä se selvästikin tuosta hommasta nauttii, vaikka pakkaset paukkuvatkin. :)

Joulu tuli ja meni...

2009-12-27T06:38:00.000-08:00

Joulunpyhät vietettiin meillä aivan kotosalla ja vieraillen sukulaisilla. Koirat saivat lahjoina lähinnä pehmoleluja. Olemme useasti hankkineet hauvojen leluja IKEAsta ihan sen takia, että ne ovat uskomattoman kestäviä, niissä ei ole vaarallisia osia ja ne maksavat vain murto-osan siitä mitä lemmikkikaupoissa koirien lelut maksavat. Lupasin aikaisemmin laittaa tänne kuvan Juhalta joululahjana saamastani kultainennoutajataulusta, jonka hän osti Voittaja 2009-näyttelystä. Taulun päällä on vielä muovit, mutta ne lähtevät kun löydämme sopivat kehykset siihen.

Juhalta saatu joululahja

Sain joululahjaksi myös päiväkirjan, joka toimii kalenterina. Siihen olenkin pyhien aikana tehnyt minulle ja Nemille kevälle treeniaikataulun huhtikuun tokokisoja silmällä pitäen. Ehdimme hyvin käydä kaikki liikkeet läpi ja aikaa jää vielä ongelmaliikkeiden hiomiseenkin. Täytyy nyt vaan toivoa, että säät sallivat treenaamisen. :)

Voi Rolle raukkaa..

2009-12-26T00:36:00.000-08:00

...kun se niin pelkää tuulta. Tarkalleen ottaen tuulen huminaa sisällä. Tällä viikolla se on kahtena yönä ollut aivan paniikissa kun on ollut lumimyräkkää. Se läähättää voimakkaasti, se juoksee olohuoneen ja eteisen välillä, hyppii eteisen ovea vasten yrittäen karkuun, haukkuu, vinkuu ja hyppii syliin. Se on siis aivan paniikissa ja mitään mitä me yritämme sille sanoa ei registeröidy perille asti. Niin peloissaan se on. Outoa tuossa pelossa on se, että se pelkää tuulta sisällä, mutta ei ulkona. Me asumme kerrostalon 5. kerroksessa ja luulen, että tuuli aiheuttaa jonkin sortin äänen kattorakenteissa mitä Rolle pelkää. Parhaiten se nukkuu kylpyhuoneessa, jonne äänet eivät niin kovasti kuulu. Häkissä se nukkuu jotenkin, mutta jos tuuli on kovaa, niin se alkaa vinkumaan, haukkumaan ja pyrkii ulos sieltä. D.A.P. -haidutin on ollut meillä käytössä viime keväästä asti, mutta ei se valitettavasti auta ainakaan pahimpien myrkyjen aikana.

Olen jo ruvennut miettimään auttaisiko matalammalla asuminen (esim. rivari) yhtään, mutta niin radikaalisten muutosten tekeminen ei ole aivan helppoa. Varsinkaan niin kauan kun Juha on vielä koulussa ja en todellakaan haluaisi muuttaa Jokelasta pois. Outoa tässä on myös se, että koko kesänä ja syksynä Rollella ei ole yhtä pahoja paniikkikohtauksia ollut. Partishan on tunnetusti ääniherkkärotu, mutta mitä ihmettä tuolle voisi tehdä? Tässä on vielä uusi vuosikin tulossa...

Rollen jalalle sen sijaan kuuluu parempaa. Minusta se on mennyt nyt paljon eteenpäin viime syksyn aikana. Ravi on paljon tasaisempaa kuin aikaisemmin, vaikkakin jalka on kyllä vieläkin jonkun verran käyrä. Mutta Rollen liikkeet alkavat pikkuhiljaa muistuttamaan sitä mitä ne ennen onnettomuutta olivat. Eläinlääkäri Skutihan sanoi, että jalka suoristuisi ensi kesään mennessä, joten toivoa vielä on. :)

Rolle hiekkakuopilla juoksemassa

Rollen kanssa KHN:n tokossa

2009-12-19T08:14:00.000-08:00

Tänään oli KHN:n syyskauden tokon viimeinen kerta. Nemillä alkoi tuossa 7. päivä tätä kuuta juoksut. Se ei kylläkään vuotanut kuin pari hassua päivää, mutta ajattelin, että se saattaisi vielä haista ja koska hallin säännöt kieltävät juoksuisen nartun tuomista sinne neljään viikkoon, niin päätin Nemin sijasta ottaa Rollen mukaan. Jotenkin sitä ei ole aikaisemmin miettinytkään edes Rollen sinne mukaan ottamista, koska se on noutajin tokoryhmä.

Koska Rolle ei ole viime aikoina ollut montaakaan kertaa tokossa yhteistreeneissä mukana, niin päätin ottaa aivan alhaiset tavoitteet sen kanssa. Me seuraisimme sivussa opetusta ja osallistuisimme jos Rolle osaisi sen tehtävän. Se kun ei ole tasoltaan samalla viivalla kuin muut tämän ryhmän koirat. Tarkoituksena oli saada se rauhoittumaan ja nimenomaan keskittymään minuun vaikka ympärillä tapahtuisikin paljon ja oltaisiin hallissa. Aiheena oli siis kontakti ja vielä kerran kontakti. Rolle on erittäin vilkas koira ja siltä tuo vilkkaus vuotaa yhteistreenitilanteessa aina yli. Se vaikeuttaa treenaamista aivan uskomattomasti. Keskittyminen kun on nolla. Se vaan touhottaa enkä minä osaa sitä treenata. Aika eikä aina kärsivällisyyskään riitä aivan suoraan sanottuna. Ja suurin ongelma meillä on edelleen tuossa luoksetulossa. Sitä ei vaan voi missäännimessä tuollaisessa tilanteessa päästää vapaaksi.

Aamulla Rolle oli aivan ihmeissään kun sitä pyydettiin mukaan sen sijaan että se olisi jäänyt kotiin kuten normaalisti. Se rupesi hyppimään minua vasten eteisessä kun keräsin kamppeita mukaan. Ajattelin, että tämähän tietää hyvää. Viime aikojen kovat pakkaset kun ovat estäneet Rollen kunnollisen juoksuttamisen ja siitä johtuen sillä riitti taas energiaa. Hallille saavuttuamme jätin Rollen kiinni hallin seinään, jossa se jaksoi olla kiltisti kunnes menin vessan ja sille siis näkyvyydestä pois. Silloin alkoi haukkua paukuttaminen, joka onneksi loppui kunnes tulin takaisin.

Ryhmä aloitti paikallaoloilla ringissä ja tarkoituksena oli, että liikkeenohjaaja käskyttää jokaista yksitellen ja silloin pitäisi saada koira ns. tippumaan alas maahan käskystä ja vasta käskystä nousemaan takaisin perusasentoon. Eli nopeat reagoinnit käskyihin. Olin Rollen kanssa ringin ulkopuolella, jottemme häiritse muita, jotta saan pidettyä Rollen kontaktin eikä olisi vaaraa, että se yhtäkkiä suhahtaisi jonkun koiran luo. Tein muutamia kertoja ihan perusasennosta maahan, pieni paikallaolo ja sieltä takaisin perusasentoon. Ja nimenomaan nopeilla reagoinneilla. Rollelta tämä sujuu. Joskus haukahduksen kera (hiukan ylikuumenemista ilmassa), mutta siirtymiset ovat todella nopeita ja siinä ajassa missä noutaja tekee liikkeen kerran, tekee Rolle sen kaksi ellei peräti kolme kertaa. Nopeahan se on. Erityisen iloinen olin noista Rollen perusasennoista. Ne olivat todella hienoja. Varsinkin tunnin alussa se todella yritti ja otti kontaktia, mikä oli minulle todella mieluinen yllätys. Se myös leikki minun kanssa todella hienosti. Tunnin aivan lopussa siltä rupesi jo väsy tulemaan kun kiinnostus hiukan lopahti, mutta muuten se jaksoi tsempata.

Seuraavaksi muut siirtyivät tekemään aivan suoraa seuraamista, jossa oli tarkoitus palkata koira heti kun se jaksaa seurata todella hyvällä kontaktilla. Samaa tein lyhyemmällä matkalla muista sivussa Rollen kanssa. Paikoitellen kontakti tippui ja sitä piti hiukan herätellä, mutta pääsääntöisesti todella hyvin. Rollen seuraaminen on minusta usein erittäin mahtavaa. Tämän jälkeen muut siirtyivät ruudun treenaamiseen. Ryhmä teki kaksi pistettä, joissa toisessa treenattiin koiran lähettämistä ruutuun tiettyyn paikkaan ja pysähtymään sinne ja toisessa jätettiin koira maaten ruutuun, josta se sitten kutsuttiin luo mukaan seuraamiseen. Tämän me jätimme aivan suosiolla väliin. Rollen kanssa ollaan kyllä ruutua hiukan treenattu, mutta kun sitä ei voi päästää vapaaksi, niin ei noiden harjoitusten tekeminen onnistu yleisellä paikalla.

Mutta olen kyllä tyytyväinen näihin treeneihin. Treenit kestävät tunnin ja Rolle jaksoi tosi hyvin. Yritin aina palkata sitä kun se otti omaehtoisesti kontaktia minuun. Välillä herraa kyllä kiinnostivat enemmän agilityesteet ja niistä erityisesti putki. :D Ja sen mielestä oli myös niin kiva kiivetä hallin laidalla olleelle tuolille ja katsella sieltä muita koiria. Se kun tykkää olla korkealla. xD

Viikonloppu vierähti messarissa

2009-12-19T03:57:00.000-08:00

Viime viikonloppu vierähtikin sitten kokonaisuudessaan Helsingissä Messukeskuksessa seuraten Voittaja 2009 ja Pohjoismaiden Voittaja 2009 -näyttelyitä, shoppaillen, valokuvaten ja tietenkin tavaten tuttuja. :) Seurasin kumpanakin päivänä pääasiassa kultaistennoutajien kehät, koska totesin että valitettavasti aika ei vaan riitä monen rodun seuraamiselle. :( Jonkun verran yritin kehien välillä hyppiä, mutta aika mahdotonta se oli siinä tungoksessa. Varsinkin lauantaina ihmisiä oli niin paljon ja kehien välillä matkaa, niin ei siitä tullut mitään. Olisin myös halunnut seurata koulutusesityksiä ja käydä yhdellä luennolla, mutta aika ei vaan riittänyt niihin. Kun kuulin että messariin on ilmoitettu yli 17 000 koiraa, niin ajattelin, että onneksi en ilmoittanut Nemiä sinne. Ei siksi, että se olisi ollut moksiskaan siitä vilskeestä vaan ihan sen takia, että meidän olisi ollut turha mennä hankkimaan sinne mitään H:ta tai EH:ta tuolla turkilla. Sinne lähteminen kun ei kuitenkaan ole mitään halpaa lystiä, vaikka lähettyvillä Helsinkiä asutaankin. Ja ihan suoraan sanottuna minä ainakin olin aivan poikki jo pelkästään kehien seuraamisesta, seisomisesta ja kävelemisestä. Istumapaikkoja kehien laidoilla oli varsinkin lauantaina hyvin rajoitetusti. Kultsukehästä voittajien kuvat löytyvät täältä.

Tänä vuonna ei messarista tarttunut mukaan mitään aivan turhaa kamaa. Koirille ostimme Nutrolin öljyä kaksi pulloa kun sitä sai todella halvalla. Samalla saimme myös Rollelle pantaan tunnistuslevyn, jossa on Rollen nimi ja minun puhelinnumero. Se ei kyllä ole mistään kestävämmästä päästä, mutta kun ilmaiseksi sai niin pitihän se ottaa. Ja vihdoin hankin Kennelliiton ständistä viralliset tokosäännöt ja Nemille sen tokon kisakirjan. Joten nythän on sinne kisoihin mentävä. ;) Ostin myös Golden Ringin ständistä kaulanauhan pillille nometreenejä varten. Juha osti minulle joululahjaksi aivan ihanan kultainennoutajataulun, josta täytyy laittaa kuva tänne joulun jälkeen. Olen samalla myyjällä nähnyt samanlaisia tauluja partiksista, mutta nyt siellä ei ollut yhtään kelvollista jonka olisi voinut ostaa. Täytyy toivoa, että löydän samanlaisen taulun partiksista pariksi tuolle. Koska näyttelyissä oli paljon hyviä koiranmakkaratarjouksia, niin pitihän sitä Rollelle ostaa parit makkarat. :)

Pitkästä aikaa päivitystä

2009-12-05T07:21:00.000-08:00

Edellisestä blogimerkinnästä on tainnut kulua melkein kuukausi. Vups... No, eipä treenien osalta ole suurempia kuulunutkaan. Rollen kanssa ei olla missään yhteistreeneissä käyty. Kotona olen ihan tokon perusjuttuja tehnyt silloin tällöin mielen virkistykseksi. Mutta täytyy sanoa, että pimeä ja ainainen vesisade ei todellakaan innosta treenaamaan. Ja olen itse hiukan kärsinyt innostuksen puutteesta tokotreenaamisen kanssa ihan kummankin koiran kanssa. Jotenkin on ollut koko syksyn ajan sellainen olo, että pakko treenata, pakko treenata, PAKKO TREENATA. Ja nimenomaan tästä olen päätellyt, että nyt on tauon paikka. Pakkohan ei ole koskaan treenata. Tämä PAKKO vie täydellisesti ilon koko hommasta pois. Päätinkin, että nyt pidetään pikkuisen taukoa ja haetaan taas sitä toko-innostusta (ja muidenkin lajien treeni-innostusta). Mutta tässä ne muutamat treenit, joissa olen ollut joko yksin tai Nemin kanssa:

SU 15.11.2009 Olimme Nemin kanssa UMN ry:n riistaantutustumisessa. Ideana oli siis, että kuljimme pisteestä toiseen koirien kanssa ja jokaisessa pisteessä oli eri riistoja sekä pari ohjaajaa opastamassa ja neuvomassa. Pääasiassa meillä meni ihan hyvin (Nemi osoitti kiinnostusta, mutta oli selvästi empiväinen). PAITSI, että viimeisessä pisteessä saimme kuulla eräältä ohjaalta, että meidän "pitäisi vaihtaa lajia"! Ja hän sanoi sen useaan otteeseen ja aivan noilla sanoilla. Tämä sen jälkeen kun Nemi ei suostunut vapaaehtoisesti ottamaan kania suuhunsa, vaikka hän kuinka viskoi sitä ilmassa kiinnitettynä noutajataluttimeen. Nemi ennemminkin säikkyi hommaa ja mitä enemmän ohjaaja yritti innostaa Nemiä, sen enemmän tyttö rupesi väistelemään. Tämä ohjaaja antoi selvästikin ymmärtää, että koska Nemi on näyttelylinjainen, niin sen kanssa ei kannata edes yrittää nomea harrastaa. Jäin näitä sanoa niin paljon miettimään, että unohdin käydä yhdellä pisteellä. Kävin metsässä ottamassa muutaman muistiharjoituksen samalla linjalla dameilla ja Nemi toimi todella hyvin. Palautukset tulivat joka kerta käteen asti. Tein myös lähihakupillitysharjoituksen, joka meni ihan ok. Jälkikäteen tuosta tapahtumasta jäi todella paha maku suuhun. Se että joku tuolla tavalla tyrmää jonkin lajin harrastamisen lajiin tutustumistilaisuudessa, on aivan käsittämätöntä. Mutta eiköhän me vielä tuota nomen harrastamista jatketa. Kokeisiin asti ei ehkä päästä, mutta mitä sitten. Pääasia, että meillä on kivaa.

LA 28.11.2009 Menin KHN:n tokotreeneihin tällä kertaa ilman koiraa, koska Nemi oli vatsataudissa ja tällä kertaa aiheena oli BH-kaavio. Halusin päästä tutustumaan siihen lisää. Saimme materiaalina kokeen kulun. Jakauduimme kahteen ryhmään, joissa toisessa kävimme ensin kaavion alun läpi, mitä siinä kannattaa ottaa huomioon ja vähän pisteytyksestä. Sillä aikaa kun yksi suoritti tehtävää, olivat muut koirat paikallamakuussa. Ohjaajamme Sari kertoi, millaista PK-puolen seuraaminen on verrattuna tokoseuraamiseen ja mitä sillä puolella tuomarit arvostavat. Toko kun on aika eleetöntä, niin PK-puolen tottiksessa sitten päästelläänkin kunnolla menemään ja mitä näyttävämpää, niin sen parempi. Seuraamisessakin sallitaan enemmän koiran edistäminen, koska se kertoo innokkuudesta. Ja ohjaaja saa ja pitääkin heiluttaa käsiään, mikä meistä tietenkin näytti aika dorkalta. Ja koirat olivat ihan, että mitä sä siinä viskot. :D Olen myös miettinyt tuota täyskäännöstä. Se kun tottispuolella tehdään vasemman kautta ja tokossa yleensä ottaen oikean kautta. Eivät kuulemma BH-tuomarit ole rankaisseet jos sen tekee ns. tokomaisesti, mutta oikea tapa olisi se, että ohjaaja kääntyy vasempaan ja koira peruuttaa.

Toisessa ryhmässä teimme ohjaaja Saaran opastuksella liikkeestä istumisen sekä liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Nämäkin ovat BH-kokeen liikkeitä, vaikkakaan eivät kuulu suoranaisesti kaavioon. Eivät sinällänsä mitään uusi liikkeitä meille, mutta niitä ei ihan tuolla tavalla ole yhdistetty. Näissä liikkeenohjaaja käskyttää, mutta kaavio täytyy itse opetella ulkoa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka tuo kaavio ei sinällänsä ole vaikea, niin jännittyneenä sitä saattaa täysin unohtaa mitä sitä pitäisi missäkin kohtaa tehdä.

LA 5.12.2009 KHN:n treeneissä oli aiheena merkki ja idari. Nemi toimi erittäin hyvin hallissa, vaikka se olikin viimeksi niin lukossa. Ja viime treeneistä on todellakin aikaa, niin kotitreeneistä kuin yhteistreeneistäkin... Aluksi otimme paikallaolon ensin istuen ja sitten maaten. Istuen meni aivan mahtavasti. Täys kymppi. Ja vielä juttelin muiden ohjaajien kanssa eikä se vaikuttanut Nemiin mitenkään. Maakuulla menin piiloon muiden kanssa ja vaikkakin Nemi katsoi perään, niin ensimmäistä kertaa tämä liike onnistui aivan mahtavasti. Ainut, että Nemi nousi liian aikaisin koska sanoin käskyn vahingossa ennen kuin liikkeenohjaaja sanoi, mutta se oli minun vikani. Maahanmeno täytyisi olla nopeampi ja siitä pitäisi saada kaikki vartaloavut pois. Aivan kaikki.

Merkkiä olemme vähän treenanneet, mutta siitä on ikuisuus. Mutta ihan hyvin se Nemi rupesi taas merkkiä kiertämään. Tosin käsiavulla ja seisahtuminen pitäisi tulla nopeammin, mutta ei sitä voi liikaa vaatia kun ei tätä olla treenattu. Idari meni todella hienosti, vaikka senkin viime kerrasta on jo jonkun verran aikaa. Jaoimme idarin osiin ja treenasimme osa-alueita. Näiden osa-alueiden lisäksi tein Nemin kanssa idarin läpi niin, että palkkasin jokaisen paluun jälkeen. Eli perusasento, seuraaminen, seiso, kierto ringin ympäri, koira mukaan seuraamiseen ja palkka. Sama juttu istumisella ja maahanmenolla. En siis kertaakaan tehnyt koko idaria läpi. Se kun on aika pitkä liike ja halusin vahvistaa noita osa-alueita.

Oli todella mukavat treenit kun koira toimi ja koko ajan pyrkinyt ovelle päin hallista pois. Saimme todella keskityttä tehtäviin. Tosin olen ruvennut miettimään, että nämä halliongelmat taitavat johtua ennemminkin hihnan toisessa päässä olevasta kuin koirasta. Ja edelleen minun pitäisi olla johdonmukaisempi treenaamisessa. Se olisi suuri palvelus koiralle joka ei kuitenkaan tiedä mitä seuraavaksi tehdään. Kaikkea sitä oppiikaan. :D

Lähihakupillityksen opettelua

2009-11-08T12:11:00.000-08:00

Tänään päätin opettaa Nemille lähihakupillitystä. En ole ihan hirveästi Nemille vielä pilliä opettanut. Olemme muutamat luoksetulot sillä ottaneet, mutta jos saisin sen tajuamaan lähihalupillityksen, niin voisin lähettää sitä eteen linjalla ja saisin sen pysähtymään oikeaan kohtaan etsimään damia. Joten kaappasin kotoa mukaani muutaman koirien lelupallon kun suuntaisimme taas juoksuttamaan koiria Juhan vanhempien luo metsään. Siellä tein korkeassa heinikössä niin, että jätin Nemin istumaan, asettelin pallot sen ympärillä niin ettei se suoraan nähnyt palloja. Sen jälkeen pyysin pillillä sen huomion ja aloin pillittämään lähihakupillitystä, jolloin siirsin käteni alas. Nemi laski automaattisesti päänsä alas, nosti peppunsa ylös ja alkoi etsimään. Ja sieltä ne pallot tulivat yksitellen käteeni. Aivan mahtavaa! Tein tämän kaksi kertaa ja tyttö tajusi heti, mitä siltä haluttiin. :) Lopuksi tein myös yhden eteen-lähetyksen ihan lyhellä matkalla ja kun Nemi oli pallon kohdalla, pillitin että se alkaisi etsimään. Ja kun pallo oli suussa, niin tänne -käsky pillillä. Aivan mahtavasti meni nämä treenit. Oli hyvä lopettaa kun kaikki toimi noin hyvin. :)

Tässä vielä kuva Nemistä noutamassa viime viikonlopulta:

BH- ja nometreeniä

2009-11-08T11:35:00.000-08:00

Lauantaina oli aamusta taas KHN:n toko, jossa tällä kertaa olimme Hyvinkään ABC:llä. Tarkoitus oli treenata koirien kanssa koiran jättö liikkeen ulkopuolelle ja henkilöryhmää. Se kun on BH-kokeen kaupunkiosuuden liike ja harvemmin sitä arjessa uskaltaa jättää omaa koiraa ilman vartiointia minkään kaupan edustalle. Olimme pareittain ja me olimme Nemin kanssa ensimmäisenä jäämässä kaupan edustalle. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, miten se reagoisi minun pois lähtöön ja yksin jäämiseen, mutta eipä tuo tuottanut mitään vaikeuksia. Nemi oli kuulemma koko ajan tököttänyt nätisti paikallaan. Myöskään ohitse kulkeva ns. häiriökoira ei siihen vaikuttanut. Nemi ei oikeastaan sillä tavalla välitä muista vieraista koirista ja sen takia sen kanssa onkin niin helppo kulkea. Seuraavaksi vaihdoimme parimme kanssa paikkaa ja me olimme ns. häiritsevä koirakko ja samalla teimme myös henkilöryhmän. Se meni kanssa tosi hyvin. Ei mitään ongelmia.

Treenien lopuksi otimme paikallamakuun parkkipaikalla. Nemi ei millään olisi halunnut mennä maahan siihen möhjöön. Joten jouduin auttamaan sitä todella paljon. Alas päästyään se kyllä pysyi siellä pää maassa. Paluussa en huomannut katsoa, että nousiko se perusasentoon käskystä vai liian aikaisin. Ihan viimeiseksi otin parit liikkeestä seisomiset ja siihen nähden, että oli paljon häiriötä eikä me olla vähään aikaan kunnolla treenattu, niin ne meni ihan ok. Tämän kerran ohjaaja Satu kysyi, että olemmeko menossa kisoihin ja kerroin hänelle, kuinka kävimme möllitokokisoissa syksyn alussa ja nyt sen jälkeen olen koko ajan odottanut Nemille juoksuja alkavaksi, mutta ei niitä ole kuulunut. Jotenkin tuntuu, että kaikki se työ mitä kesällä teimme on nyt valunut hukkaan. Nemi on nimittäin selvästi mennyt taaksepäin. Satu ehdottikin, että pidämme nyt hiukan taukoa, teemme jotain ihan muuta ja katsomme sitten keväällä uudestaan. Ja juuri näin olenkin ajatellut tehdä.

Näiden treenien jälkeen suuntasimme Riihimäen Virmanojanpelloille Veeran kanssa nomea. Veeralla oli mukanaan käyttölinjainen labradorinnoutajapentu. Aloitimme muistiharjoituksella. Teimme pellolle kumpikin samansuuntaiset linjat. Linjan päähän jätimme neljä damia kumpikin. Sen jälkeen teimme vuorotellen pari noutoa. Näissä noudoissa Nemi todella yllätti minut. Se nimittäin paineli sellaisella vauhdilla dameille, että en olisi uskonut. Ja palautukset olivat aivan ensiluokkaisia. Parhaita mitä siltä on koskaan nähty. Mutta tämän jälkeen Nemi selvästi väsähti. Aamun BH-treenit ja uusi pitkä linja varmasti väsyttivät. Joudun useaan otteeseen näyttämään damit uudestaan ja lyhentämään matkaa runsaasti, jotta saimme onnistuneen suorituksen.

Ajattelin, että meidän on turha yrittää ottaa lisää pitkiä noutoa enää vaan Veera heitti pari markkeerausheittoa aivan lähettyville, jotka Nemi sai noutaa. Ja koska toinen niistä tippui Nemiltä, niin päätin että tässä oli meidän treenit tällä kertaa. Nemi on muutenkin sellainen, että se jaksaa paremmin kun se saa pitää pieniä taukoja aina välillä, mutta koska olimme Veeran kanssa kahdestaan, niin taukoihin ei ollut yksinkertaisesti aikaa. Tosin minun olisi pitänyt itse tajuta tehdä lyhyempää linjaa ja vaikka sitten tauottaa itse treenejä. Mutta aina sitä näistä oppii. Täytyy olla vaan todella iloinen Nemin erittäin loistavasta alusta. :)

Videoiden katsomista tokotreeneissä

2009-10-31T22:09:00.000-07:00

Lauantain KHN:n tokotreenit vedettiin tällä kertaa läpi ilman koiria. Katsoimme viime kerralla meistä tehdyt videot Agrimarketin tiloissa Hyvinkäällä. Tosin minusta ja Nemistähän ei videota ollut kun koin, ettei siitä seuraamisesta mitään olisi tullut. Nemi oli siellä hallissa niin kipsissä, ettei edes istuminen onnistunut normaalisti. Täytyy kyllä sanoa, että harmittaa tosi paljon, koska tämä olisi ollut oiva tilaisuus oppia taas uutta. No, ei auta kuin hankkia se järkkäri, jossa on videointi niin pääsemme kuvaamaan noita tokoharkkoja.

Vaikkei meistä videota ollutkaan, niin ajattelin että olisi ihan hyödyllistä nähdä muiden videot. Oppisi sitä varmasti niistäkin. Katsoimme jokaisen paikallaolijan videon ja sen jälkeen keskustelimme siitä mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Videoidessa jokainen teki seuruutuspätkän, jossa oli käännöksi oikeaan ja vasempaan, täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Siinä pääsi näkemään miten jokainen teki eri tavalla esim. käännökset. Itse huomasin sen, että minun pitäisi ottaa käännökset tiukemmin. Ikään kuin kääntyä omalla paikallani sen 90 astetta. Keskustelimme myös keinoista, joilla auttaa koiraa mahdollisimman paljon ja kuinka kertoa sille siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Videolla monet ennakoivat liikkeenohjaajan käskyjä kun hallissa jokin luontainen este lähestyi ja hidastivat, jolloin koirakin tietysti reagoi. Tai koira alkaa hidastelemaan kun seinä lähestyy. Olisi siis hyvä treenata seuruuttamista ihan sinne seinään asti. Kokeet kun ovat talvella halleissa.

Monet kokivat vasemmalle kääntymisen hankalaksi, koska sitä ikään kuin törmää koiraan. Varsinkin jos se vielä edistää seuraamisessa. Vinkkinä tuli esille ns. pieni taaksepäin suuntautuva askel ennen käännöstä, joka saattaisi auttaa. Ja myös se, että kääntyy koiran puoleisella jalalla. Jos siihen koiraan sitten törmää, niin sitten törmää. Koira kyllä oppii pikkuhiljaa väistämään. Ja kun liikkeenohjaaja käskyttää, ei niihin tarvitse reagoida heti vaan kääntymisen voi ja pitääkin valmistella huolellisesti.

Tokon MM-kisat Bratislava

2009-10-26T14:15:00.000-07:00

Lokakuun alussa pidettiin tokon MM-kisat Bratislavassa, jossa yksilökisan toinen oli kultainennoutaja Doubleuse Cloudberry. Täältä löytyy heidän suoritus videolla. On se komeeta katseltavaa!

UMN:n nome-koulutuspäivä Nurmijärvellä

2009-10-25T12:46:00.000-07:00

Uudenmaan Noutajakoirayhdistys järjesti nome-koulutuspäivän Nurmijärvellä sunnuntaina ja sinne oli kouluttajaksi saapunut Miso Sipola. Koulutus alkoi alokasluokan koirilla aamulla ja iltapäivällä jatkettiin avoimen luokan koirilla. Koirakoita oli 8 per ryhmä ja sen lisäksi paikalla oli runsas joukko kuunteluoppilaita, minä yhtenä heistä. Seurasin tuon alokasryhmän. Ryhmä teki harjoituksia samalla paikalla koko ajan, mikä tietysti helpotti meidän kuunteluoppilaiden koulutuksen seuraamista. Myös linjat mitä koirat kulkivat, olivat koko ajan samat. Vain tehtävät muuttuivat ja vaikeutuivat. Miso sanoikin, että kun treenaatte kotona treenatkaan samalla paikalla usein niin, että paikasta tulee koiralle todella tuttu.

Aluksi koirakot laitettiin seuraan riviin keskelle peltoa. Jokaisella oli mukanaan laukku täynnä dameja. Riistalla Miso ei kuulemma treenaa paljoakaan. Eri tehtävät opetellaan dameilla todella vahvoiksi. Ensiksi tehtiin aivan yksinkertainen muistiharjoitus. Koirakot kävelivät rivissä koirien seuraten pellon laitaan, jossa jokainen heitti damin. Samalla Miso ampui laukauksia tehostaen heittoja. Sen jälkeen käveltiin takaisin koirat mukana alkupaikalle. Sieltä jokainen lähetti yksitellen noutamaan damin.

Sen jälkeen tehtiin eteenlähetys samalle paikalle (damit oli jo viety) niin, että koira lähetettiin selkä damille päin. Tarkoistus oli vahvistaa koiran muistia. Reitti oli kuitenkin koiralle jo tuttu. Sitten oli vuorossa muistiharjoitus ja markkeeraus yhdessä. Dami käytiin taas viemessä samaan paikkaan. Sen jälkeen palattiin alkupisteeseen, katsottiin toiseen suuntaan laukaus ja damin heitto, sanottiin koiralle tiukasti ei, ettei se lähde markkeeraukselle, kännyttiin ja yksitellen lähettiin ensin muistipaikalle ja sen jälkeen vasta markkeeraukselle. Samalla tyylillä tehtiin myös kaksi muistiharjoitusta peräkkäin.

Lopuksi otettiin pysäytys pillillä. Eli koiran kanssa vietiin taas dami sinne samaan paikkaan, käveltiin takaisin ja ohjaaja jätti matkalle noin puoleen väliin yhden damin, jonka olemassa olosta koira ei tiennyt. Tarkoitus oli saada koira pysähtymään ja etsimään pillin avulla matkan puolessa välissä olevalle damille ensin, tuomaan sen ja lähettämään se uudestaan taaimmaiselle damille, joka koiran kanssa vietiin.

Miso oli hyvin perinteinen koirakouluttaja siinä mielessä, ettei hän yhtään sietänyt koirien huonoa käytöstä. Niille kerrottiin hyvin selkeästi, että nyt ollaan töissä. Seuraamiselle ei ollut vaihtoehtoja. Tehtävien välillä koirat istuivat linjassa omistajien vieressä eikä niiden annettu häseltää omiaan. Kun tehtävä oli suoritettu, koira kytkettiin heti ja palattiin takaisin riviin. Hän myös korosti ihan damin suussa pitoharjoituksia pennun kanssa. Damilla ei härnätä koiraa vaan koira laitetaan istumaan, dami laitetaan sen suuhun, silitettään päätä ja kehutaan kun se siellä pysyy ja pikkuhiljaa lisätään matkaa koiran ja ohjaajan välillä. Lopuksi otetaan noutoja, jossa koira tuo damin eteen eikä damia heti oteta pois vaan sitä silitellään ja kehutaan.

Oli taas todella mielenkiintoista päästä tutustumaan lisää nomen saloihin. Täytyy yrittää päästä osallistumaan lisää näihin koulutuksiin. Ja toivottavasti seuraavalle kerralla on lämpimämpi.

Miten voi treenit mennä näin metsään...

2009-10-25T12:19:00.000-07:00

Lauantaina oli taas vuorossa KHN:n tokotreenit Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa ja tällä kertaa oli tarkoitus videokuvata vähän jokaisen seuraamista ja sitten seuraavalla kerralla katsomme videot. Ideana oli päästä itse konkreettisesti näkemään mitä virheitä tekee. Saman aikaan muut kertasivat viime kerralla otettuja kaukoja (silloin me emme olleet). No, meidän treenit meni Nemin kanssa niin pieleen kuin voi vain olla. Siis mikään ei toiminut. Ei edes perusistumiset tai maahanmenot. Ainut mikä toimi oli paikallaolo, jossa ei tarvinnut tehdä mitään. Nemi oli jostain syystä hermona koko ajan. Se väisteli minua niin käsimerkeissä kuin leikkiessäkin. Se ei yksinkertaisesti suostunut tulemaan suoraan eteeni vaan kiersi aina sivulleni ja kun kumarruin alas, rupesi se hyppimään syliin ja painamaan päätä kainaloon.

Toivon todellakin, että sillä olisi juoksut tulossa joka ainakin jollain tavalla selittäisi tuon oudon käytöksen. Nemi on aikaisemminkin paineistunut jonkin verran hallissa treenaamisesta, mutta nyt se meni toimintakyvyttömäksi. Kävin sanomassa ohjaajalle, ettei meidän todellakaan kannata ottaa tuota seuraamista videolle. Siitä kun ei olisi mitään hyötyä. Koira kun on lukossa niin se on lukossa. Todella harmi, koska olisin todellakin halunnut katsoa tuon videonteon läpi. :( Loppuaika menikin sitten ihan leikkiessä Nemin kanssa ja yritin saada sen rentoutumaan. Aivan lopuksi otimme luoksetulon liikkeenohjaajan käskyttäessä. Se meni ihan nappiin, vaikka hieman hidastelikin lähdössä. Osa syy, miksi se meni noinkin nappiin oli se, että Nemi pyrki koko treenien ajan ovesta ulos ja ovi sijaitsi suoraan takanani. Toivottavasti nuo juoksut tulevat pian, niin päästään taas normaali treenaamiseen.

Kolmen tunnin taipparitreenit Mätäkivennummilla

2009-10-18T10:48:00.000-07:00

Launtai-aamulla suunnistimme Nemin kanssa taipparitreeneihin Mätäkivennummelle Tuusulaan. Liisa Ewart (joka veti meidän taipparikurssia) kutsui mukaan treeneihin ja me tietysti otimme kutsun iloisena vastaan. Mahdollisuuksia nometreeneihin on kuitenkin niin vähän. Treenihin tulivat mukaan myös kaksi muuta koirakkoa meidän taipparikurssilta, Liisa oman koiransa Iiron kanssa ja Mia Miles-labbiksen kanssa. Mukana ja apurina oli myös Heidi ja hänellä oli Brando-labbis. Brando vain seurasi treenejä, koska poika on vasta puolivuotias pentu.

Aloitimme treenit sillä, että Liisa esitteli meille tehtävän, jonka oli tarkoitus parantaa koiran maaston paikaltamiskykyä ja muistia. Hän kertoi meille treenikaavion. Se koostui kahdesta suorasta linjasta, joista toinen oli pidempi ja toinen lyhyempi. Maastoon oli merkattu pisteet A, B ja C (helpompi selittää tuo kaavio näin kirjaimilla). B-piste oli janojen keskellä. Aloitimme menemällä pisteeseen B, josta käveltiin koiran kanssa dami kädessä pisteeseen A. Siellä annettiin dami Heidille, joka toimi heittäjänä ja jätettiin koira paikallaoloon istuen. Sen jälkeen käveltiin takaisin pisteeseen B ilman koiraa ja sinne päästyään kutsuttiin koira luo eli ihan perus luoksetulo. Nyt matka oli koiralle tuttu, joten otettiin markkeeraustehtävä. Heidi heitti pienellä heitolla damin pisteessä A ja sen jälkeen koira lähettiin noutamaan sitä B:stä. Sama tehtävä tehtiin pisteiden B ja C välillä. Tämä matka oli lyhyempi, mutta minusta ainakin maasto oli hankalampaa. Tosin koko tehtävä tehtiin nimenomaan vaativammassa maastossa, jossa oli luontaisia esteitä.

Toinen tehtävä jatkui samoilla linjoilla, mutta nyt vaatimus nousi edelleen. Taas aloitettiin pisteestä B ja sieltä käveltiin koiran kanssa pisteeseen A. Koira jätettiin istumaan sinne ja sen viereen laitettiin dami. Itse palattiin pisteeseen B takaisin, josta sitten pillin avulla käskettiin koiraa etsimään dami siitä pisteestä. Koiran piti siis etsiä dami lähialueelta pillityksellä pisteessä A ja tuoda se ihmisen luo, joka oli siis pisteessä B. Tämän jälkeen tehtiin eteenlähetys, jossa koira lähettiin eteen ja pillin avulla kerrottiin kohta, josta aloitetaan etsimään.

Viimeinen tehtävä oli kaksoismuistiharjoitus, jossa vietiin ensiksi dami pisteestä B pisteeseen A, jossa näytettiin mihin dami jätettiin. Sen jälkeen palattiin koiran kanssa pisteeseen B, jossa katsottiin heitto pisteeseen C. Tämän jälkeen koira lähettiin noutamaan pisteeseen A ja sen jälkeen pisteeseen C. Eli koiran piti muistaa kaksi damia.

Meillä meni ensimmäisen tehtävän luoksetulo aivan plörinäksi. Nemillä oli selvästikin ylimääräistä energiaa taas kasaantunut (neiti on ollut isäni luona) ja se ei meinannut pysyä paikallaan. Joten oli pakko ottaa tuo luoksetulo lyhyemmästä matkasta. Ja meillä kun ei koskaan ole ollut ongelmia paikallaolon kanssa... No, ensimmäinen kerta se on tuokin. Ensimmäinen nouto meni ihan OK. Lyhyemmällä matkalla tuli meille ongelmaksi ns. näkyvä este, joka oli kaatunut ohut puu. Nemi ei vaan mennyt sen toiselle puolelle vaan jäi etsimään damia lähemmäksi. Otettiin uusiksi ja saatiin vihdoinkin se toimimaan.

Toinen tehtävä oli meille sen verran vaikea, että jätimme sen väliin ja otimme ihan vaan edellisen tehtävän uudestaan pidemmällä matkalla ilman luoksetuloa. Nyt se meni paremmin. Viimeinen tehtävä otettiin niin, että ensiksi muistitehtävä ja toisena markkeeraus (damin vienti koiran kanssa, paluu takaisin, lähetys noutoon, damin heito toiseen pisteeseen ja lähetys noutoon). Tämä meni aivan nappiin ja tähän oli erittäin hyvä lopettaa.

Sitten siirryimme uittamaan koiria Firan lähteille. Siellä tein Nemin kanssa aivan perusnoutoja vedestä ja rantaviivan mukaisesti. Ne menivät ihan mukavasti paitsi, että varmasti keskittyminen olisi ollut parempaa ellemme olisi päästäneet koiria juoksemaan sitä ennen. :D No, oli todella hauska seurata tällaisen lauman yhdessä juoksua ja siihen liittyikin vielä yksi labbispentu mukaan kun paikalle ilmestyi yllättäen Brando-pennun veli. Todella mukavat treenit ja toivottavasti otetaan pian uudestaan.

Taipparikurssin viides kerta

2009-10-11T09:55:00.000-07:00

Torstaina oli taipparikurssin viides ja viimeinen kerta. Me saavuimme Nemin kanssa paikalle hieman myöhässä. Mutta pääasia, että ehdimme mukaan. Tällä kertaa oli aiheena vesityöskentely ja paikkana oli meille tuttu Firan lähde Tuusulassa. Arvasin, ettei tästä tulisi meille helppoa. Nemi ei ole nyt uinut sitten loppukesän ja se vieläkin tarvitsisi paljon lisärohkaisua tuon uimisen kanssa. Ensiksi kokeilimme veteenmenoa niin, että ryhmän vetäjä Liisa Ewart vei Nemin lähteen toiselle puolen ja minä menin pieneen saareen vähän matkan päähän. Sieltä yritin houkutella Nemiä, mutta eihän se uskaltautunut uimaan vaan kiersi minun luo. Tuttu paikka kun on. Totesimme ohjaajan kanssa, että jos kokeilemme noutoja ihan vaan rantavedestä ja niin, että Nemi otti vähän vauhtia ennen veteenmenoa. Noudot sujuivat paljon paremmin kun ei uimaan asti tarvinnut mennä. Tosin neiti hiukan irvisteli ottaessaan märkää damia suuhunsa. :D Se nosti damin aivan etuhampaillaan ylös. Liisa ehdottikin, että treenaisin ihan kuivalla maalla kastelluilla dameilla. Sillä tavalla Nemi tottuisi niihin. Täytyy ehdottomasti kokeilla tuota. Ja täytyy päästä kohta taas sen kanssa tuonne Hyvinkään koirauimalaan treenaamaan tuota uimarohkeutta.

KHN:n tokossa Hyvinkäällä

2009-10-04T09:49:00.000-07:00

Tänään aamu alkoi KHN:n tokolla. Toko olisi normaalisti lauantai-aamuisin, mutta SNJ:n erikoisnäyttelyn takia se oli siirretty sunnuntaille. Olin itsekin eilen kyseisessä näyttelyssä ja täältä löytyy sieltä pari kuvaa. Tuli taas ostettua liikaa tavaraa... :D Mutta itse tokotreeneihin. Tämän kerran aiheena oli nouto ja hyppy. Aluksi otimme yhdessä paikkallamakuun ja se meni meidän kohdalla niin kuin pitääkin. Maahanmenoon sain käyttää kahta käskyä, mutta kiinnitetään niihin nyt seuraavaksi huomiota.

Tämän jälkeen meidät jaettiin ryhmiin ja meidän ryhmä ohjaajana oli tällä kertaa Sari. Aloitimme tuon noudon opettamisesta ja nimenomaan sen suorituksen pilkkomisesta. Jokainen sai kertoa, mikä on heidän oma taso ja sen jälkeen katsottiin, miten se sujuu. Sari neuvoi aloittamaan noudon pennun kanssa niin, että kotona lattialla on dameja ja kapuloita ja koiralle annetaan huomiota vain kun se tuo lattialta jonkun niistä. Tätä voisi vieläkin kokeilla Nemille, koska se aina tuo näytille leluja. Samalla saataisiin vahvistettua vielä enemmän tuota noutoa. Hän myös kehoitti vaihtamaan treenikavereiden kanssa kapuloita, koska ylemmissä luokissa ei enää kisoihin saa omaa kapulaa tuoda. Nemin kanssa en ole pitkään aikaan ottanut noutoa kapulalla, joten oli tosi kiva nähdä, miten se reagoi siihen. Otin sen sivulle, heitin kapulan ja nouda-käskyllä lähetin sen matkaan. Ja hienostihan se kapula tuli käteen asti. Tosin meillä on vielä oppimatta tuo kapulan/damin kanssa tulo sivulle. Mutta kiva tietää, että kapulankin kanssa tuo nouto toimii noinkin hyvin. Sari neuvoi myös olla ottamatta välillä kapulaa heti ja tekemään ns. vauhtinoutoja. Niissä ideana on se, että kun kapula/dami liikkuu todella kauas (mahdollisesti jopa kimpoaa jostain) , on koiralla suurempi halu noutaa.

Tämän jälkeen keskityttiin hyppyyn. Kerroin Sarille, että meillä on alo-hyppy muuten kunnossa paitse, että ongelmana on kaksoiskäskyt ja vartalonliikuttamiset. Nemi irtoaa vasta kun minä vähän värähdän. Ja nimenomaan värähdän. Liikahdus on pieni, mutta sen huomaa. Katsoimme hypyn kipon kanssa, johon laitoin nameja ja Sari vei sen esteen toiselle puolen. Ja Nemi näytti erittäin hyvin, mistä on kyse. Se jäi käskyn kuultuaan istumaan esteen toiselle puolen jos minä olin aivan paikallani. Sarikin totesi, että se lukee erittäin hyvin minun vartaloani. No, ei auta kuin mennä tavallaan takaisin alkeisiin tuon hypyn opettelun kanssa ja ottaa se targetti taas mukaan. Pakko saada Nemi irtoamaan ilman vartalo-ohjausta.

Taipparikurssin neljäs kerta

2009-10-04T05:15:00.000-07:00

Torstaina oli taipparikurssin toiseksi viimeinen kerta ja tällä kertaa olimme Vaakkoin metsä-alueella Espoossa. Aiheena oli riista ja siihen tutustuttaminen. Ryhmämme vetäjä Liisa Ewart oli tuonut mukanaan kaksi kania, yhden lokin ja kaksi varista. Mutta ennen riistaa otimme jokainen yhden daminoudon niin, että Liisa heitti. Tarkoituksena oli vähän herätellä koiria, että nyt ollaan töissä. Tämä meni meiltä hyvin. Nemi hieman häiriintyi Liisasta, mutta nopeasti se palasi takaisin tehtävän pariin ilman erillistä käskyä ja toi damin käteen.

Tämän jälkeen Liisa kaivoi laukustaan riistat. Vaikka me seisoimme vähän matkan päässä riistasta, niin Nemi kyllä heti haistoi, että tuolla haisee nyt jokin. Se vaikutti kiinnostuneelta. Liisa teki muutaman pisteen, jossa oli riistat. Kiersimme eri pisteiden välillä niin, että yksi koirakko oli aina yhdessä pisteessä. Esittelimme riistat koiralle ja jos koira ei vaikuttunut kiinnostuneelta, niin riistalla sai leikkiä ja innostaa koiraa. No, Nemi oli kiinnostunut aina löytämään riistan. Mutta kun sen luo päästiin, Nemi oli ihan selvästikin kysymysmerkkinä ja se rupesi haistelmaan muuta lähialuetta. Liisa selitti, että tämä johtui riistaan tottumattomuudesta. Koira, joka tekee tällaista, paineistuu siitä kun se ei tiedä mikä se on.

Kävimme Nemin kanssa jokaisen pisteen läpi ja aina sama juttu. Innostus riistaan loppui kun se löysi sen. Liisa sanoi, että koiraa täytyy totuttaa riistaan ja pikkuhiljaa sille tulee se rohkeus ottaa se suuhun. Sen jälkeen kun riista on jo vähän tutumpaa koiralle, voidaan harjoitella riistan kantoa. Riista siis laitetaan koiran suuhun ja sitä seuruutetaan vierellä.

Seuraavaksi Liisa kysyi, ketkä haluaisivat ottaa laahausjäljen kanilla ja minä tietysti halusin kokeilla. Liisa teki jokaiselle oman jäljen ja lopussa oli se kani siellä odottamassa. Koiralle näytettiin, mistä jälki alkoi ja lähetettiin matkaan. Koiran perässä ei siis itse menty vaan koiran piti itsenäisesti jäljestää kanille ja tuoda se. Nemi lähti innokkaasti jäljelle ja löysikin nopeasti kanin. Siellä sitten tutustuttiin siihen ja sitä kannettiin jopa pari metriä suussa, mutta sitten kani jäi matkasta. Nemi palasti takaisin luokseni. Liisa sanoi, että lähetä uudestaan ja nyt kun Nemi jäi taas pyörimään riistan luo, meni Liisa auttamaan sitä. Tällä avustuksella Nemi kantoi sitä muutaman metrin. Ei loppuun asti, mutta oli kyllä tyytyväinen tuohon suoritukseen. Ehdin jo ajatella, ettei se ollenkaan suostuisi ottamaan riistaa suuhunsa.

Tähän lopetimme tällä kertaa, koska koirat selvästikin väsyivät aika nopeasti kun edessä oli uusia asioita. Autoille paluumatkan aikana Liisa ampui vielä kolme paukkua loppuun. Koiran kanssa sai olla kauempana, mikäli epäili, että se raukoi laukauksiin. Nemin kanssa oli ekan paukun aikana vähän kauempana, mutta viimeisen aikan olimme jo ihan lähettyvillä. Se on jo selvästi tottunut noihin paukkuihin. Kiinnostuneena se katsoo äänen suuntaan.

Treeneistä sain kotiinviemisiksi lokin, jota käytin treenaamiseen lauantaina. Odotellessani kyytiäni kokeilin vielä sillä noutoa, koska Nemi vaikutti siitä kiinnostuneelta. Ja se sujui juuri niin kuin pitääkin! Että se tyttö sitten jaksaa yllättää! Treenit oli tosi kiva lopettaa siihen.

Koska meillä ei oikein ole paikkaa missä säilyttää lokkia, niin siitä irrotettaan siivet talteen ennen kuin se ehtii mennä pilalle. Jokunen aika sitten sain serkultani 10 kappaletta siipiä treenejä varten. Niillä saan hyvin treenattua Nemin kanssa pikkuhiljaa tuota riistaan totutusta. Tuolta löytyy kuvia lauantain treeneistä. Noudot dameilla menivät hyvin, mutta lokkia ei Nemi ei ottanut suuhun, joten palasin daminoutoihin dameilla, joihin oli teipattu siipi kiinni. Niillä menivät noudot joka kerta paremmin.

Kahdet treenit takana; Nemin kanssa KHN:n toko Hyvinkäällä ja Rollen kanssa häiriötreenit Keravalla

2009-09-26T13:39:00.000-07:00

Tänään olikin sitten kahdet treenit, omat kummallekin koiralle. Aloitetaan Nemin KHN:n tokotreeneistä, jonne suuntasimme heti aamuvarhain. Eli treenit oli taas Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa ja tällä kertaa kouluttajina oli Matti Kontkanen ja naishenkilö, jonka nimeä en nyt millään muista. Tällä treenikerralla tuli todellakin opittua, että ENNEN JOKAISTA TREENIÄ KÄYTÄ SE KOIRA KUNNON LENKILLÄ, JONKA AIKANA SE EHTII TEHDÄ TARPEENSA!!! Meillä nimittäin kävi niin, että tunnin treenit meni mahtavasti noin ensimmäiset 40 minuuttia, jonka jälkeen Nemillä tuli niin kova hätä, että se lopetti leikkimisen ja se rupesi hakeutumaan ovelle päin. Ihmettelin ensiksi, että miksi ihmeessä jokanen kerta kun kehun sitä, se peruuttaa. Se ei nimittäin ole koskaan tehnyt sitä. No, onneksi arvasin mistä on kysymys ja lähdin sen kanssa ulos, ettei vahinko sattunut sisälle.

No, mutta tässä siis treenit siihen asti kunnes tuli pakollinen keskeytys. Aloitimme taas paritreenillä ilman koiria. Eli treenasimme seuraamista pareittain niin, että toinen oli ensiksi koira ja sitten vaihdettiin. Sain taas palautteena Matilta, että en liikuta yläkroppaa tarpeeksi. Ja uskokaa tai älkää niin treenien jälkeen teinkin kuivaharjoittelua kirpputorilla kierrellessäni pöytien välissä. Kun käännyin seuraavalle riville, niin tein liioitellun liikkeen hartioilla ja kiinnitin huomiota päänasentoon. Toinen asia, mistä sain palautetta pariltani treeneissä, oli että kerron hyvin pysähdykset koiralle. Yritän aina hiljentää puoli askelta ennen varsinaista pysähdystä.

Tämän jälkeen otimme koirat, jakauduimme kahteen ryhmään (me olimme Matin ryhmässä) ja hioimme perusasentoa. Matti kertoi, että koiran etujalkojen pitäisi olla meidän jalkaholvin kohdalla (keskikohta jalkapöydässä). Teimme muutamat harjoitukset testaaksemme, onko perusasento kunnossa ja kyllä se meillä oli. Nemi tuli joka kerta oikeaan kohtaan ilman, että autoin sitä. Saimme myös tästä kehuja. Eli kyllä se perusasennon jankkaaminen on tuonut tulosta!

Sitten kun perusasento oli kunnossa, otimme kontaktitreeniä. Matti tuli koiran eteen häiritsemään ja meidän piti saada sen kontakti. Aika hyvin Nemin katse irtaantui Matista käskyllä, mutta saisin palkata kuulemmin nopeammin ja itse tietty toivoisi, että koira hakisi sitä luonnostaan ilman käskyä. Kun kontakti oli ok, otimme muutamat askeleet seuraamista ja palkka heti kun kontakti pysyy. Matti neuvoi nostamaan sen katseen sieltä koirasta pois ja ottamaan jonkun kiintopisteen edestä. KOIRAN TEHTÄVÄ ON YLLÄPITÄÄ KONTAKTIA, EI SINUN! Ja heti kun uskalsin nostaa sen katseen sieltä koirasta, rupesi Nemi itse hakemaan sitä. Tämä meni meillä aivan mahtavasti ja saimmekin siitä kehuja Matilta. Hän tulikin vielä sanomaan, että olemme menneet kuulemma valtavasti eteenpäin siitä, mitä oltiin viime talvena. Koira tekee iloisesti koko ajan. No, täytyy sanoa, että on sitä treenattukin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että tokossa menestyminen ei meillä jää koirasta kiinni. Minusta se jää jos jää. Toivottavasti ei jää, koska nälkä on kasvanut tässä matkalla. :)

Tämän jälkeen meillä seurasi pakollinen keskeytys. Ehdimme vielä loppupaikalla oloon mukaan, mutta koska Nemillä oli selvästi epämukavat oltavat, tein sen mahdollisiman helpoksi sille. Oli kyllä todella mahtavat treenit taas ja oli erittäin mukava kuulla kouluttajalta jota erityisesti arvostan, kehuja siitä että ollaan menty eteenpäin.

------------------------------------------------------------------------------------

Iltapäivällä suuntasimme kohdin Keravaa ja Keinukalliota. Keravan Agility Teamista Sini Lindroos oli lupautunut pitämään halukkaille muutaman häiriötreenikerran ja ajattelin heti, että tämä olisi Rollelle omiaan. Rollen kanssa on nimittäin ollut suuriakin ongelmia tuon sen karkailun kanssa. Tällä hetkellä en uskalla enää päästää sitä vapaaksi yleisellä paikalla. Ennen kuin tuo sen jalan loukkaantuminen tapahtui, oli se tokotreeneissä useampaankin kertaan karannut omille teilleen. Ja jotta tämä ei olisi tarpeeksi, ei se myöskään kovinkaan helposti antanut kiinni. Se näytti hyvin näyttävästi keskisormea joka kerta kun lähestyin sitä. Ja täytyy sanoa, että nuo karkailut ja kontaktin puute vei kaiken ilon treenaamiselta ryhmätilanteissa. Nyt kun sen jalka on taas kunnossa, niin olisi kiva alkaa treenaamaan ihan tosissaan. Mutta jos se jatkaa tuota pomottamista ja keskarin näyttämistä, niin mulla menee sen kanssa kentällä hermo. Ja siihen loppuivat yhteistreenaamiset. Ilman kontaktia on aivan turha yrittääkään opettaa koiralle mitään. Tuo karkailu estää niin treenaamisen yhteisryhmässä kuin kisaamisenkin missään lajissa. No, lukuunottamatta jälkeä kun siinä ei koira pääse vapaaksi. Tosin jos se ei keskity, niin ei siitä jäljestämisestäkään tule mitään.

Mutta tämän avautumisen jälkeen itse niihin treeneihin. Sini piti aluksi noin tunnin teorian. Aiheena mm. johtajuus, naksutin, erilaiset leikit, lelun poisotto, lelun tai ruuan omistussuhde ("mun"), pyynnöt/käskyt, äänen käyttö, jätä-käsky, superpalkka, kieltojen kolme tasoa (ensimmäinen varoitus, --> toinen lujempi varoitus, ---> helvetti), koiran anteeksipyytäminen (ei koskaan ihmisen), työntekeminen (milloin alkaa ja milloin loppuu), koiran rentoutus, koiran elekieleen tutustuminen, omien koirien suojelu vieraan koiran lähestyessä ja se niin tärkeä kontakti.

Teoriassa tuli paljon hyviä vinkkejä koiran kanssa kotona tekemiseen ja niitä otetaan ehdottomasti kummallakin koiralla käyttöön. Tuon jätä-käskyn ja oma-käsky meinaan ehdottomasti opettaa sekä myös tuon 3 kieltoa. Se mitä huomasin siinä kun Sini touhusi omien koirien kanssa (yksi aivan nuori pentu), oli se kuinka ne kaikki tarjosivat kaikenlaista palkan eteen. Ne olivat itse koko ajan aktiivisia. Tuota jos mitä minä kutsun oma-aloitteisuudeksi, mitä valitettavasti ei kovinkaan paljoa löydy meidän koirilta. Rolle tarjoaa ehkä hiukan paremmin erilaisia ratkaisuja ja jos niistä mikään ei tuo namia, se alkaa komentamaan. Mutta Nemi usein istuu ja vaan tuijottaa, että "mitä sä haluat että mä teen". Ja taas törmäämme tuohon sen itsevarmuuden puutteeseen, jota minä vaan ruokin! Olen aina ohjannut koirat tekemään liikkeet enkä ole oikeastaan odottanut, että ne rupeasivat itse tarjoamaan jotain. Ainut liike missä tuota itsenäistä tekemistä on tullut, on tuo pinta-sana, jolloin koiran täytyy koskea tassulla pintaa.

Ennen treenejä olimme juoksuttaneet koiria vapaana Juhan vanhempien pihalla ja sillä aikaa kun Sini piti teoriaa, kävi Juha Rollen kanssa kiertämässä noin puolen tunnin lenkin Keinukallion alueella. Ja kun Sini pyysi hakemaan koirat, oli Rolle aivan kuin eri koira heti autosta ulos tullessaan. Se nimittäin tupsahti suoraan muiden koirien keskelle eikä ollenkaan aloittanut tavallistaan vetämis- ja hyppimisepisodia. En tiedä sitten, että astiko se että nyt ei ehkä kannata pelleillä. Sen verran päättäväinen olo ainakin itselläni oli tuon teorian jälkeen.

Aluksi kiinnitimme koirat vyötäisille. Tämä jätti kädet vapaaksi leikkiin ja palkkaamiseen. Otimme ihan Sinin opettamaa leikkiä ja jos koira kiinnitti liikaa huomiota toiseen koiraan, sanottiin sille jätä-käsky. Palkka tuli heti kun koira palasi taas takaisin kontaktiin. Silloin kun kuuntelin Sinin opetusta ja sivusilmällä huomasin, että Rolle otti hyvin kontaktia, naksautin ja palkkasin perään. Lopussa Sini mm. näytti miltä koiran kuuluu näyttää, jotta tietää että kielto on mennyt perille. Koira ihan selkeästi painautuu maata vasten, korvat laskevat, se välttelee katsekontaktia ja häntä on matalalla. Sini kertoi, kuinka hänen laumassaan johtajakoira ensin varoittaa alempaa kaksi kertaa. Ja jos se ei tottele, niin sen jälkeen seuraa pöllytys. Tämän jälkeen tilanne laukeaa hyvin nopeasti.

Rolle käyttäytyi treeneissä yllättävän hyvin. Ei mitään hyppimistä muiden koirien perään. Ryhmässä oli kuitenkin kuusi muuta koiraa. Hiukan lopussa se meinasi tylsistyessään komentaa minua taas haukkumalla, mutta senkin sain lopetettua ennen kuin helvetti saapui kentälle. Joten olen kyllä todella tyytyväinen näihin treeneihin. Ja ennen kaikkea yllättynyt, miten hyvin Rolle toimi. Nyt treenejä jatketaan kotona ja seuraavalla kerralla taidetaankin sitten päästää koirat vapaaksi. Hmm... :)

Tässä vielä kuvia päivältä meidän pallohulluista koirista:

Taipparikurssin kolmas kerta

2009-09-24T14:34:00.000-07:00

Meillä jäi harmittavasti tuo taipparikurssin toinen kerta väliin. Olivat kuulemma harjoitelleet hakuruutua, mitä katsoimme myös tänään, joten toivottavasti emme jääneet paljosta paitsi. Mutta sitä ennen aloitimme ihan perustottelevaisuustehtävällä. Eli ohjaaja Liisa Ewart pyysi koirakoita riviin ja hän heitteli dameja sekä ilmaan että koirien yli. Tarkoitukseni oli, että koirien on pysyttävä sivussa vierellä eivätkä ne saa noutaa vasta kuin käskystä. Tässä ei meillä ollut mitään ongelmaa. Nemi tarkkaavasti seurasi mitä Liisa teki ja katsoi, mihin damit putosivat, mutta paikalla se pysyi kuin tatti. Sen jälkeen tehtävää vaikeutettiin eli Liisa heitti damin ja joku sai porukasta lähettää koiran noutamaan damia. Tehtävä oli siinä mielessä hankalampi, että koiran piti palauttaa dami omistajalleen joka seisoi muiden joukossa. Nemi suoriutui tästä tehtävästä hienosti. Palautti taas suoraan käteen.

Tämän jälkeen siirryimme syvempään metsään tekemään vaikeutettua hakuruutua. Tässä vaiheessa ajattelin, että mitäköhän tästä tulee kun minun tietämykseni asiasta on suurinpiirtein nolla ja emme sitä myöskään treenanneet yhtään kun emme viime kerralla olleet. Hakuruudun alue oli vaihtelevaa eli siinä oli keskimmäisenä alueena suojainen kuusimetsä, vasemmalla aukeampaa ja oikealla pieni oja. Liisa oli tämän maaston valinut kuulemma juuri siksi, että siitä löytyi vaihtelua. Hakuruutuun Liisa kävi piilottamassa 11 damia. Taippareissa se olisi kuusi esim. varista. Ja tuomari saattaa kokeessa pyytämään, että koira noutaa kaikki ne riippuen siitä, miten noudot sujuvat. Kokeessa myös hakuruutua ennen seuraa laukaus ja yksi heitto. Muut noudettavat on viety alueelle jo valmiiksi ilman, että koira niiden vientiä näkee.

Meidän hakuruutu meni mielestäni todella hyvin ottaen huomioon, ettei sitä ole treenattu yhtään. Neljä damia Nemi löysi ja toiseksi viimeisen se tiputti. Mutta kaikki mitkä se toi minulle, se toi käteen asti. Ja uudesta käskystä se lähti etsimään uudestaan. Liisa sanoi, että Nemillä on noin kokemattomaksi koiraksi mahtavat noudot ja mahtava innostus noutamiseen. Se, mitä se tarvitsee lisää, on itseluottamus. Liisa seisoi hakuruudussa (kuten kokeessakin heiton tehnyt henkilö seisoo) eikä Nemi uskaltanut irtautua hänestä vaan pyöri suht lähettyvillä. Ja se, minkä takia Nemi tiputti sen yhden damin, oli Liisan siirtyminen toiseen paikkaan. Hän yritti hakea etäisyyttä, mutta Nemillä menikin pasmat sekaisin siitä. Liisa neuvoi tekemään noutoja niin, että Nemi joutuu menemään jonkun esteen taakse, jolloin se ei voi hakea turvaa minusta. Eli joku kumpare, kivi jne. Ja myös suojaisassa metsässä. Hän totesi, että esim. toko ja agility eivät kehitä koiran itsenäistä työskentelyä, koska ne ovat niin kontaktilajeja. Hän neuvoi kokeilemaan mejää, joka kehittäisi Nemin uskallusta. Toinen asia, mihin minun täytyy kiinnittää huomiota, on se että en saa liikkua eteenpäin hakuruudussa. Vain sivulle päin. Ja se, että käsky saisi olla eri kuin markkeerauksessa. Tällöin koira erottaa nämä tehtävät toisistaan. Ja koiralle voi hyvin näyttää kädellä alueen ennen kuin sitä lähetetään sinne.

Lopuksi otimme ammuntatestin. Liisa kysyi, mitkä koirat on aikaisemmin testattu, reagoivatko ne paukaukseen. Koska Nemiä ei oltu testattu, pyysi hän meitä menemään noin 50 metriä poispäin. Liisa ampui noin kolme laukausta ja koska Nemi ei suuremmin säikkynyt, kävelin laukauspaikkaa kohden noin 20 metriä. Kun käskin sen istumaan vierellä, niin ihan hiljaa se istui ja katseli kiinnostuneena laukauspaikalle. Juuri niin kuin pitääkin. Etukäteen ajattelin, että se olisi reagoinut huomattavasti voimakkaammin laukauksiin, mutta vain ensimmäistä se hiukan säikähti. Muut laukaukset se istui hiljaa paikallaan.

Täytyy sanoa, että meni taas tämä kerta huomattavasti paremmin kuin mitä olin odottanut. Liisa kertoi, että hän treenaa jonkun koiran kanssa nyt taippareihin ja kutsui treeneihin mukaan ihan häiriökoirakoiksi. Ja jos aikataulut menevät yksiin, niin ehdottomasti menemme Nemin kanssa treeneihin mukaan. :)

Tuli vedettyä ensimmäistä kertaa numeroliivi päälle tokokisoissa :)

2009-09-20T23:55:00.000-07:00

Sunnuntaina tuli startattua ensimmäisestä kertaa möllitokokisassa Nemin kanssa. Kisan järjesti Tuusulan Kennelkerho ja Järvenpään Koirakerho Tuusulassa. Tuomarina toimi Mia Nordlund ja kyseessä oli nakkiluokka, jossa oli kaikki alokasluokan liikkeet. Kisassa sai siis palkata ja jonkun liikkeen sai jättää väliin jos halusi. Tosin silloin siitä tuli nolla pistettä. Maksipisteet oli se normaalimäärä eli 200. Luokassa oli noin 20 koirakkoa, mikä oli paljon suurempi määrä kuin mitä olin odottanut. Alussa otimme luoksepäästävyyden ja paikallamakuun kahdessa ryhmässä. Ryhmät olivat suurempia kuin mitä normaalisti, mutta tällä säästettiin aikaa. Koe pidettiin aidatulla alueella, joten koirien karkaamiseen ei oikeasti ollut mahdollisuutta. Me olimme Nemin kanssa kakkosryhmässä ja saimme reunapaikan. Luoksepäästävyys meni hienosti. Pysyi perusasennossa. Paikalla makuu meni suht hyvin. Maahanmenoon sain käskyttää kahdesti, mutta pysyi rauhallisesti paikallaan eikä tiputtanut peppua sivulle. Välillä laski pään alas. Nousi myös vasta käskystä perusasentoon. Matkaa otin ihan mukavasti enkä jäänyt koiran eteen, vaikka sekin oli sallittua jos epäili, ettei koira pysy. Meidän ryhmässä yksi koira nousi, mutta ei onneksi meidän vieressä, vaikka en usko että se olisi vaikuttanut ellei koira olisi sitten tullut ihan luo. Näistä tuli kummastakin pisteitä se 10.

Sen jälkeen seurasikin pitkä odottelu. Liian pitkä. Koira ehti monesti jo väsähtää ja huomasi, että niin minun kuin koirankin viretaso laski. Kun Nemin vire on matalalla, ovat liikkeet hitaampia ja niistä lähtee se tekemisenilo ja tarkkuus pois. Ja itsestä täytyy sanoa, että vaikka ei suuremmin jännittänyt, mutta huomasin olevani jäykkä. Onneksi se meidänkin vuoro koitti vihdoin. Liikkeenohjaaja kertoi koko ajan, miten liike suoritetaan. Ensiksi oli seuraaminen kytkettynä ja seuraaminen vapaana. Kaaviona sama eli kävelyä, vasempaan, pysähdys, vasempaan, täyskäännös, oikeaan, juoksua, kävelyä, oikeaan, täyskäännös ja pysähdys. Tämän liikkeen vahvistin namilla, koska seuraaminen ei aivan ole niin tiivistä kuin toivoisin sen olevan. Näistä kummastakin saimme pisteitä sen 10. Seuraaminen oli iloista, pysyi hyvin oikeassa paikassa ja pysähdyksessä istui perusasentoon ilman erillistä käskyä.

Sitten jatkettiin maahanmenolla seuraamisen yhteydessä. Tässä tuli kaksoiskäsky, jonka takia tuomari antoi 9,5 pistettä. Muuten pysyi hyvin paikallaan ja nousi perusasentoon vasta käskystä. Meillä on joskus ongelmia tuon sen ennakoinnin takia. Tämän jälkeen oli luoksetulo, jossa Nemi lähti vasta toisesta käskystä ja tuli ravilla luo. Se olisi saanut tulla vauhdikkaammin, joten pisteitä se 9,5. Mutta tuli suoraan sivulle perusasentoon. Seisomisesta seuraamisen yhteydessä (joka kuuluu meidän bravuuriliikkeisiin) saimme sen 9,5 pistettä, koska Nemi oli käskyn jälkeen ottanut pari askelta. Pysähtyi kuitenkin, pysyi paikallaan ja istui perusasentoon vasta käskyn saatuaan. Hypystä saimme myös sen 9,5 pistettä, koska Nemi lähti vasta toisella käskyllä. Mutta irtosi, seisahtui esteen jälkeen ja istui käskystä viereen. Kokonaisvaikutelmasta tuomari antoi sen 10 pistettä.

Oman suorituksen jälkeen leikitin Nemiä patukalla ja se selvästi nosti sen virettä. Olisinpa leikittättynyt sitä juuri ennen suoritusta ja vielä kehässäkin, niin todennäköisesti olisi nuo muutamat kaksoiskäskyt jääneet pois. Yritin tehdä tästä mahdollisimman kisamaisen suorituksen meidän tason huomioon ottaen. Pisteytyshän nyt tietty oli huomattavasti löysempi kuin mitä oikeissa kisoissa, mutta nakkiluokanhan nyt pitää kannustaa uusiin kisoihin ja avata ovia. Ja kyllä tässä jo tähyillään seuraavia möllikisoja. Nemin juoksut tosin taitavat vähän sekoittaa pakkaa, koska ne saattavat alkaa vielä ennen kuin tämä kuu loppuu.

Järjestäjät olivat todella kivat palkinnot hankkineet kisaan. Kolme parasta sai pokaalit, ruusukkeet ja isot teräksiset ruokasäiliöt, joiden sisällä varmaan oli vielä jotain. Seuraavat sijoittuneet saivat isot pussit koirankeksejä ja loput kaikki osallistuneet koirakalenterit. Ja ilmoittautuminen maksoi vain sen 5 euroa! Meidän lopullinen sijoitus oli siis viides, pisteitä se 195,5 ja saimme kuvassa olevan pussin koirankeksejä. Täytyy sanoa, että ensimmäiseksi kisaksi meni tosi hyvin ja ehdottomasti tämä kokemus kannustaa jatkamaan.

Tässä vielä lopuksi kaikki pisteet tuomarin kommenttien kanssa, jotka oli kirjoitettu arvostelulomakkeeseen:
- Luoksepäästävyys: 10 (Kiltti)
- Paikalla makuu: 10
- Seuraaminen kytkettynä: 10 (Nättiä ja halukasta)
- Seuraaminen vapaana: 10 (Hienoa)
- Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5 (Kaksi käskyä, muuten hyvä)
- Luoksetulo: 9,5 (Kaksi käskyä, hieman lisää vauhtia)
- Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5 (Hieman hiipi, muuten hyvä)
- Estehyppy: 9,5 (Kaksi käskyä, muuten erittäin hyvä)
- Kokonaisuusvaikutus: 10 (Tasaista hyvää työtä)

KHN:n tokon ensimmäinen kerta

2009-09-19T11:59:00.000-07:00

Tänään alkoi aamuvarhaisella Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen toko, jossa olemme Nemin kanssa kisaavien ja kisaamaan aikovien ryhmässä. Kurssi pidetään Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa sisätiloissa ja kurssi kestää tuonne joulukuulle asti. Kurssilla tullaan käsittelemään erilaisia tokoliikkeitä ja myös mm. BH-kokeen liikkeet mitä kyllä odotan, koska olisi kiva joskus suorittaa se. Ryhmässä oli yllättävän paljon koiria, mutta toisaalta tilaa hallissa on ja oppivathan koirat työskentelmään isommassakin ryhmässä. Ja tämän kerran jälkeen kaksi koirakkoa siirtyi meidän ryhmän jälkeen tulevaan perustottelevaisuusryhmään.

Näin ensimmäisen kerran aiheena oli ihan kontakti, luoksetulot ja paikallaolot sekä maaten että istuen. Luoksetulon jokainen sai tehdä oman tasonsa mukaan. Itse otin sivu-käskyllä suoraan sivulle. Se meni tosi hyvin. Ohjaajat sanoivat tässä yhden tärkeän pointin, mihin minunkin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota eli äänen käyttö. Millaisen luoksetulon haluat, niin käytä sellaista ääntä. Luoksetulot otettiin yksitellen ja kun oli muiden vuoro, tehtiin oman koiran kanssa kontaktitreeniä. Paikallaolot sekä istuen että maaten meni aivan mahtavasti. Aikana oli 3 minuuttia ihan sen takia, ettei koirat oppisi ennustamaan aikaa. Kääntyilin välillä selin koiraan päin ja pyörittelin käsiä ympäri. Nemi pysyi paikallaan vaikka vieressä kummallakin puolella leikittiin koirien kanssa! Se on ottanut sellaisen tavan, että kun minä käännän selkäni sille, se laskee päänsä. Ikään kuin todetakseen, että jaahas, tässä ollaan sitten pitkään. :D Vaikka istumista paikallaan emme olekaan treenanneet, niin sekin sujui. Liikkeiden aikana häiriötä tuli naapurikoirien lisäksi myös häiritsevästä ohjaajasta.

Uutena asiana ja kotiläksynä otettiin liikkeestä maahanmeno ja seisominen. Kumpikin meni ihan nätisti, mutta nuo seisomiset olivat todella hienoja! Ohjaajakin sanoi niitä mahtaviksi. :) Sellaisen vinkin sain, että palkkaan maahanmenossa koiran rinnan kohdalle alas, niin se ei helposti ennakoi istumiseen nousua minun palattuani vierelle. Oli kyllä todella kivat treenit. Huomenna olisikin sitten vuorossa ne meidän ensimmäiset möllitokokisat. Täytyy sanoa, että nyt ollaan sellaisessa kisakunnossa, että vielä varmuutta liikkeisiin, niin päästäisiin sinne virallisiin kisoihinkin. Tosin Nemin juoksut taitavat pilata sen, mutta katsotaan josko KHN:n omissa kisoissa marraskuussa. Siihen mennessä se työpaikkakin on toivottavasti löytynyt. :D

Päivällä kävimme mätsärissä Vantaalla, jossa Rolle kävi kehässä saaden punaisen nauhan. Iltasella hauvat pääsivät juoksemaan villakoira Sonicin kanssa Juhan vanhemmilla. Alla kuva Nemistä ja Sonicista. Niillä tuli hepuli. :D

Sarjaesteitä ja pimeitä putkikulmia

2009-09-15T08:58:00.001-07:00

Maanataina oli taas KAT:n alkeisjatkokurssin treenit Järvenpään Metsolla ja sinne me suunnistimme Nemin kanssa. Aiheena oli eteenirtoaminen, vauhtisuora, sarjaeste ja pimeät putkikulmat. Treeneissä oli taas kaksi pistettä, jossa toisessa pidempi rata, jossa alussa oli irtoamista ja lopussa vauhtisuora, jonka viimeinen este oli sarjaeste. Tämän teimme osioissa ja minusta meni tosi hyvin. Mitä nyt tuossa sarjaesteellä tiputti rimat, mutta muuten. Toisessa pisteessä, jossa oli pimeät putkikulmat, oli Nemi jo ihan poikki. Teimme ihan pieniä pätkiä sarjasta, mutta koska Nemiä ei selvästikään enää kiinnostanut tehdä, päätin, että tässä taisi olla meidän kerta tällä erää. En tiedä, miten sille saisi tuota kestävyyttä aikaiseksi. En usko, että se kunnostakaan on kiinni. Sen kanssa tehdään kuitenkin pitkiä lenkkejä, jolloin se pääsee metsässä vapaana juoksemaan ihan vakituisesti. Toisena vaihtoehtona olen miettinyt, että kipeytyykö se. Joka kerta kun olen sen läpi käynyt treenien jälkeen, en ole löytänyt mitään ihmeellistä. Ei se kuumota mistään eikä arista. Ja se saa pitää tasaisesti vapaapäiviä treenaamisesta. Kun olisi se työpaikka, niin veisin sen heti seuran hierojalle tarkastettavaksi. Vai onko se sitten pääkopasta enemmän kiinni. Sen kun tietäisi. Pakko löytää se työpaikka nopeasti. Onneksi tuossa on nyt muutama haastattelu tiedossa. :)

Tässä vielä kuva Nemistä omissa treeneissä viime viikonloppuna:

Näyttelytreeniä Tean ja Holdenin kanssa

2009-09-15T05:37:00.000-07:00

Sunnuntaina tapasimme Tean ja Holdenin kanssa Järvenpään rantapuistossa näyttelytreenien merkeissä. Holden on noin puolitoistavuotias musta labbis, jonka omistajan kanssa on ollut puhetta jos esittäisin Holdenia kehässä. Aluksi juttelimme ihan näyttelyistä ja mitä kehässä tapahtuu ihan yleisesti. Samalla Holden sai rauhoittua ja tottua uuteen ympäristoon. Holden on aikaisemmin käynyt vain kerran pentuluokassa, joten katsoimme läpi tuota seisotusta ja ravaamista. Neuvoin Tealle Gerard O`Shean tekniikan ja kun kokeilin sitä Holdeniin, niin tämä älykäs poika tajusi todella nopeasti mitä käskimerkillä haettiin. Ja heti se seisoi kauniisti ja hyvin tarkkaavainen ilme kasvoillaan. Täytyy sanoa, että en ole edes kursseilla nähnyt noin nopeasti tekniikan oppinutta koiraa. Holdenilla oli heti sellainen ns. terrieri-ilme ja häntä heilui iloisesti. Ihana päästä kokeilemaan tuollaisen koiran esittämistä joka todellakin tekee töitä sen namin eteen. Sovimme, että Tea jatkaa nyt kotona Holdenin opettamista ja tapaamme taas varmaankin loppukuusta tai lokakuun puolella. Ja jotta pääsemme harjoittelemaan myös ravaamista kehässä toisen koiran kanssa, lupasin ottaa Rollen jonkun kerran mukaan harjoituksiin. Sitten meillä on kaksi innokasta koiraa kehässä. :D :D

Taipparikurssin ensimmäinen kerta

2009-09-12T22:58:00.000-07:00

Lauantaina alkoi Pääkaupunkiseudun kultaiset ry:n järjestämä taipparikurssi, johon me osallistumme Nemin kanssa. Ihanaa päästä vihdoin tutustumaan nomeen ihan ohjaajan kanssa ja itse taipumuskokeeseen. Kurssin vetäjänä toimii Liisa Ewart ja koirakoita näin ensimmäisellä kerralla oli 6, mikä on oikein sopiva määrä. Kurssi kestää sen 5 kertaa ja maksoi 30 euroa. Tällä kertaa tapasimme Tuusulassa Mätäkivennummella, mikä on sama alue kuin missä Firan lähteet sijaitsevat. Ensiksi ohjaaja kertoi itsestään ja sen jälkeen jokainen hieman siitä, onko ensimmäinen noutaja, onko nome entuudestaan tuttua, onko tavoitteena pelkät taipparit vai ihan harrastaa nomea pidemmällekin ja mitä koiran kanssa on tehty aikaisemmin. Ryhmässä kaikilla paitsi yhdellä on nuori koira (1-2-vuotias) eli siinä mielessä hyvin tasainen ryhmä. Esittelyiden jälkeen otimme kontaktiharjoituksia eli luoksetulot ja jokainen kävi kiertämässä rivin koiria yrittäen pitää mahdollisimman hyvän kontaktin. Tässä ei meillä ollut mitään ongelmia.

Sitten siirryimme damiharjoituksiin. Ohjaaja oli tuonut mukanaan monia erilaisia dameja ja neljä hän tiputti peräkkäin suoralle linjalle noin reilun metrin etäisyyksillä toisistaan. Tarkoituksena oli kävellä vain damien ohi koiran kanssa hihna löysällä. Niiden kohdalla ehkä hiukan hiljentää ja ilman käskyä koiran olisi pitänyt omatoimisesti nostaa dami suuhun. Ohjaaja korosti tässä palkkaamisen oikea-aikaisuutta. Heti kun dami on suussa kehuja paljon, mutta kun se on luovutettu tai jos dami tippuu kehut loppuivat siihen. Tämän harjoituksen oli myös tarkoitus testata koiran taitoa työskennellä itsenäisesti. No, Nemi on aina ollut sellainen, että se kaipaa vahvistusta minulta. Joten vaikka se osoitti paljonkin mielenkiintoa dameja kohtaan, ei se nostanut niitä. Matkalla ohjaaja kehoitti potkimaan kengän kärjellä dameja jos se saisi koiran ottamaan damin suuhunsa. Oli kyllä hirveän vaikeaa olla ihan hiljaa kun koira jokaisen damin kohdalla katsoi minuun ja pyysi lupaa nostaa se. Vasta viimeisellä damilla Nemi rohkaistui ja itsenäisesti nosti damin ja antoi käteen. Hienoa!

Seuraavaksi oli muistiharjoituksen vuoro. Ohjaaja valitsi metsästä suoran linjan ja A- (pihlaja) ja B-pisteet (pikkukoivu). A-pisteestä lähdettiin koiran kanssa joko koira hihnassa tai vapaana ja vietiin dami pisteeseen B. Siellä näytettiin koiralle, että siinä se on. Sitten käveltiin A-pisteeseen takaisin koiran kanssa. Sitten käskystä koira lähetettiin noutamaan damia muistin perusteella pisteestä B. Dami oli hiukan piilossa puun takana, mutta tosi hienosti Nemi sen löysi heti ja toi suoraan käteen. Ei mitään ongelmia. Seuraavalla kerralla matkaa pidennettiin ja kuulemma se matka mitä Nemin kanssa tein, oli ihan koetta vastaava matka. Matka oli siis aivan samassa linjassa, mutta vaan dami oli tällä kertaa pidemmällä. Nyt Nemi kurkkasi vanhan kohdan, mutta nopeasti ilman mitään avustusta se jatkoi matkaa eteenpäin ja löysi damin. Ja taas dami tuli takaisin suoraan käteen. Mahtavaa! Ohjaaja huomautti tämän harjoituksen aikana, että jos koira rupeaa haahuilemaan etsiessään damia ja käyttämään vainua sen sijaan, että se muistaisi mihin kohtaan dami jätettiin, on harjoitus epäonnistunut. Koiran ei siis pitäisi käyttään vainua vaan paikallistamiskykyä tässä tehtävässä. Jos koira selvästi kytkee vainun päälle, niin omistaja kutsuu koiran pois ja harjoitus tehdään kokonaisuudessaan uudestaan. Tärkeätä on saada onnistunut suoritus viimeiseksi.

Viimeseksi teimme markkeerausharjoituksen eli tässä omistaja meni koiran kanssa pisteeseen A. Koira käskettiin odottamaan sivulla lupaa noutamiseen. Ohjaaja meni damien kanssa vähän matkan päähän ja heitti damin tehden samalla linnun ääniä. Dami lensi enemmänkin ylöspäin ja pysyi samassa tutussa linjassa. Sen jälkeen odotettiin pari sekuntia ja sitten käsky noutoon. Eli koira näki heiton ja mihin dami tippui, mutta se ei saanut rynnätä vaan odottaa käskyä. Ohjaaja kertoi myös, että kokeessa ei koiraan saa koskea. Eli oli tärkeää saada koira omistajan sivulle ja sen katse lähetyssuuntaan ilman, että siihen koski. Meillä ei tässä ollut ongelmia, mutta jostain syystä Nemi ei vaan meinannut löytää ensimmäistä damia. Ohjaaja käski kutsua sen pois alueelta. Hän kävi näyttämässä Nemille, että nyt damin väri vaihtui vihreästä punaiseksi ja samalla Nemi sai haistella dameja. Otimme harjoituksen uudestaan, mutta matkaa lyhennettiin ja kyllähän se dami sitten löytyi. Eli me tarvitsemme kyllä lisätreeniä tähän. Saa Juha ruveta heittelemään dameja metsässä. :D :D :D

Oli kyllä todella kivaa ja koirakin selvästi tykkäsi. Nemi jaksoi keskittyä hyvin tehtäviin eikä hevillä luovuttanut. Se ei muutenkaan ole noissa noutotehtävissä sellaista tyyppiä, että se itse keskeyttäisi tehtävää. Myös noudot toimivat vaikka olikin vieras tilanne ja vieraat damit. Se ei lähtenyt haahuilemaan tai tiputtanut damia matkalle. Selvästikin kotitreenaus on auttanut. Nyt vaan ruvetaan tekemään lisää noita muistiharjoituksia ja markkeerauksia. Täytyykin ostaa lisää erilaisia dameja. :D

Persjättö, persjättö, ei valssi, ei valssi...

2009-09-08T14:19:00.001-07:00

Tänään kävimme Jennin kanssa treenaamassa agia itseksemme KAT:n omalla kentällä Järvenpään Ristinummella. Teimme suoran linjan, jossa oli aita, rengas, aita ja lopussa kaarrettu putki. Rengas oli hyvin tehty idioottivarmaksi vetämällä läpinäkyvällä elmukelmulla sivut, jolloin koira ei yksinkertaisesti päässyt hyppäämään renkaan sivusta läpi. Treenasimme Nemin kanssa rataa sekä jättötyyppisesti ja eteen-lähetyksenä. Kokeilimme myös persjättöä radalla rengas, aita, putki ja aita. Jätin Nemin rengaan toiselle puolen. Jenni neuvoi hyvin ottamaan koiran vastaan ensiksi oikealla kädellä ja vaihtamaan ohjaava käsi seuraavalle esteelle koiran puoleiseksi. Tämä toimi todella hyvin Nemillä. Kaippa se selkeytti sille mitä ollaan tekemässä. Tämän jälkeen rata jatkui kaarrettuun putkeen ja siinä piti minun tehdä persjättö ja lähettää koira putken jälkeen seuraavalle aidalle. Nimenomaan piti. En tajua, mikä siinä on kun sitä valssia pitää olla joka paikkaan tunkemassa! Ei se nyt niin vaikeaa ole tehdä sitä persjättöä. Olisikohan se ollut vasta kolmennella kerralla kun se onnistui. Huoh!

Tein myös muutaman kerran targetilla puomia ja ihan jo parin kerran jälkeen alkoi se selvästi kiinnittämään huomiota puomin alkupään kontaktiin. Vaikka se loppupäässä hidastikin hienosti odota-käskystä kontaktille, niin haluan opettaa sen targetilla. Eli lisää treeniä tähän.

Lopuksi otimme eteenirtoamista. Ratana ihan vaan suorassa linjassa kolme aitaa. Nemi irtosi tosi hyvin. Pitäisi vaan saada tuohon eteenirtoamiseen yhdistettyä eri esteitä. Tosi kivat treenit ja kiitokset Jennille kyydistä kotiin! :) Kotona Nemi saikin sitten ruokaa ja tehtiin loppuvenyttelyt vielä kun lihakset olivat lämpimät. Myös omistaja muisti venytellä omat lihaksensa. :D

Taas agitreeneissä pitkästä aikaa

2009-09-08T13:42:00.000-07:00

Maanantaina olimme taas pitkästä aikaa KAT:n agitreeneissä Järvenpäässä. Meillä on Nemin kanssa jäänyt kolme viimeistä kertaa väliin, mikä on todella harmittanut minua. Treenaamaan kun pitäisi todellakin päästä. Tämän kerran aiheena olivat wrap, vekki ja sylivekki. Me maksit aloitimme wrapin harjoittelemisesta. Ratana oli aita, aita ja käännös takaisinpäin suoraan putkeen. Eli ideana oli, että toisen aidan jälkeen käteenotolla koira käännetään täysin ympäri putkeen liikkumatta kuitenkaan itse aidan toiselle puolen. Helpommin sanottu kuin tehty. Koira toimi kyllä ihan hienosti. Meikäläiseltä tuli käskyt vaan aivan liian myöhään. Ja se idea, että ei saisi itse liikkua... No, sanotaan nyt, että se oli alussa hiukan hakusessa. Täytyy myös tuota käteenottoa treenata ihan kuivaharjoitteluna kumpaankin suuntaan. Sain myös neuvona ohjaajalta opettaa koira pyörimään kumminkin päin edessäni ja kummallakin sivulla. Tällä saataisiin se peräpää toimimaan paremmin ja rikottua sitä kaavaa (mikä tulee täysin tokosta), että koiraa ohjataan aina sen oikealta puolelta. Agissa kun sen pitäisi onnistua myös toiselta puolen ja Nemistä näkee, että se menee aivan sekaisin kun sitä ohjataan toiselta puolen. Lopuksi käänsimme radan toisin päin eli koiraa ohjattiin ns. väärältä puolen ja... No, Nemi meni lukkoon. Sanotaan nyt näin. Eli siis HUIKEASTI lisää treeniä tuohon ohjaamiseen koiran vasemmalta puolen.

Toisessa pisteessä oli aiheena ohjaajan linjat ja nimenomaan vartalo-ohjaus. Ratana oli aita, aita ja oikealla aita. Tarkoitus oli saada koira tulemaan esteelle vinosti, jolloin sillä oli suora linja jo seuraavalle esteelle. Tuo sana vekki tulee siitä kun ohjaaja juostessaan tavallaan työntää koiran vinoon esteelle eli tekee vekin juoksulinjaan. Tässä ohjaaja palkkasi lopussa vinkupallolla. Nemi oli niin tuon vinkupallon lumoissa, että oli todella hankalaa saada se irtautumaan siitä. Toisaalta ei pidä valittaa kun se siitä niin syttyy.

Jatkoimme samalla radalla, mutta tällä kertaa koira piti saada vartalolla käännettyä kahden suorassa linjassa olevan aidan jälkeen putkeen, joka oli jyrkästi oikealla. Kuulemma tietyt rodut reagoivat paljonkin vartalokäskyihin (bc:t ja belggarit) ja navalla ohjaaminen on niille sopiva ohjauskeino. No, tuli heti mieleen, että en minä osaa ohjata koiraa navalla! Mutta ihan hyvin se meni, vaikka en kyllä tiedä, millä sitä koiraa tuli ohjattua. Varmaankin enemmän kädellä kuin navalla. Ja rintamasuunta oli toivottavasti jotenkin edes sinne päin.

Omatoimitreeninä otin ensimmäistä kertaa targettia yhdistettynä esteeseen. Tällä kertaa A-esteeseen kun ei puomia ollut tuotu kentälle. Eli kun Nemi vaan nosti etutassut targetille, jonka olin laittanut A-esteen kontaktille, merkitsin naksulla ja perään palkka. Meni tosi hyvin. Lisää vaan treeniä ja mielummin puomin kanssa.

Lopuksi otimme vielä kaikki vauhtisuoran. Siinä oli aita, aita, putki, aita, aita ja putki. Kaikki nämä siis suorassa linjassa pitkällä matkalla. No, koska me emme ole nyt ottaneet eteen irtoamista muutamaan viikkoon, niin Nemi paineli suoraan kaikkien esteiden ohi palkalle ja juoksi täysillä takaisin minun luo pallo suussa. Tosi kiva, että siitä löytyi vielä tuollaista vauhtia, vaikka treenit olivatkin kestäneet sen 2 tuntia. Mutta olisi se silti kiva, että se menisi esteistä yli eikä ohi. Olisi pitänyt tehdä se katkaistuna matkana.

Idaria harjoittelemassa

2009-08-31T12:10:00.000-07:00

Tänään olimme Nemin kanssa taas Koirakerho Heiluhäntien tokotreeneissä tokojatkoryhmässä. Tällä kerralla aloitimme joukkopaikallaololla. Aikana se 2 minuuttia. Meni aivan mahtavasti. Kääntyilin aina välillä selin Nemiin päin. Peppu ei liukunut sivulle ja laski välillä pään alas. Tämän jälkeen meidät jaettiin ryhmiin. Ryhmissä otimme aluksi luoksepäästävyyden ja seuraamisen ohjaajan käskyttäessä. Meni tosi kivasti, vaikka mukana olikin liikkumista vasemmalle ja oikealle rintamasuuntaa muuttamatta.

Sitten treenasimme yksitellen idioottirinkiä eli idaria. Odotellessamme omaa vuoroa tein omaa kuviteltua idaria ilman kaartioita ja ilman jäävänliikkeen jälkeistä seuraamista (tajusikohan kukaan :D). Vaikka Nemi teki ensimmäistä kertaa istumista liikkeestä, niin se meni tosi hienosti. Ja nyt myös maahanmeno ja seisominen olivat nopeita. Jes! Jotenkin muutenkin tytöllä oli tosi hyvä draivi päällä. Meidän vuorolla idari meni muuten hyvin, paitsi seisomisessa liikahti hiukan ja maahanmenossa peppu tippui sivulle. Mutta joka kerta lähti kyllä hyvin seuraamaan mukaan. Ohjaaja neuvoi tekemään noita seuraamisia muutenkin tuolla mukaantulotyylillä. Treenasin vielä muutaman kerran kaikki jäävät läpi ja hienosti ne sujui. Jos muistelee, miten tuo idari meni meillä viime talvena, niin SUURTA parannusta on tapahtunut, vaikka emme sitä liikkeenä olekaan treenanneet.

Idarin jälkeen vuorossa oli luoksetulo avoimen luokan tyyliin eli pysähtymisellä. No, tässä mulla oli palkkaamisen ajoitus ihan hakusessa. Ohjaaja huomautti myös minun käskystä. Sen täytyy olla kuuluva ja napakka. Ei sellainen pieni vinkahdus. Ohjaaja myös kertoi, että vaikka nyt alussa käyttäisi käsimerkkiä pysäytykseen, niin ylemmissä luokissa se ei välttämättä enää tehoa, joten on hyvä todella opettaa se käskysana. Tätä täytyy meidän vielä treenata.

Aika loppui kesken ja emme ehtineet ottaa noutoa. Minulla olisi kyllä ollut oma kapula mukana. No, seuraavalla kerralla sitten. Loppuun tein yhden mukavan seuraamisjakson ja iso leikki loppuun. Viikonloppuna Juha veisteli meille tunnarikapuloita. :) Täytyy vielä hioa ne ja sitten ne onkin valmiita käyttöön.

Uusi kuvakansio

2009-08-30T03:10:00.001-07:00

Osoitteesta http://kuvakansio.kuvat.fi/kuvat/ löytyy nyt sitten meidän uusi kuvakansio, jonne on tarkoitus lisäillä kuvia pikkuhiljaa. Todennöisesti kuvat ovat aika koirapainotteisia. Yllättäen. :D Sinne saa myös jättää kommenttia kuvista.

Nemi pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa tunnariin...

2009-08-25T11:51:00.000-07:00

... ja tyttö selvästi tykkäsi. Se tajusi heti mitä tunnarilla haetaan. Olimme siis pitkästä aikaa Koirakerho Heiluhäntien tokossa maanantaina. Alussa meidät jaettiin taas pienryhmiin ja sitten ryhmän kanssa kiersimme eri pisteet läpi. Ensimmäisessä pisteessä oli tuo tunnarin idea ja opetus. Ensimmäisellä kerralla se haisteli läpi muutkin kapulat, mutta päätyi nopeasti siihen oikeaan ja palautti minulle. Ohjaaja kehui, kuinka se teki heti ensimmäisellä kerrallaan nappisuorituksen. Tosin sivullehan se ei tullut, mutta palautti käteen eikä sitä nyt voi ensimmäisellä kerralla vaatia täydellistä suoritusta. Ohjaaja näytti myös ns. oman laudan, jonka hän on tehnyt nimenomaan tunnarin treenaamiseen. Eli siinä oli vaan laudan pätkässä n. 15 min. välein kapuloita kiinnitettynä lautaan niin, että ne pyörivät. Lauta kulkee kivasti treeneissä mukana eikä hänen tarvitse itse koskea kapuloihin. Oma kapula laitetaan sitten mihin väliin se halutaan. Häneltä löytyy kuulemma myös ympyrässä oleva malli. Todella kiva idea!

Toisessa pisteessä teimme seuraamista liikkeenohjaajan tahtiin. Seuraamiseen kuului hidasta käyntiä, normaalia käyntiä, juoksua, käännöksiä, täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Vaikka seuraamisjakso oli suht pitkä, niin se meni harjoittelumäärään nähden hyvin. Lopuksi otimme noin 2 min. paikkallaolon. Matkaa otin noin 5-7 metriä. Heiluttelin käsiä, käännyin selin, kävelin ja Nemi pysyi kuin tatti paikallaan. Edes peppu ei lipsahtanut sivulle. Tosi hieno suoritus.

Kolmannessa pisteessä oli aiheena kaukot. Ohjaaja esitteli meille hieman erilaisen tavan opettaa kaukoja. Ensin koira opetettiin peruuttamaan namilla ohjaten. Sen jälkeen alettiin opettamaan yhdistelmiä (esim. istu - maahan). Tuossa saattaisi olla ratkaisu, millä saan opettua tuon seisomisen kaukoihin. Teimme myös takapalkkausta. Tätä treenattiin, koska jos koiraa palkkaa aina kaukoissa edestä, se rupeaa helposti myös liikkumaan eteenpäin. Kaukoissa on meillä vielä treenaamista.

Neljännessä pisteessä oli merkki ja sen opetus. Nemi oli täysi unohtanut kevältä mitä opimme KHN:n tokossa merkistä. Huoh... No, eipä merkkiä olekaan treenattu yhtään sen jälkeen. Eli takaisin pisteeseen nolla.

Mutta kaiken kaikkiaan tosi kivat treenit. Tuli uutta asiaa ja pääsi kyselemään taas neuvoja. :)

Tokokisoja katsomassa Hyvinkäällä

2009-08-23T06:23:00.000-07:00

Lauantaina Suomen Snautserikerho järjesti virallisen tokokilpailun Hyvinkäällä ja vihdoin pääsin siis katsomaan tokokisoja. Kisoissa oli kaikki luokat ja rotuja näytti olevan paikan päällä hyvin monipuolinen joukko, vaikka kisat olivatkin snautserien mestaruuskilpailut. Kisoissa oli kaksi tuomari ja kaksi kenttää, jossa kummassakin suoritettiin luokkia yhtä aikaa. Seurasin alokas-, avointa- ja erikoisvoittajaluokkia. Voittaja alkoi sen verran myöhään, että siihen en enää jäänyt. Täytyy sanoa, että kisojen seuraaminen oli hyvin opettavaista. Pääsin näkemään miten koko luokka vedetään läpi, mitä kehässä tapahtuu, mitä sen ulkopuolella, miten liikkeenohjaaja toimii ja miten tuomari menettelee. Samalla sain myös paremman käsityksen avoimen luokan ja erikoisvoittajaluokan liikkeistä. Alokasluokan liikkeet ovat muuten jo hyvin tutut.

Pääsin myös näkemään, miten tuomarit arvostelevat eri liikkeet. Mitkä virheet vievät pisteet nollille ja mitkä annetaan anteeksi pisteiden vähennyksellä. Esim. liikkeestä maahanmenossa jos koira jää seisomaan, menee liike nollille. Mutta jos koira jää ensimmäisellä käskyllä seisomaan ja toistat käskyn, jolloin koira menee maahan, liikkeestä on aivan mahdollista saada 8. Myös ainakin alokasluokassa vartalokäskyt eivät tiputtaneet pisteitä niin paljoa kuin kuvittelin. Tai ei ainakaan tämän tuomarin arvostelemana. Tosin tokossa tuomarit taitavat vetää enemmän yhtenäistä linjaa kuin näyttelyissä, joissa sama koira voi samana viikonloppuna saada H:n ja olla ROP.

Huomasin myös, että alokasluokassa ns. vapaampi seuraaminen sallitaan. Sen ei tarvitse olla niin tiukkaa kuin kuvittelin. Mutta tietysti se kannattaa opettaa koiralle heti oikein, koska korkeammissa luokissa se ei enää mene läpi. Oli myös kiva huomata, miten eri ohjaajat palkkasivat koiriaan liikkeiden välissä. En myöskään tiennyt, että erikoisvoittajaluokassa tehdään myös sivuttaissuuntaista seuraamista rintamasuuntaa muuttamatta. Ja nyt pääsin vihdoin näkemään käytännössä, miten evl:n ruutu menee. Ja miten noudot suoritetaan (erityisesti tunnistusnouto). Miten liikkeenohjaaja kysyy, minkä kokoiset noutokapulat, miten se oma tunnarikapula merkitään, miten metallikapulan hyppynouto tehdään jne. Kuulin myös kehän laidalla puhuttavan uudesta säännöstä joka koskee tunnistusnoutoa voittajassa ja erikoisvoittajassa. Jos käsitin oikein, niin nyt tulee aikaraja siihen, kauan oman kapulan merkitsemiseen saa käyttää aikaa ja koiralle ei saa sanoa uutta käskyä paikallaoloon ohjaajan kääntyessä selin kun liikkeenohjaaja vie kapulat paikalleen (korjatkaa joku jos tiedätte paremmin tämän uuden säännön). Voittajassa tämä aikaraja on 10 sekunttia ja evl:ssä 5 sekunttia. Liikkeenohjaaja laskee sen.

Oli siis todella opettavainen päivä ja ehdottomasti yritän päästä seuraamaan lisää kisoja. Samalla myös kuvasin koirakkoja ja tässä muutamat kuvat:

Iltapäivällä kävimme koiria uittamassa taas Firan lähteillä. Kumpikin ui todella kivasti ja Rolle noutikin todella paljon vedestä. Nemi noutoihin en ihan ollut tyytyväinen, mutta lisää treeniä vaan. Uimarannalle ilmestyi myös terrierinarttu, jonka kanssa Nemi intoutui leikkimään. :D

Rollen tervehtymisestä

2009-08-21T12:36:00.000-07:00

Ensi kuussa Rollen jalkaonnettomuudesta on kulunut tasan vuosi. Kokonainen vuosi. Miten se aika meneekään näin nopeasti. Vaikkei jalka enää vaikutakaan meidän normaaliin arkeen, niin harrastamisen se kyllä estää tietyillä osa-aluella. Esim. Rollen kanssa ei olla otettu hyppyjä lainkaan (agility ja toko). Myöskin nopeatempoiset juoksulenkit on unohdettu kokonaan (canicross). Olisi niin kivaa lähteä sen kaa vetämään kunnon lenkkiä pururadalle. Se kun niin tykkää juoksemisesta. Mutta ei sitä vaan voi. Todennäköisesti Rolle rupeaisi ontumaan oikein kunnolla ja niveleen tulisi taas tulehdus. Mutta tästä huolimatta olen treenannut Rollen kanssa kaikenlaista muuta ihan omaksi iloksi. Tokossa i-m-i -kaukot ovat sen bravuuri ja agissa harjoitellaan keppejä ja kontaktipintoja.

Ensi viikolla eläinlääkäri Kaj Skutnabb tutkii taas jalan ja mielenkiinnolla odotan mitä hän siitä sanoo. Rollen kanssa on tämän kesän aikana käyty fysioterapiassa, uimassa, hiekkakuopilla sekä tehty puomi- ja kottikärrytreeniä. Se on myös saanut juosta usein vapaana. Lenkit ovat olleet ihan normaaleja lenkkejä. Aina välillä olemme käyneet metsässä juoksuttamassa koiria vapaana. Näillä on tuohon jalkaan saatu todella kivasti lihaksia takaisin. Kun jalkaa vertaa paksuudeltaan toiseen, ei eroa kovinkaan helposti enää huomaa. Tosin edelleenkin se on vino. Liikkeessä sen huomaa, kuinka Rolle kiertää sitä sisäänpäin. Voi olla että se jää sellaiseksi, mutta sen näkee sitten.

Rollen kanssa mätsärissä ja hiekkakuoppilla

2009-08-15T08:34:00.000-07:00

Torstaina suutasimme Helsingin Tuomarinkartanoon Rollen kanssa. Siellä Helsingin seudun kennelpiiri järjesti mätsärin roturyhmineen ja oikeine tuomareineen. Tarkoitus oli mennä sinne ihan katselemaan, tapamaan tuttuja ja ehkä viedä Rolle kehään. Paikalla huomasimme kuitenkin, että porukkaa oli saapunut mätsäriin aivan tolkuttomasti. Järjestäjät kuuluttivatkin, että ilmoittautuneita koiria oli noin 400 kappaletta! Meillä olisi mennyt koko ilta mätsärissä ja koska toivoisin Rollen jalan olevan vielä paremmalla tolalla, päätimme olla ilmoittamatta Rollea kehään. Mutta pääsi se poika leikkimään muutaman koiran kanssa, mm. Juhan kummitädin Ellun airistytön Mei lìn kanssa. Mei lì tunnisti selvästi tutun koiran. :D Tässä pari kuvaa hauvoista:

Perjantai-illalla kävimme Rollen kanssa taas hiekkakuopilla Hyvinkäällä juoksemassa. Innoissaan se taas pisteli menemään ylös ja alas rinteitä. Ja siinä omistajat perässä missä koirakin. Tai no, ainakin Juha. :D Täytyy käydä siellä taas uudestaan. Tekeehän tuo kiipeleminen hyvää meille ihmisillekin. Tässä muutamat kuvat sieltä:

Juuri ennen auringon laskeutumista, punertui taivas. Siitä tuo viimeinen kuva. :)

Kahdet agitreenit

2009-08-12T12:37:00.000-07:00

Maanantaina pääsimme Nemin kanssa vihdoin HSKK:n agin jatkoryhmän treeneihin Hyvinkäälle. Ryhmän treenit alkoivat oikeasti jo viikko sitten, mutta olin käsittänyt kurssin alkamisajankohdan väärin ja treenit eivät sitten enää sopineet aikatauluun sille päivälle. Tällä kertaa kuitenkin kumpikin ryhmän ohjaaja oli estynyt pääsemästä paikalle. Saimme kuitenkin tehdä omatoimiset treenit kisaryhmän kanssa illalla. Sen ryhmän ohjaaja Matti rakensi kaksi rataa, joita saimme itse oman tasomme mukaan suorittaa. Otimme myös kentälle pussin, jolla saimme tehdä itse treeniä. Treenasin aluksi Nemin kanssa ihan pelkkää pussia. Ensin lyhensin sen ja pidensin pikkuhiljaa. Lopuksi se meni pussista läpi ihan itsenäisesti. Hienoa!

Ensimmäinen rata, jonka menimme, oli aita, 12:sta keppiä ja taitettu putki. Tarkoitus oli mennä rata loppuu ja tulla takaisin samaa reittiä. Ehdin tekemään radan kaksi kertaa. Olin todella tyytyväinen meidän suoritukseen tuolla radalla. Eihän niistä kumpikaan mitään täydellisiä suorituksia olleet, mutta tasoon nähden hyviä. Varsinkin ensimmäisellä kertaa kepeillä Nemi todella tsemppasi ja kaikki 12:sta mentiin läpi hienosti hypähtelemällä. En itseasiassa ole hirveästi treenannutkaan vielä 12:sta kepillä vaan olemme menneet puolikasta määrää.

Toinen rata olikin sitten jo todella haastava. Siinä oli varmasti yli 10 estettä, pääsiassa aitoja. Niiden lisäksi oli okseri, putki ja puomi. Menin esteet matalemmalla korkeudella läpi. Okseria emme olleet ottaneet aikaisemmin ja siihen Nemi tyssäsikin. Sen selvästi ihmetteli koko estettä ja hyppäsi yli vasta pallon perässä. Putki ja puomi menivät hyvin. Muuten rata olikin sitten enemmän tai vähemmän säheltämistä. Menin sen kerran läpi ja päätin, että tässä oli meidän treenit tällä kertaa. Nemi alkoi olla jo sen verran poikki kun kuitenkin koko ajan tehtiin ja vielä aika haastavia juttuja.

Tiistaina olikin sitten taas KAT:n agitreenien vuoro Järvenpäässä. Tällä kertaa aiheena oli kertauksena irtoaminen eteen, takaaleikkaus, puomi, irtoaminen sivuun, persjättö putkella ja keinu. Me teimme ensiksi kertauksena irtoamista eteen kolmella aidalla ja putkella. Olen viime viikolla opettanut Nemille sanan eteen ja nyt käytin sitä. Palkkana oli radan lopussa ohjaajan kädestä lentävä pallo. Ja Nemi irtosi todella mahtavasti. Olisin voinut vain lähettää sen radalle ja pysyä itse paikallani, niin se olisi suorittanut sen itsenäisesti! Mahtavaa! Se myös meni sellaisella vauhdilla, etten meinannut pysyä perässä. :D Takaaleikkaus sujui myös hienosti. Puomilla palkkasin kontakteilla. Täytyy ottaa se targetti käyttöön pikkuhiljaa noilla kontaktiesteillä.

Sitten siirryimme toiseen pisteeseen, jossa oli irtoaminen sivuun. Ratana oli kolme aitaa peräkkäin, jotka eivät olleet suorassa linjassa. Tässä arvelin, että meillä tulee ongelmia, koska Nemi tarvitsee vielä aika paljon ohjausta enkä minä suoraan sanottuna aina osaa sitä sille antaa. Mutta saimme kuitenkin onnistuneita suorituksia radalla, joten ei tuo ihan mahdotonta ole. :) Itse täytyy vaan kiinnittää huomiota käskyjen ajoitukseen ja rintamasuuntaan. Siitä koira kuitenkin lukee, mihin sitä ollaan menossa. Noiden aitojen jälkeen rata jatkui kaarretulla putkella, jonka jälkeen piti tehdä persjättö ja suorittaa vieressä oleva aita. No, valssin puolellehan se meni pariin otteeseen. :D Keinun otimme ihan ohjaajan avustuksella, koska emme ole ottaneet sitä itsenäisesti koskaan. Oli taas tosi antoisat ja opettavaiset treenit. :)

Ne noutaa vedestä! Jei!

2009-08-09T09:21:00.000-07:00

Tänään kävimme taas Firan lähteillä Tuusulan Hyrylässä, joka on koirille tarkoitettu uimapaikka. Ja tällä kertaa sekä Rolle että Nemi noutivat keppejä vedestä! :D Joten uimaopetus on mennyt kummankin kanssa todella hienosti eteenpäin. Ottaen huomioon, että vielä jokunen aika sitten Nemi ei edes mennyt veteen asti. Saati sitten, että se olisi noutanut sieltä mitään. Kumpikin ui todella kivasti noutessaan keppejä rantaan. Nemi toi jopa käteen asti. Joten eiköhän sitä pikkuhiljaa päästä harjoittelemaan damin noutoa vedestä. Hienoa, hienoa! :)

Kävimme lauantaina päivällä kaveriporukalla Linnanmäella ja pakko laittaa kuva tähän Rollen omasta lakufirmasta. En tiennytkään, että sillä on tuommoinenkin. :D

Hiekkakuoppilla kuntotreeniä

2009-08-09T08:35:00.000-07:00

Tällä viikolla ovat koirat olleet vähemmällä liikuttamisella ja niistä huomasi, että nyt kaipaisi jo hiukan riehumista. Joten päätimme lauantai-illalla suunnata Jokelan pohjoispuolella oleville hiekkakuopille. Ensin kuljimme ihan metsäalueella, jossa koirat pääsivät juoksemaan vapaana. Ja kyllähän ne juoksivat innoissaan.

Päästyämme hiekkakuopille löysimme hyvän "seinämän" heinoa pehmeää hiekkaa. Seinämä oli monta metriä korkea ja jyrkkä. Koska olimme seinämän huipulla, houkutteli Juha ensin koirat alas. Se meni ihan helposti. Nemi intoutui jopa juoksemaan seinämässä poikittaissuunnassa! En kyllä tajua, miten se sen teki, mutta kivaa silllä näytti olevan. Sitten vaikeudet alkoivatkin. Piti tulla ylös. No, koirille se ei näyttänyt tuottavan niin suuria vaikeuksia kuin Juhalle. :D Näytti ihan siltä kuin Juha vaan polkisi paikallaan yrittäessään kiivetä ylöspäin kun hiekka upotti. :D :D Koirat saivat vielä muutaman kerran mennä seinämän alas ja kiivetä ylös. Sen jälkeen suunnistimme takaisin autolle. Tuo kyseinen paikka on selvästi koiraihmisten suosiossa. Siellä täällä näkyi koirien tassujen jälkiä ja kauempaa kuului haukuntaa. Eikä ihme. Tuollainen hieno hiekka antaa mahtavan alustan koirien kuntotreeneille. Alue on myös laaja ja siellä on paljon kuoppia missä kiipeillä. Sieltä löytyy myös metsäisiä polkuja, jossa voi koiran kanssa kulkea.

Hieman epävarmaa menoa

2009-08-05T09:52:00.000-07:00

Tiistaina alkoi Keravan Agility Teamin alkaisjatkokurssi Järvenpäässä. Ensimmäisen kerran aiheena oli eteenpäin irtoaminen ja valssi. Jakauduimme kahteen ryhmään ja treenasimme kahdessa pisteessä. Jokaisella oli oma vuoronsa, jonka aikana sai oman tasonsa mukaan tehdä harjoitusta ja ohjaaja opasti samalla. Samaan aikaan muut koirat lepäsivät kentän laidalla tai omistajat kävelyttivät niitä tien laidassa. Treenit kestävät kuitenkin sen kaksi tuntia ja jos koirat joutuisivat tekemään koko ajan, niin kyllä väsy tulisi aika nopeasti.

Me olimme Nemin kanssa ensimmäiseksi harjoittelemassa eteenpäin irtoamista. Ratana oli kolme aitaa ja lopussa suora suht lyhyt putki. Nemin kanssa ei olla vielä irtoamista harjoiteltu ja siksi teinkin aluksi ihan yhdellä aidalla. Sitten lisäsimme matkan kahteen aitaan ja sitten kolmeen. Tämän jälkeen otimme putken pelkästään ja kun se sujui, niin aidan ja putken. Ihan lopuksi otimme koko sarjan. Käytin Nemille palkkana sen niin rakastamaa vinkupalloa. Ohjaaja aina vie sen esteen taakse. Vaikka Nemistä huomasi, että se oli selvästi innoissaan kun tajusi, että taas pääsee agility-kentälle, niin tuppasi se kieltämään toisella esteellä. Kun vaihdoimme paikkoja valssi-treenipuolelle, kysyi ohjaaja, onko Nemin kanssa vielä otettu hirveästi useampaa estettä peräkkäin. Vastasin, että ei. Ohjaaja totesikin, että se on vielä epävarma sarjoilla ja siksi kieltää toisella esteellä. Minun täytyy ohjata sitä vielä tarkemmin ja viedä se ns. syvemmälle esteelle. Aloittelijoitahan tässä ollaan ja se selvästi tarvitsee sen tuen.

Valssi-pisteessä oli sarjana kaksi aitaa, kaarrettu putki ja kaksi aitaa. Tein Nemin kanssa aluksi ihan aita, valssi, putki ja palkka. Palkkana nami. Kun tämä sujui, teimme aita, valssi, putki, valssi ja aita. Ohjaaja neuvoi käyttämään palloa hyväksi ja heittämään sen viimeisen aidan yli, jotta Nemi ei esteen jälkeen kääntyisi minua päin. Lopuksi tein omatoimitreeninä pari putkeen menoa yrittäin lisätä vauhtia. Palkkana lentävä pallo. Otin myös puomin yhden kerran ja nyt kontaktit menivät nätisti. Haluan opettaa Nemille tekniikan, jossa se seisoo takajalat kontaktilla ja etutassut ovat maassa. Tätä varten on tekeillä eräs oma tekele, jonka esittelen sitten kun Juha saa sen valmiiksi. ;)

Takaisin perusteisiin

2009-08-02T07:58:00.000-07:00

Lajista riippumatta minulla on aina ollut ongelmana se, että en pilko koirille opettamiani liikkeitä tarpeeksi pieniin osiin. Odotan alussa liikoja, jolloin epäonnistumisia tulee paljon ja koiran on vaikea tajuta mitä oikein haen. Siitä taas seuraa turhautuminen. Olisi huomattavasti helpompi opettaa koiralle ensin liikkeen osat ja sen jälkeen yhdistää ne kokonaiseksi liikkeeksi. Toinen ongelma mikä minulla on ollut, on epämääräisyys. Treenaamisessa ei ole ollut suunnitelmaa eikä johdonmukaisuutta. En ole missään vaiheessa vetänyt treeneissä kaikkia alokasluokan liikkeitä läpi ja katsonut miten ne sujuvat. En kummankaan koiran kanssa. Tai no, Rollen kanssa nyt ei hyppyä voi tietenkään treenata, joten se jää jo siihen. Mutta jotta uskaltaisin edes Nemin kanssa joskus lähitulevaisuudessa sinne kisoihin asti, niin on pakko tehdä suunnitelma.

Ja tätä suunnitelmaa aloin toteuttamaan tänä viikonloppuna. Tämän ensimmäisen viikon teemat ovat olleet perusasento ja luoksetulo. Varsinkin Nemin kanssa olen tehnyt treeniä tuon perusasennon kanssa. Se tuppaa edelleen jäämään liian taakse ja olisi kiva, ettei sitä tarvitsisi aina olla korjaamassa. Luoksetuloja olen tehnyt ihan vauhtiluoksetuloina. Pallo on lentänyt hienosti kun Nemi on lähestynyt minua. Rollella ei perusasennossa ole niinkään ongelmaa, joten olen yhdistanyt luoksetulon sivulletuloon. Tänään tein Nemin kanssa myös Salme Mujusen opettamaa saalisviettileikitystä ja ihan selvästi sillä nousi kierrokset kun rupesi murinaankin kuulumaan. Kyllä sillä tosi kivasti tuota saalisviettiä löytyy. Täytyy hyödyntää tuota leikkiä useimminkin.

Täytyisi enemmän kuvata noita tokotreenejä, niin näkisi paremmin mitä tekee. Tässä pari kuvaa viime viikolta Nemin perusasennosta, seuraamisesta ja liikkeestäjätöstä seisoen. Perusasento saisi olla tiiviimpi tuossa (minun pitäisi vieläkin kiinnittää enemmän huomiota noihin hartioihin), voi kun tuo seuraaminen olisi aina noin hyvällä paikalla ja liikkeestäjättöt saisi tapahtua ensimmäisistä käskyistä eikä toisesta tai kolmannesta...